maanantai 16. maaliskuuta 2015

Myytinmurtajat - Panna Cotta

Kun olin aikoinaan viettänyt Roomassa ensimmäisen kuukauden ja päättänyt jokaisen ulkona syödyn aterian tiramisulla, oli aika repäistä ja tilata listalta jotain ihan greisiä palanpainikkeeksi.

Ja hulluinta mitä siihen väliin keksin pizzeria La Montecarlon listalta oli panna cotta.

Sillä kyllähän keitetty kerma nyt kuulostaa aika extremeltä ja exoottiselta.

Eikä siinä edes kaikki. Saman jännityksen piikkiin joutui vielä vastaamaan johonkin tarjoilijan esittämään kysymykseenkin. Si si. Cioccolato taisi olla jotain, josta olen ennenkin kuullut puhuttavan si si, sitä siis myös (se toinen vaihtoehto olisi ollut metsämarjat, mutta eihän siinä vastauspaniikissa mitään ymmärtänyt).

Ja niin löysin edestäni kulhollisen samettista suklaalla peiteltyä kermaa. Kerma ei ollut keiton muodossa, vaikka jotain sellaista olin lautaselleni uumoillut. Mutta oi, sainpa tilalle jotain vielä paljon paljon parempaa.

Niistä kaukaisista ajoista lähtien panna cotta onkin sitten säännöllisen epäsäännöllisesti kuulunut ravintola-aterioideni kruunuksi. Välillä kulhossa on ollut vähän tiukempaa ja kumisempaa kamaa ja toisinaan taas sitä suloista samettia, johon rakastuin.

Mutta ei kuuna päivänä mieleen olisi tullut yrittää keitellä kermaa minkäänpaksuiseen kokoon ihan kotosalla. Siihenhän menisi päiviä.

Mutta kun eipäs sitten mennytkään - kuten sain iloisesti tuta tartuttuani tätä myyttihärkää sarvista.

Pikemminkin näin: Panna cottaa helpompaa ja pienitöisempää jälkkäriä saa hakea.


Panna Cotta (4-6 hengelle)

5 dl kuohukermaa
1 dl (punaista) maitoa
1 1/4 dl sokeria
1 vaniljatanko
3 levyä liivatetta (Italiassa sama aine tunnetaan muuten nimellä colla di pesce, kalanliima)


Suklaakastike
1/2 dl (punaista) maitoa
50g tummaa suklaata (Fazerin 45% suklaa on aika nannaa!)


1. Laita liivatteet kulhoon, kaada päälle kylmää vettä ja anna pehmetä 10 min. ajan.

2. Mittaa kerma, maito ja sokeri kattilaan. Viillä vaniljatanko auki terävällä veitsellä ja rapsi sisäpinnasta vaniljat muiden aineiden joukkoon (voit myös maustaa panna cottan teelusikallisella vaniljasokeria, mutta lisää se joukkoon vasta kiehautuksen jälkeen). Heitä myös rapsuteltu tanko mukaan kattilaan. Sekoita ja kuumenna kunnes seos alkaa kiehua. Poista sitten kattila liedeltä ja nappaa kattilasta pois vaniljatanko. (Sen voi muuten huuhdella, kuivata ja käyttää vielä uudemmankin kerran!)

3. Purista vedessä pehmenneistä liivatteista ylimääräiset nesteet pois ja vispaa liivatteet sitten kuuman kerman joukkoon.

4. Jaa neste sitten kristillisesti tarjoilukippoihin ja laita jääkaappiin jähmettymään (varaa varuiksi ainakin kolme tuntia).

5. Ennen tarjoilua sulata kattilassa suklaa maidon joukkoon ja mausta sillä panna cotat. Toinen panna cottan klassikkomauste on metsämarjat (frutti di bosco) eli mansikka, mustikka ja vadelma, joita pitää tietysti pikkaisen pyöräyttää ensin kattilassa sokerin kanssa.

Sokeriahan ei koskaan voi olla liikaa (ainakaan italialaisissa herkuissa).


Panna cotta suositellaan syömään vuorokauden sisään valmistamisesta. Joskus on itsellä mennyt puolitoistakin vuorokautta ennen kuin kaikki on syöty pois - jollei kaksikin. Ja hengissä ollaan, yhä.

Panna cottan voi myös pakastaa ja sulattaa sitten tarjolle jääkaapissa.

Helppoa kuin lasten leikki tämä myyttien murtaminen.


Ihastuttavan ilmeikkäiden lasten laulukilpailu Zecchino d'Oro (joka tunnetaan Suomessa nimellä Lapset laulavat lapsille) esitteli ensimmäisenä maailmalle tämän makean panna cotta -henkisen laulun.


Teksti löytyy täältä.