perjantai 28. helmikuuta 2014

Ossobuco & Risotto alla Milanese

Muutama vuosi sitten vietin kevättalven Milanossa työn merkeissä.

Ja niin tiukasti sorvin ääressä se alkuvuosi sitten menikin, että Milanosta jäi visiitin jäljiltä muistoksi lähinnä lista kaikesta siitä, mitä siellä ei tullut tehtyä.

Mutta onneksi ihmisellä on kuitenkin tarve silloin tällöin edes syödä.

Niinpä useammankin kerran nälkä ajoi Naviglin alueen ruokapaikkoihin ja vääjäämättä myös milanolaisen ruokakulttuurin lähteille, sahramisen milanolaisrisoton ja ossobucon pariin.

Ja voi sitä liikuttunutta onnentunnetta, kun ensimmäistä kertaa lusikoin suuhun tuota milanolaisten kultaista mannaa ja maistoin sitruunaisen gremolatan suutelemaa mureaa ossobucoa.

Se lautasellinen...

Se hyvitti kaikki näkemättä jääneet nähtävyydet.

Tämä milanolaisrisotto kumoaakin sitten tyylikkäästi sen säännön,
etteikö risotto olisi sopiva vaihtoehto lisukkeeksi..

Ennen kun kirjaan reseptin, haluaisin kuitenkin lausua rohkaisun sanat:

Älä suotta pelkää tarttua tämän klassikon laittoon!

Aikaa annoksen rakentelu hieman vie (kaikkiaan n. 2,5 h), mutta lupaan, että muilta osin huippuherkullisen ossobucon (italiaksi se muuten tarkoittaa reikäistä luuta) ja milanolaisen risoton onnistuneeseen kotikokkaukseen ei tarvita maisteristason mittaisia kokkiopintoja.

Eli ei kun rohkeasti hommiin!


Ossobuco in gremolata & Risotto alla Milanese

Ossobuco (2 hengelle)
2 kpl Ossobucoa (nauta käy mainiosti, vaikka alkuperäisreseptissä liha onkin vasikkaa)
1 rkl (20 g) voita
1 pieni salottisipuli
1/2 dl vehnäjauhoa leivitykseen
1 dl valkoviiniä
suolaa&pippuria
5 dl hyvää kasvislientä (ossobucoon & risottoon tuleva liemi kannattaa keittää yhdessä ja samassa kattilassa. Jos - ja toivottavasti kun - käytät risottoon luuydintä, laita luuytimestä tyhjennetty luu liemen joukkoon!)


1. Laita kasvisliemi kiehumaan.

2. Pilko sipuli, ja anna sen pehmetä kaikessa rauhassa (n. 10 min.) voissa isolla pannulla. HUOM! Käytä pannua, johon saat myös kannen!

3. Leikkaa saksilla ossobucoa ympäröivä kalvo auki useammasta kohtaa, ettei kalvo vedä kypsyvää lihaa suppuun (varaudu jatkamaan leikkaushommia myös kypsennyksen alussa tarpeen tullen). Pyöräytä lihat sitten vehnäjauhoissa ja laita ruskistumaan pannulle.

Varo, etteivät sipulit pääse lihoja ruskistaessa kärtsäämään ja lisää pannulle pikkiriikkinen määrä lientä jos tilanne vaikuttaa paloherkältä.



4. Kun molemmat puolet ovat saaneet hyvän värin pintaan, lisää pannulle valkoviini ja anna haihtua.

5. Viinin haihduttua suolaa lihat kevyesti ja ripsauta päälle myös hieman mustapippuria. Lisää pannulle sitten 2 dl lientä - ja laita kansi päälle.

Anna lihojen hautua kannen alla vähintään 1,5 h. Itse käytin haudutusvaiheessa 1-9 asteikkoisella hellalla 2-tason lämpöä.

Kääntele lihoja kypsymisen mittaan aika ajoin ja lisää lientä aina kun tilanne alkaa näyttää liian tirisevältä. Lientä kuluu kypsennyksen aikana kaikkiaan n. 5 dl.

6. Lopuksi levitä lihan pintaan gremolata ja lusikoi joukkoon kostukkeeksi pannulla makustunutta lientä. Anna lihojen pysytellä pannussa vielä 5. min - ja sitten syömään!


Gremolata
1/2 sitruunan kuori
1 pieni valkosipulin kynsi
kourallinen persiljaa

Valmista gremolata raastamalla sitruunan kuori, hienontamalla valkosipulinkynsi ja kourallinen persiljaa. Sekoita ainekset.

Ecco la gremolata!
Risotto alla Milanese - Milanolainen risotto (3-4 hengelle)

270 g Carnaroli -riisiä
80 g voita (= 40g aluksi pannulle + 40g kypsennyksen päätteeksi) TAI
20 g naudan selkäydintä & 60 g voita (30 g pannulle ytimen kanssa + 30g lopuksi)
1 pieni (salotti)sipuli
3/4 dl Parmesan -juustoa
2 dl valkoviiniä
1,5 l hyvää kasvislientä
1 pussi sahramia
ripaus suolaa & pippuria

Luun ytimessä.
Luu kannattaa laittaa lientä maustamaan ja luun ydin (midollo) risottopannulle.

(0. Jos - ja toivottavasti kun - käytät luuydintä, irroita se luupalasta ja leikkaa se pieniksi paloiksi.

Ydinluita kannattaa muuten kysyä suoraan lihatiskiltä ja isomman erän satuttua kohdalle, pistää ytimet jemmaan pakkaseen.)

1. Laita kasvisliemi kuumenemaan yhdellä levyllä. Leikkaa sipuli ohuiksi siivuiksi, ja laita se kuullottumaan toisella levyllä isolla pannulla, jossa on myös puolet voista sekä luuydin.

HUOM! Jos et käytä luuydintä, voita tulee pikkaisen enemmän.. (ks. risoton ainekset).


2. Sipulien hauduttua pehmeiksi ja luuytimen saatua väriä pintaan, lisää pannulle riisi, ja kuullota riisiä voissa 5 min. ajan. Kaada sitten riisin joukkoon myös viini ja anna haihtua.

3. Aloita riisin kypsennys kaatamalla riisin joukkoon kuumaa kasvislientä kauhallinen (n. 1 dl) kerrallaan. Sekoittele liemi riisin joukkoon ja lisää lientä aina kun edellinen kauhallinen on imeytynyt riisiin.

4. Kun riisi alkaa olla kypsää (sekoittelua jatkunut n. 18 min.), lisää pannulle pieneen määrään kasvislientä liuotettu sahrami ja sekoita.


HUOM! Jos käytössäsi on sahramin emiluotteja, niitä tulee lisätä risottoon n. 10 kpl/syöjä.

Laita luotit liukenemaan pieneen määrään kuumaa nestettä (eli risotossa lientä) tuntia ennen niiden käyttöä.

Sahramia voi myös hieman hieroa pienemmäksi sormien välissä, jotta liukeneminen nopeutuu.

Luotit voi siivilöidä pois nesteestä ennen käyttöä tai lisätä nesteen mukana risottoon.


5. Sammuta levy ja sekoita risoton joukkoon loppuosa voista sekä raastettu Parmesan -juusto. Tarkista vielä suolatilanne ja lisää tarvittaessa pikkaisen lientäkin, jos risotto näyttää turhan kuivalta.

Nautiskele - siis todellakin NAUTISKELE! - ossobucon ja hyvän viinin kanssa!



Tuon taannoisen milanolaisen alkutalven johdosta Milanoa ei voi enää ajatella ilman risottoa - tai Gianna Nanninia ja tätä laulua.


Teksti löytyy täältä.

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Ciambellonea & Sanremoa

Tänä aamuna aamupalalle oli tiedossa erityistä ohjelmaa, sillä eilisiltainen Sanremon finaalilähetys oli säästetty laiskan sunnuntain aamuun.

Ja kun tiedossa oli asiallinen kolmen tunnin mittainen Sanremo -aamupalasessio, niin pitihän siihen rinnalle kehittää jotain helposti syntyvää purtavaakin, joka ei ihan heti loppuisi.

Ciambellonea, eli kuivakakkua uuniin siis!

Laiskan sunnuntaiaamun - ja miehen puolesta mieluusti ihan kaikkien aamujen - aamupalaksi tämä klassikko on oiva valinta. Jostain matkan varrelta pieneen punakantiseen reseptivihkooni kirjattu ohje tekee kuivakakusta nimittäin aina herkullisen kostean. Eikä tämä kuivakakku vaadi myöskään vatkaimia tai muuta extrasäätöä ollakseen kuohkea - mikä ilahduttaa tätä kakunpaistajaa melkein yli ymmärryksen.

* * *

Laitetaanpa tähän perään vielä pieni Sanremo -käsikirja italialaisen musiikin ystäville. RAIn sivulta on nimittäin mahdollista katsella nyt kaikki tämän vuoden Sanremo -lähetykset tämän linkin kautta.

Sanremon festivaalit koostuvat vuosittain kaikkiaan viidestä tv-lähetyksestä. Ensimmäisessä ja toisessa lähetyksessä kaikki festivaalille valitut laulajat esittävät kaksi kappaletta, joista vain toinen valitaan mukaan lopulliseen kisaan. Kolmantena iltana kaikki festivaalille valitut laulajat esittävät valitun kilpailukappaleensa. Neljäntenä iltana sen sijaan kisaavat uudet italialaiset laulajakyvyt ja pääkisaajat esittävät Italialaisia klassikoita "supervieraidensa" kanssa. Ja viidentenä, eli lauantai-iltana on vuorossa finaali, jossa valitaan samalla myös Italian edustaja Euroviisuihin.

Buona visione!


Ciambellone al limone - Mehevä sitruunakuivakakku

3 kananmunaa
4 3/4 dl vehnäjauhoa
2,5 dl sokeria
2 dl maitoa
1 dl voita (100g) tai kasviöljyä
1 (luomu)sitruunan raastettu kuori & mehu
1 reilu tl leivinjauhetta


1. Laita uuni lämpeämään 180 asteeseen. Voitele kakkuvuoka (tai vuoraa vuoka leivinpaperilla, jos haluat ottaa yhtä iisisti kuin eräät..).

2. Sekoita kananmunat ja sokeri (voit käyttää vaikka puuhaarukkaa, näitä ei tarvitse vatkata vaahdoksi!). Sekoita sitten joukkoon maito, sulatettu voi sekä sitruunan mehu ja kuori. Ja lopuksi lisää jauhot ja leivinjauhe. Sekoita taikina tasaiseksi.



3. Kaada kakkutaikina vuokaan ja laita vuoka uuniin kun uuni on saavuttanut 180 astetta.

4. Anna kypsyä uunin keskitasolla 30 min. Tsekkaa sitten tikulla, että kakku on sisältä kypsä. Jos tikkuun ei tartu taikinaa, ota kakku uunista ja anna jäähtyä, ennen kuin leikkaat pari paksua siivua.

Ja alat kastaa niitä cappuccinoon. Niin kuin italialaisilla on tapana..


Sanremon voittajaksi kruunattiin tänä vuonna muuten seuraava laulu ja laulaja.


Auguri Arisa!

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Antakee aurinkoo!

Pitipä sitten syksyllä mennä reteästi toivottamaan talvi tervetulleeksi.

Kun oli kerrankin ollut kesä jolla varmasti jaksaa.

Ja blaa. Ja blaa.

Tässä se taas nähdään. Oli se kesä minkälainen tahansa, ei se enää helmikuulle asti jaksa lämmittää.

Varsinkin kun talvi on ollut päättymättömän harmaa ja valoton syksy.

Mutta se on loppu ny.

Asettelin lautaselle auringon ja kaivoin kesäkuvat esiin.

Arrivederci estate, ciao!


Insalata di arance - Sisilialainen appelsiinisalaatti (2 hengelle)

4 (veri)appelsiinia
1/2 makea sipuli
kourallinen kalamataoliiveja
oliiviöljyä
suolaa


1. Leikkaa terävällä veitsellä appelsiineista pois kuoret ja kantaosat (ja trimmaa sitten vielä enimmät valkoiset pois). Siivuta aplarit n. puolen sentin siivuiksi ja lado tarjoilulautaselle.

2. Siivuta sipulista ohuita rinkuloita ja sirottele rinkulat appelsiinien päälle.

3. Leikkaa oliivit puoliksi ja viskele ne vielä salaatin kruunuksi.

4. Mausta hyvällä oliviöljyllä ja suolalla.

Ja jos kaapista ei tällä erää löydy tummia oliiveja eikä makeaa sipulia, niin appelsiinit ovat hämmästyttävän hyviä ihan yksinäänkin, oliiviöljyllä ja suolalla maustettuina!

* * *

Appelsiinisalaattia nautiskellessani fiilistelin lämpimukseni erään silkinpehmeän kesäillan tunnelmia taorminalaisten olohuoneessa, Piazza IX Aprilella.

..Eipä olisi lainkaan huonompi ajatus ottaa pieni varaslähtö kesään Sisiliassa, jossa uusi kesä alkaa olla jo ovella..

Onnea on oma ilmapallo.
Taorminan taidetta.
Kaukoputkilla oli havaittavissa ruuhkaa.
Tuolla alhaalla, mutkittelevan bussimatkan päässä on Giardini-Naxos.

Intianviikunat kotonaan.
Ex San Agostinon kirkko, nykyinen Taorminan kaupunginkirjasto.
Täällä on juhlittu häitä.
Nonnon kanssa huviajelulla.
Lauantai-illan huumaa Mocambo Barin terassilla.


Kappaleen sanat löytyvät täältä.


PS. Laulaja Gualazzista tulikin mieleeni, että eilen käynnistyi 64. San Remon (tai ihan tarkalleen ottaen Sanremon) musiikkifestivaali! Suoran lähetyksen dramaattinen - ja joidenkin mielestä katsojaluvut mielessä lavastettu - alku toi heti kärkeen juhlahumun keskelle Italiaa painavan talouskriisin. Kaksi Ariston -teatteriin piiloutunutta, kuukausia palkatta tehtaalla työskennellyttä miestä uhkasi nimittäin hypätä alas teatterin korkeuksista ellei heidän avunhuutoaan kuulla.

Ja kuultiinhan se, koskettavaksi ja penkkiinnaulitsevaksi aluksi 3,5 tunnin megalähetykselle, jonka pääsee katsomaan kokonaisuudessaan täältä.

lauantai 15. helmikuuta 2014

Millefoglie aka. Rakkauden tekoja

Ystävänpäivän lähestyessä täytyy aina alkaa hieman tarkemmin kuunnella armaansa rivien väleihin piilotettuja haaveita.


Kuten:
Muistatko, mitä herkkua on Cristianin kahvilan Millefoglie?? Mamma mia!

Tai:
Oi, Cristianin Millefoglie. Niillä pienillä suklaasattumilla. Uuuuuu.

Tai sitten:
Luulen, että Cristianin Millefoglie on maailman paras jälkiruoka.

Tai vaikkapa:
Voi kumpa nyt saisi rapean siivun Cristianin Millefoglieta.. Magaaari.


Näiden hienovaraisten vihjeiden perusteella on sitten varsin vaivatonta arvioida mikä olisi tällä kertaa ilahduttavin rakkauden juhlan baakkelsi.

Vaikka yleensä tällaisten ruokayllärien toteuttaminen on kerrassaan kutkuttavaa, tuli tänä vuonna San Valentinon lellittelyn tielle odottamaton ongelma. Henkinen kantti. Ladulta puuttuvat havut. Puristava mono. Kotileipureiden levittämä huhu nimittäin kertoi karua tarinaa. Himoitulla jälkiruoalla oli pelottavan hankala maine.

Lehtitaikina. Konditoriakreemit. Kaksi pirullisen oikukasta ja tässä jälkkärissä niin kovin keskeistä tekijää.

Melkein teki mieli murskata toisen kakkuhaaveet alkuunsa.

Mutta koska rakkaus kaiken voittaa ja lehtitaikinalevyjäkin saa valmiina kaupasta, käärin hihat ja kävin urheiluhengessä murtamaan tätä tiiliskivenkokoista myyttiä.


Millefoglie alla Crema Chantilly (6-10 hengelle)

Tämän jälkkärin valmistelut kannattaa tehdä osin jo etukäteen valmistamalla crema pasticcera ja lehtitaikinalevyt tarjoilua edeltävänä päivänä. Jälkiruoan koonti kannattaa sen sijaan tehdä varsin lähellä tarjoilua, jottei täytteen kosteus vie mukanaan lehtitaikinan rapeutta.

Crema Pasticcera
4 dl punaista maitoa
1 dl kuohukermaa
1 dl sokeria

(pastella)
1 dl sokeria
1 tl vaniljaa
1 rkl vehnäjauhoa

2 keltuaista

Crema Chantilly
1 dl kuohukermaa
1 rkl tomusokeria

40 g tummaa suklaata


1 paketti lehtitaikinaa (= 6 kpl lehtitaikinalevyjä)
n. 1/2 dl sokeria lehtitaikinan karamellisointiin

tomusokeria Millefoglien pintaan



Crema Chantilly (eli Diplomatica)

Italiassa Millefogliessa käytettyä kreemiä kutsutaan yleisesti nimellä Crema Chantilly. Toinen käytössä oleva nimi - ja tosiasiassa kreemin virallinen nimi - on kuitenkin Crema Diplomatica.

Crema Diplomatica on Crema Pasticceran ja Crema Chantillyn (arkisemmin tomusokeriin vatkatun kermavaahdon) sekoitus.

Crema pasticcera
1. Laita maito, kerma ja sokeri (1 dl) lämpenemään kattilassa.

2. Mittaa sekoituskulhoon jauhot, puolet sokerista (1 dl) ja vanilja, eli pastellan ainekset. Hiero jauho ja sokeri sekaisin kämmeniesi välissä.

3. Erottele kananmunien keltuaiset valkuaisista, ja siirrä keltuaiskuppi kädenulottuville työpöydälle.

4. Nosta kerma-maidon lämpötila hellalla kiehumispisteeseen. Kun neste alkaa kiehumaan, siirrä kattila hetkeksi pois levyltä ja laske levyn lämpötila minimiin. Kauho 1,5 dl kiehuvaa nestettä pastella -seoksen joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Lisää joukkoon sitten myös keltuaiset ja jatka sekoittamista.

5. Siirrä kattila loppuine maitoineen takaisin sammutetulle, mutta edelleen kuumalle keitinlevylle (jos käytät kaasuliettä, pidä lämpötila minimissä), ja kaada pastella maidon joukkoon ja sekoita tarkkaavaisesti. Kun crema käy kiehumisen merkiksi uudelleen hitaasti kuplimaan, anna sen kiehua noin minuutin ajan.

6. Kaada crema sekoituskulhoon jäähtymään. Leikkaa keittiökelmusta pala, ja peitä crema kelmulla niin, että kelmu koskee creman pintaan. Näin pintaan ei muodostu nihkeää kalvoa.

Crema Chantilly
1. Ihanan helppoa - vatkaa kerma ja tomusokeri kuohkeaksi vaahdoksi.

Crema Diplomatica
Kun crema pasticcera on täysin jäähtynyt, vatkaa kermavaahto (crema chantilly) ja pilko suklaat terävällä veitsellä pieniksi paloiksi.

Lisää 4 dl crema pasticceraa kermavaahdon joukkoon. Sekoita ainekset sitten tasaiseksi varovasti nostelemalla. Älä käytä vatkainta, jottei kerma vetristy liikaa (kuten allekirjoittaneella).

Kun vaahto on tasainen ja edelleen mukavan terhakka (lisää tarpeen tulleen loputkin crema pasticcerasta), sekoita joukkoon myös paloiteltu suklaa.

Laita crema viileään odottamaan jatkokäsittelyä.


Lehtitaikinalevyt

Koska lehtitaikina on varsin vaativa itse valmistettavaksi kääntelyineen kaikkineen (täältä tosin löytyi hyvänkuuloinen ohje, eikä valmistuskaan ollut ihan tuskaa ollut), päätin mennä kaupan valmiilla taikinalla. Itsetehdyn taikinan kanssa olisi kuitenkin mahdollista kaulia taikina ohuemmaksi eli ihanteellisesti n. 2 mm paksuksi. Valmistaikinan kanssa en kaulimista tohtinut kokeilla.

1. Anna lehtitaikinalevyjen sulaa leivinpaperilla peitetyllä pellillä (n. 30 min.).

2. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen ja ennen levyjen laittoa uuniin, nakuttele levyihin kauttaaltaan pieniä reikiä haarukalla. Ripottele ennen uuniinlaittoa levyjen päälle tasaisesti myös sokeria. Kypsennä uunissa 30 min. tai kunnes levyt ovat rapeita ja päältä kullankeltaisia.


3. Anna valmiiden lehtitaikinoiden jäähtyä. Leikkaa sitten reunat sahalaitaisella veitsellä siisteiksi. Näitä pulleiksi kasvaneita valmistaikinalevyjä käyttäessäsi leikkaa levyt varovasti vielä kahtia niin, että kustakin levystä saadaan kaksi vajaa 0,5 cm paksua levyä.

Pidä poisleikatut taikinat jemmassa koristelua varten.


Millefoglien koonti

Kakun helppo, mutta suttuinen kokoaminen kannattaa tehdä leivinpaperin päällä, ja siirtää kakku vasta valmiina tarjoilulautaselle. Aineksista tulee kaksi Millefoglie -kakkua, josta kustakin riittää jälkiruoaksi 3-5 hengelle.

1. Per kakku tulee kaikkiaan neljä lehtitaikinakerrosta. Kolme kerrosta kakun sisään ja yksi sokerilla karamellisoitu kansi kakun päälle.

Aseta pohjalle yksi mahdollisimman suora levy. Peitä levy tasaisen paksusti Crema Chantillyllä ja lisää päälle taas uusi kerros lehtitaikinaa. Toista tämä, kunnes kakussa on kolme taikinakerrosta. Lisää cremaa vielä kolmannenkin kannen päälle ja aseta sitten päältä karamellisoitunut kansilevy neljänneksi kerrokseksi.

2. Tasoittele kerrosten välistä pursuava crema mahdollisimman tasaisesti myös kakun reunoille. Murra sitten käsien välissä paloja trimmatessa poisleikatut taikinasiipaleet kevyeksi jauheeksi ja taputtele seos creman päälle kakun ulkopintaan.

3. Siirrä kakku tarjoilulautaselle ja lopuksi ripottele päälle tasainen kerros tomusokeria.

Sitten istu alas nauttimaan mitalikahvit.

Ei se matka, vaan se määränpää.





Teksti löytyy täältä.

lauantai 8. helmikuuta 2014

Sitruunaiset tagliatellet risottotyyliin

Olen yhteisten joulujen alusta lähtien saanut anopilta lahjaksi aina keittokirjan.

Alkuun lahjanantajan motiivit hieman mietityttivät, koska pelkäsin, että kyseessä saattoi olla hienovarainen vinkki liittyen miniän puutteellisiin keittotaitoihin.

Ja anopin kritiikki - sehän olisi ollut maailmanloppu!

Mutta ymmärsin lahjan antajan vilpittömyyden viimeistään siinä vaiheessa kun ostin itse anopille syntymäpäivälahjaksi kerrassaan symppiksen ja humoristisen kirjan aiheesta miten vanheta arvokkaasti.

Touché.

Viiltävä voitto vinkkailukisassa, jota ei koskaan ollut ollutkaan.


No, aika parantaa haavat ja anoppikin on onneksi edelleen sama.

Ja kallisarvoiset keittokirjat, nekin jatkavat tuloaan.


Tänä jouluna kovasta paketista paljastui viime vuosien tapaan tv-kokki Benedetta Parodin uusin teos.

Ja suurena sitruunaisten pastojen ystävänä otin kokeiluun heti ensimmäisenä Benedettan reseptin, jossa pasta oli valmistettu viime aikoina useasti vastaan tulleeseen tyyliin, eli risoton tapaan (pasta risottata). Pastan kohdalla se tarkoittaa sitä, että condimentoa (pastakastike) ei tehdä erikseen, vaan pasta ja kastike kypsennetään yhdessä samassa astiassa. Sen lisäksi, että pasta imee valmistuksen aikana kastikkeen makua itseensä, pastaveden tärkkelys tekee koostumuksesta kermaisamman (oli kermaa sitten käytetty tahi ei) ja ruoka vielä valmistuukin nopeammin. Incredibile!

Eikä tässä auta kuin myöntää, että ilman tätä pientä anopin myötävaikutusta olisi pöydästä jäänyt uupumaan uusi lempiherkku.

Niin minulta, kuin siltä anopin lapseltakin.

Se olisi ollut huutava vääryys

* * *

Tähän samaan hengenvetoon täytyy vielä vähän kilistelläkin.

Alkuvuosi on nimittäin suurien juhlallisuuksien aikaa - ja nyt on kulunut jo vuosi siitäkin, kun painoin sitruunankeltaisissa tunnelmissa ensimmäistä kertaa Toinen Jalka Italiassa -blogin "Julkaise" -nappulaa.

Ja jännitin, että mihinköhän sitä oikein tuli sormensa tökättyä..

Nyt muutamaa napinpainallusta viisaampana ja kunnioitettavan 1v. blogi-iän saavuttaneena tiedän, että on sitä pahempiinkin soosseihin tullut kauha sotkettua.

Kiitänkin mitä syvimmin kaikkia teitä blogini pariin löytäneitä, jotka tavalla tai toisella olette olleet mukana tässä ilon ja onnen ajassa. Kanssanne jaettu ilo on ollut toden totta moninkertainen ilo.

KIITOS kaunein siis hyvästä seurastanne - ja cin cin!


Tagliatelle risottate al limone - Sitruunaiset tagliatellet risottotyyliin (2 hengelle)

3,5 dl vettä
1 tl (eli n. 6 g) karkeaa merisuolaa
150 g tagliatelle-pastaa (8 nyyttiä, reseptissä valmistusaika on laskettu 6 min. keittoaikaa vaativien tagliatellejen mukaan)
1/4 dl kuohukermaa (Benedettan mukaan ilmankin pärjää, mutta pieni kerma on tässä kyllä kotonaan!)
1/2 dl raastettua Parmesania
1/2 (luomu)sitruunan kuori & mehu
1 rkl (n. 25g) voita
mustapippuria
(tuoretta persiljaa)


1. Valmistele kaikki ainekset; raasta sitruunankuori ja Parmesan, ota esiin voinokare, purista sitruunanmehu pieneen kulhoon sekä mittaa kerma. Pilko myös persilja (jos sitä löytyy) ja ota mustapippuri(mylly)kin hollille. Kaiva esiin myös puhelin tai muu ajastin.

2. Laita keitinvesi kiehumaan, ja pidä vedenkeittimessä tai toisella levyllä vielä varmuuden vuoksi n. desi extravettä kuumana.

3. Kun pastan keitinvesi kiehuu (keitinvettä on kaksinkertainen määrä suhteessa pastan määrään), lisää joukkoon suola ja tagliatellet. Laita ajastin laskemaan minuutin verran keitinaikaa pelkässä suolatussa vedessä.

Jei, nyt saa pastaa keittää näin vähissä vesissä ihan italialaisten luvalla!
4. Kun ajastin soi, lisää keitinveden joukkoon sitruunan kuori sekä voi, sekoita, ja säädä ajastimeen 3 min. (mahtava kelloleikki, eller hur..).

5. Kun kello soi toisen kerran, lisää loput aineet, eli sitruunan mehu, parmesan ja kerma sekä raasta joukkoon ripaus mustapippuria.

6. Jos vielä haluaa olla oikein tarkkana keitinajan kanssa, säädä ajastimeen viimeisen kerran 1 min. ja sekoittele pastaa. Minuutin kuluttua nesteen pitäisi alkaa olla koko lailla tiivistyneen ja pastan kypsää. Jos homma meinaa kuivua kasaan ja/tai pasta on vielä turhan al dente, lisää tarpeen tullen tilkka kuumaa vettä.

7. Ennen annostelua sekoita joukkoon persilja ja raasta annosten päälle vielä hieman mustapippuria.

Ja sitten nauttikaa, nauttimasta päästyänne!





Tämän komean nuoren miehen laulun sanat löytyvät täältä.

tiistai 4. helmikuuta 2014

Klik!

Aika lähelle 10 vuotta sitten elettiin Roomassa jänniä aikoja.

Viikonloppuinen tutustumiskierros kaupungin yöelämään oli johtanut uusien tuttavuuksien kanssa aamuyön huikopalalle kahvilaan, jossa ravintolakansaa hemmoteltiin tuoreilla cornettoilla ja cappuccinolla.

Ja sitten vielä toiselle aamupalalle soluasuntoomme, jossa aamu valkeni hittiohjelma Bisturista (Kirugin veitsi) kiihkeästi keskustellessa.

Siinä ohjelmassa muuten parannettiin ihmisten elämänlaatua kauneusleikkauksilla.

Pöydässä oli siis valaiseva ja pikkaisen vaarallinen keskustelunaihe.

Eritoten, koska Italiassa (nais)henkilöiden kauneudelle annettu painoarvo ja uusista (nais)tuttavuuksista ensimmäisenä tiedusteltu "È bella?" (Onko se kaunis?) olivat alkaneet juurikin niihin aikoihin turvottamaan tämän tytön leukaperiä ärsytyksestä.

Melkein kunnon Ridgemäisiin mittoihin.

Mutta ihme kyllä, yksi vieraistamme sai niinkin delikaatissa tilanteessa leukaperät sulamaan jopa hymyyn. Tai suorastaan heittäytymään rennosti pötkölleen pikku nauruun.


Joten ihan jo leukojen terveyden kannalta olisi ollut suuri vääryys olla menemättä treffeille sellaisen tyypin kanssa.

Vaikka sinä maanantai-iltana kovasti jännittikin. Ja väsytti. Ja vähän rasittikin koko treffiajatus.

Mutta niin vain kävi kivasti, että hyvähän siitä tuli.


Nyt kun puolet yhteisestä matkasta on tallattu Suomen graniittipinnalla, on ollut kiinnostavaa huomata, ettei ihan kaikkia täkäläisiäkään erikoisuuksia ole ollut helppo purematta niellä.

Hämmästystä ja kummastusta ovat matkan varrella herättäneet muun muassa seuraavat suomalaiset jännällisyydet:

* vallitseva hiljaisuus, jota rauhallisemmankin italialaisen on joskus ollut pakko rikkoa pienellä mölinällä

* alkoholijuomien ostolle tarkkaan määritellyt ajat ja paikat

* kaupassa myytävät muoviin yksittäispakatut paprikat ja ylimmilleen kiillotetut omenat

* elämästä "nauttiminen" askeettisessa ulkohuussein ja hyttysin varustellussa kesämökissä

* tervehtimisen vaikeus

* humalaiset naiset ja näiden suoraviivaiset lähentely-yritykset

* hiljaiset miehet, jotka juotuaan äityvät puhumaan ja halailemaan

* kirjoitettujen ja kirjoittamattomien sääntöjen mittava määrä

* autoilijoiden "minähän en väistä, prkle" -asenne

* tv:n lukuisat elokuvauusinnat

* hedelmät pizzoissa (ja muissakin lämpimissä ruoissa)

* 5 min. lääkärikäynnit

* Suomen lukemattomat kampaamot


..Jos nämä nyt näin ensialkuun..

Mutta kuten jo ensitapaamisellakin tuntui, jonkun kanssa asiat on vain helpompi ja hauskempi jakaa.


Eli ei niin paljon pahaa, ettei jotain erityisen hyvääkin.

Siinä Bisturi -nimisessä sarjassa, nimittäin.

Teksti löytyy täältä.