tiistai 30. huhtikuuta 2013

Hyvän Wapun toivotukset!

Näin 30.4. klo 18 Italian aikaan tämä mies saa päähänsä ylioppilaslakin Villa Lanten edustalla Gianicolo -kukkulalla.

Ja siitä alkaa vappu myös Roomassa!

Onkin koittanut aika korkata skumpat ja toivottaa:

Buona festa del lavoro a tutti!

Saanen esitellä - Garibaldino finlandese Herman Liikanen!

Teksti löytyy täältä.

Täydellisen ajoituksen täydellinen pikku leipä

Joskus on niitä päiviä kun kaikki vaan on yhtä - excuse my French - Scheißea.

Sellaisina päivinä tekemisestä puuttuu kipinä, ja sitä tuntee rämpivänsä vain vastoinkäymisestä vastoinkäymiseen raskain askelin, kuin kumpparit savivelliin juuttuneina. Ja ainoa musiikkikin joka päässä soi, menee kutakuinkin näin: "hetken kestää elämä ja sekin synkkä ja ikävä" (nerokas sanoitus, jota olen menestyksellä italialaisille useaan otteeseen siteerannut).

Kun tuollaisen syksyiseen vesisateeseen huipentuneen päivän on saanut tarvottua läpi, sitä kaipaa vain pikkiriikkisen jotain hyvää syötävää, jonka voimalla jaksaa nukkua yön yli. Sillä huomennahan kaikki on taas paremmin.

Kahta ihmeellisempi onkin se tunnelman täyskäännös jonka päivä saa, kun tuollaisen kovan päivän iltapalalle putkahtaa omasta uunista yllättäen se hartaasti toivottu täydellinen pikku leipänen.

Niin kuin pääsi tässä omassa kurjuudessani tapahtumaan - eikä päivä sitten ollutkaan enää lainkaan kurja, vaan ihana ja suorastaan ikimuistoinen!

Lieneekin syytä laittaa muistiin miten se temppu oikein tehtiin..


Leipien leipä
3 dl kädenlämpöistä vettä
4 dl vehnäjauhoa
1,5 dl spelttijauhoa
10 g hiivaa
1 tl suolaa

Leipä kypsennetään kannellisessa uunivuoassa. Itse käytin tuollaista lasista versiota, mutta mikä tahansa kannellinen vuoka käy.

1. Sekoita kulhossa hiiva kädenlämpöisen veteen. Lisää sitten puolet jauhoista ja anna taikinan seistä 10 min. ajan.

2. Sekoita taikinaan loput jauhot sekä lopuksi suola ja laita taikina sitten viileään (näillä lämpötiloilla parvekekin on vielä ok) vähintään 18 tunniksi. Älä lisää jauhoja, vaikka taikina tuntuisi liian löysältä.

3. Ota taikina huoneenlämpöön noin tuntia ennen kuin taikinaa aletaan nostattaa. Ripottele nostatusalustalle runsaasti vehnäjauhoa, ja kaada taikina alustalle. Lisää jauhoa myös yläpintaan niin, että voit painella taikinan sormilla n. 30cmx30cm kokoiseksi levyksi.

4. Kääntele taikina sitten kolmeen osaan aloittaen alhaalta. Ensin käännetään taikinan alaosa alhaalta ylöspäin noin puoleen väliin taikinaa ja sitten ylhältä alas päin yli edellisen taitoksen. Ja sitten sama uusiksi niin, että pitkulasta tulee tällainen möykky.


5. Peitä taikina keittiöpyyhkeellä ja anna nousta tunnin ajan.

6. Lämmitä uuni 200 asteeseen ja laita vuoka uuniin kuumenemaan noin vartiksi.

7. Kun uuni sekä uunivuoka ovat lämmenneet, laita taikina vuokaan, ja leikkaa pintaan saksilla ruksi. Laita kansi päälle ja leipä uuniin kypsymään 40 minuutin ajaksi.

8. Ota sitten kansi pois, ja anna leivän jatkaa kypsymistä vielä 30 minuutin ajan.


Itse nautiskelin tuota sisältä ihanasti ilmavaa leipää parmankinkulla sekä herkullisella burratalla, eli kermaisella (nimensä mukaan voisella) mozzarellatyyppisellä juustolla, höystettynä. Burratan, joka on näillä korkeuksilla todella harvinaista herkkua, onnistuin taikomaan menestyksekkäästi (eli se maistui loistavasti myös perheen italialaiselle!) Kaikki äitini reseptit -blogin ohjeella.

Nannan mainio burrata-ohje meni näin:

Burrata
1l vettä
0,5 dl suolaa keitinveteen
250 g Mozzarellaa (esim. 2 kpl Pirkan puhvelimozzarelloja, joissa löysä sisus, tai muuta laadukasta pehmeää mozzarellaa)
n. 2 dl kuohukermaa
n. 1/4 tl suolaa burrataan
tuoretta basilikaa

1. Aloita burratan valmistus tarjoilua edeltävänä päivänä kuumentamalla vesi ja suola kattilassa niin, että vesi saavuttaa juuri ja juuri kiehumispisteensä.

2. Ota kattila sitten pois levyltä ja lisää kuumaan veteen huoneenlämpöiset mozzarellat ja anna niiden notkistua kuumassa vedessä 3 minuuttia.

3. Kaada mozzarellat seuraavaksi lävikköön ja ala saman tien repiä niistä pitkiä säikeitä kulhoon, jossa koko burrata saa tekeytyä. Kun molemmat mozzarellat on revitty, pilko säikeet vielä n. sentin mittaisiksi paloiksi.

4. Sekoita lopuksi mozzarellojen sekaan kerma ja 1/4 tl suolaa. Peitä kulho ja laita levolle jääkaappiin vähintään yön yli.

5. Ennen tarjoilua (seuraavana päivänä) ota burrata huoneenlämpöön tuntia ennen tarjoilua. Jos burrata on äitynyt liian tönköksi, lisää joukkoon hieman kermaa (burrata on koostumukseltaan enemmänkin nestemäistä kuin kiinteää). Sekoita lopuksi joukkoon revittyä tuoretta basilikaa ja lisää suolaa tarvittaessa.


Ja kas kummaa, näillä eväillä päivästä ei sitten lopulta tullutkaan paskempi!


sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Kriisi - ja pilven pieni hopeareunus

Tänään Italiasta sitten kuului kurjia uutisia niistä pinnan alla kuplineista tunteista, jotka kertoivat karua tarinaansa siitä, miten asioiden laita saapasmaassa tosiasiassa on.

Ja varsin huonostihan ne asiat ovat. Töitä on lähes mahdoton löytää, yritykset kaatuvat, rivityöntekijöiden palkat ovat naurettava ja verotus sietämättömän kireä (jos on valmis täyttämään kansalaisvelvollisuutensa ja niitä ylipäätänsä maksamaan). Viimeistään nyt se kävi harvinaisen selväksi ihmisille myös maan rajojen ulkopuolella. Minut mukaanlukien. Siitäkin huolimatta, että kriisistä on saanut viime vuodet kuulla ihan kyllästymiseen asti.


Vaikka tämänpäiväinen ampumatapaus kuitattiinkin yhden epätoivoisen miehen epätoivoiseksi teoksi, näitä toivonsa menettäneitä on Italiassa päivä päivältä yhä enemmän. Ja Italiassa tyytymättömien joukko on aiemminkin löytänyt väkivaltaisille mielenilmauksilleen suotuisan kasvualustan.

Puhumattakaan siitä, että maata pyörittävät poliitikot ovat osaltaan pitäneet hyvää huolta siitä, että kasvualustaa on myös lannoitettu ihan olan takaa.


Ampumavälikohtaus tapahtui parlamenttitalo Palazzo Chigillä, Rooman vilkkaimman ostoskadun Via del Corson läheisyydessä. Luulenpa, että perus kaupunkikierrosten reitillä, vaikkapa juuri kauppakeskus Galleria Alberto Sordista ulos astuessa kuullut laukaukset olisivat saattaneet rajustikin ravistella perusturvallisuuden tunnetta.

Jopa siinä määrin, että Facebook -päivitykset olisivat voineet jäädä pelästyksissä tekemättä.

Ja se on jo aika paljon se.


Mutta se hopeareunus.

Tänään Italiaan nimitettiin uusi hallitus. Historiallisen monet uusista ministereistä (7/22) olivat naisia. Ja olipa yksi näistä naisista myös maahanmuuttaja.

Toivottavasti tästä tulee vielä hyvä uutinen. Niin meille kuin niille epätoivon suohon vajonneillekin.


Hullu nainen Tallinnassa

Nyt täytyy kyllä sanoa, että kaukana ovat ne ajat kun Tallinnaan suunnattiin laukut täynnä sukkahousuja.

Ja kaukana ovat ajat, jolloin matkakohteen mielenkiintoisin ostospaikka oli joku muukin kuin vain paikallinen supermarketti.

Varsinkin itärajan tuolla puolen.

Matkustin eilen näet ihastuttavan etelänaapurimme hellään huomaan pikkaisen nautiskelemaan (mikä onnistuu aina niiiiin ihmeen hyvin siellä vajaan 90 km:n päässä kotoa). Ja matkaan lähdin TIETYSTI tyhjine kapsäkkeineni, koska lähes yhtä tärkeää kuin nautiskella, oli varmistaa, että palaisin kotiin mukanani (mieluusti paljon) jotain muutakin syötävää, kuin leipää ja piimää vaan.

Kyllä. Tähän on tultu. Minä lähden Tallinnaan ostamaan ruokaa. Erityisesti italialaista ruokaa.

(Ja jos ihan totta puhutaan, niin on niitä tyhjiä laukkuja ruokaa varten roudattu muuallekin päin maailmaa.)

Niin nolo luku kuin matkojeni supermarketseikkailut ovatkin, paljastan häpeääkin uhmaten mitä italialaista koin syvästi tarpeelliseksi maahantuoda tällä kertaa.

Voilà!


Ja ihan erityisen esittelyn ansaitsee tämänkertaisen matkan silmäteräni, Frutta mostardata, eli vahvaan sinappiliemeen säilötyt sokeroidut hedelmät, johon en ole muistaakseni koskaan Suomessa - ainakaan supermarketeissa - törmännyt. Mmmm, mitä herkkua tämä on vaikkapa keitetyn lihan kanssa!


Ja nyt menen peiton alle häpeämään.

Buona notte!

torstai 25. huhtikuuta 2013

Aina on syytä pikku aperitiiveille

..Ja joskus, kuten tänään 25.4., pikku apskuille on suorastaan velvollisuus, sillä vietetäänhän Italiassa yhtä niistä harvinaisista ei-uskonnollisista juhlapäivistä, jolloin italialaiset on vapautettu myös työn ikeestä.

Vaikka juhlan nimi onkin vapautuksen juhla - Festa della Liberazione - ei vapautus kuitenkaan töihin liity. Vaan huomattavasti ikävämpiin asioihin. Nimittäin sotaan. Siihen karmeaan 2. maailmansotaan.

Italian osalta 2. maailmansota, monikymmenvuotinen fasistivalta sekä natsimiehitys tulivat nimittäin viimein päätökseensä näihin aikoihin keväällä 1945. Ja tätä amerikkalaissotilaiden avustuksella Sisiliasta käynnistynyttä vapautusta juhlitaan edelleen ympäri maata erilaisin kulkuein ja muistojuhlin.

Siitä huolimatta, että sotahistoria onkin itselleni täysin vieras aihe, olen ymmärtänyt, että italialaisilla ja meillä suomalaisilla oli hyvinkin samantapainen tilanne miehityksen aikaan. Jos siis Italian ja Suomen mummoille pitäisi keksiä jutunjuurta, yhteinen sävel saattaisi hyvinkin löytyä sodanaikaisista tarinoista.

Mutta ehkä on vain parempi kiitollisena ottaa juhlan kunniaksi drinksut - kyllä se yhteinen sävel niinkin löytyy!


Garibaldi -drinksu ja Pizzette Rustiche

Garibaldi (juu, tällä tutulla drinkillä on näin hieno nimi!)
1/4 Camparia
3/4 appelsiinimehua
jäätä

- Ja siinäpä se!


Pizzette Rustiche (n. 30 kpl, the supernopea versio)
500g valmista voitaikinaa
400g paseerattua tomaattia
1 tl suolaa
oreganoa
ripaus mustapippuria
oliiviöljyä

1. Sekoita tomaatti, suola, pippuri, oregano ja pikkuluraus oliiviöljyä kulhossa (voi keittää myös hieman kasaan pannulla, laita silloin joukkoon myös yksi valkosipulinkynsi).

2. Painele voitaikinasta pieniä pyöreitä pizzapohjia juomalasia muottina käyttäen.

3. Asettele pikku pizzetat leivinpaperille, painele haarukalla pohjiin muutama reikä, ja sipaise jokaiselle pohjalle sitten teelusikallinen tomaattia.

4. Kypsennä 20 minuttia 200 asteessa.


Ja sitten vain cin cin! Vapaudelle!



Teksti löytyy täältä.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Hei, pliis.

Ok. Onhan tämä ihan luonnollinen jatkumo kaikelle sille, mitä maailmanmainettakin niittänyt italialainen tv tunkee kansalaisten olohuoneisiin, makuuhuoneisiin, ruokapöytiin, keittiöihin ja kaikkialle sinne, missä sitä tv:tä edelleen hyvinkin kuuliaisesti tapitetaan.

Eikä siinä mitään ihmeellistä. Tätähän tämä muutenkin tuppaa nyttemmin olemaan. Ihan joka paikassa.

Nimittäin kovassa huudossa italialaisnuorten keskuudessa (varsinkin köyhemmässä Etelä-Italiassa) olevat 18-vuotisjuhlien lähestyessä kuvatut videot, joilla kukin voi hetken leikkiä olevansa yksi niistä tv:n kadehdituista realityhahmoista tai vähäpukeisista tanssiryhmien jäsenistä.

Kaikessa törkyisyydessään videoiden taustalla on varmaan vain ihan viaton perustoive tulla huomatuksi ja elää hetki unelmaa. Ihan normimeininkiä tuossa iässä, siis.

Harmi vain, että ihan tutkitusti italialaisten nuorten unelma on todellakin nimenomaan se, mitä videoilla näkyy. Olla riittävän kaunis tai komea päästäkseen elämään helppoa elämää tv:n realityohjelmissa tai tanssityttöinä/poikina.

Eikä se unelma koske vain näitä Italian tulevaisuuden toivoja. Koko perheellehän se on lottovoitto, jos perheeseen syntyy kaunis lapsi, joka onnistuu nousemaan julkisuuteen television kautta, kuten joskus tyhjentävästi joku minulle asian ilmaisi.

Tässäpä virkistykseksemme pieni näyte tästä italialaisnuorten kuumimmasta harrastuksesta.

Pahoitteluni Elisabetta, Maria Grazia ja Marco, että joudun ilmiölle antamaan kasvonne. Te nyt vain sopivasti satuitte YouTuben pitkästä "prediciottesimo" (ennen 18-vuotissynttäreitä) -listasta tarttumaan ensimmäisinä koukkuuni. Näinkin siinä saattaa käydä.







tiistai 23. huhtikuuta 2013

Tsatsikipasta - eli pieniä jännitysnäytelmiä ruokapöydässä

Aina silloin tällöin on äärettömän hauska testata miten tuo perheen italialaisvahvistus ottaa vastaan pasta-annokset, joissa pasta on saanut vähemmän perinteisen käsittelyn.

Nämä nyt jo hauskoiksi muodostuneet testaukset alkoivat kyllä ihan tahattomasti ja suorastaan häpeän maustamina jo ihan tarinamme alussa. Eräänä niistä ensimmäisistä illoista, jolloin vähän niinkuin halusi tehdä vaikutuksen keittotaidoillaan..

Eräänä niistä ensimmäisitä kerroista olin nimittäin laittanut rakkaudella ja kerrassaan viimeisen päälle kana-gorgonzola -pastaa, joka oli ehkä parasta (ja italialaisinta) mitä tiesin.

Just det. Italialaista siinä vielä todennäköisesti ylikypsyneessä pastassa oli vain gorgonzola. Eikä sekään ollut kovin korkeassa kurssissa ainakaan omalla koemaistajallani, mutta en mitä sitä silloin vielä tiennyt.

Mutta kiltisti se sitä pastaansa siinä pienen pöydän ääressä mutusteli. En tosin vielä edes osannut lukea, että mitä siellä päässä oikein liikkui.

Eikä siellä näillä tiedoin tainnut paljon muuta kulkea kuin tuskaa ja kauhua. Viimeiseen haarukalliseen asti.

Mutta lautanen tyhjeni. Ja taisi se ihan vähän ottaa lisääkin. Näön vuoksi.

Oi. Rakkaus..

Nyttemmin olemme molemmat jo aikamoisia Italia-Suomi -hybridejä ruoan suhteen, ja koekaniinikin alkaa olla tottunut jo lähes kaikkeen.

Silti aina pikkaisen jännittää, että tykkäköhän se minusta vielä tämänkin annoksen jälkeen..

Eilen illalla jatkui keväisten (okei, minttuisten) ruokien sarja. Löysin Onko Nälkä? -blogista pastaohjeen, jossa käytetään mintun lisäksi myös muita tämän hetken kuumimpia särpimiä pastan maustamiseen, ja yhdistelmä tuntui juuri siltä mitä nyt tekee kovasti mieli.

Ja siinä oli taas pasta, jonka aineksissa oli erinomaista potentiaalia jälleen yhteen pikku jännitysnäytelmään!


Tsatsikipasta (2 hengelle)

1/2 kurkku
1 (pieni) valkosipulin kynsi
1/2 sitruuna (kuori&mehu)
1 tl suolaa
3 rkl maustamatonta turkkilaista jugurttia
10 isoa lehteä tuoretta minttua (tsatsikiin ja annoksen päälle)
ripaus mustapippuria
oliiviöljyä
50 g fetajuustoa

200 g pitkää pastaa (esim. bavetteja tai linguineja)
kourallinen karkeaa suolaa pastaveteen


1. Aloita tekemällä tsatsiki. Syö kurkun siemenet suihisi ja raasta kurkku sitten kuorineen (ja kaikkine nesteineen) pieneen kulhoon.

2. Raasta sekaan sitruunan kuori ja purista kyytiin myös sitruunan mehu.

3. Leikkaa valkosipulinkynsi ihan miniminipaloiksi ja heitä sekaan.

4. Mausta kunnon plöräyksellä oliiviöljyä sekä suolalla, pippurilla ja pieniksi leikatuilla mintunlehdillä.

5. Lisää jugurtti ja sekoita tasaiseksi.

6. Kun pasta on kypsynyt, siirrä pastat reikäkauhalla suoraan kattilasta erilliseen sekoitteluastiaan (ei ole paha jos pastat eivät ole ihan kuivia) ja lisää tsatsikia kunnes kaikki pasta on sillä herkullisesti kauttaaltaan peitelty. Ja jos meno on turhan kuivaa, lisää varovasti pastan keitinvettä letkeyttämään tilannetta.

7. Kun pastat on lautasella, murusta päälle fetajuustoa, ja anna viimeinen silaus muutamalla revityllä mintunlehdellä, raastetulla sitruunalla ja oliiviöljyllä.


Testituloksista voin kertoa sen verran, että heti ensimmäisen haarukallisen jälkeen koekaniinin suusta kuului mmmmmm...

Ja sehän tarkoittaa, että oli toooooosi hyvää! Ja niin se kyllä olikin!

Mikä huojennus - sillä ainahan se olisi voinut mennä kuin tässä Carlo Verdonen elokuvassa "Bianco, Rosso e Verdone"..

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Kevät tuli risottolautaselle


Sinnikkäiden puiden ja pensaiden seasta on jo nähtävillä pientä viherrystä. Mikä tarkoittaa sitä, että..

Kevät on täällä!

Ainakin jo ihan kohta!

Kauan kaivattua keväänvihreää piti malttamattoman mieleni saada ehdottomasti myös lautaselle. Ja kun pakastimen uumenista löytyi sopivasti herneitä ja jääkaapista hieman eksyneenoloista minttua (artisokkien syönnin jäätyä pikku paussille olen ollut ihan sormi suussa hämmentävän runsaslehtisen minttupuskan kanssa..), niin sehän tarkoitti juurikin tänne kesän ja talven välimaaston sopivaa risottoa.

Vihreydessä risotto meinasi jo jäädä luonnon jalkoihin, mutta maku oli yhtä suloinen kuin linnunlaulu heti aamutuimaan.



Minttu-hernerisotto (2-4 hengelle)

2 dl pakasteherneitä
1 valkosipulinkynsi
oliiviöljyä
5-7 isohkoa mintunlehteä
1,3l kasvislientä (kuutioista tehty sopii hyvin!)
80g voita
1 keskikokoinen sipuli
2,5 dl risottoriisiä (Arborio tai Carnaroli)
1dl valkoviiniä
(suolaa liemikuution vahvuudesta riippuen)
1/2 dl (reilu) raastettua Parmesan -juustoa (sekä maun mukaan lisättäväksi suoraan lautaselle)


1. Laita kasvisliemi lämpenemään hellan takalevylle. Kuumaa lientä tulee olla tarjolla ihan risoton kypsymiseen asti.

2. Kuori valkosipulinkynsi ja laita se kuullottumaan oliiviöljyssä pienellä pannulla. Kun kynsi on saanut väriä, kaada pannulle herneet ja lisää 1 dl kasvilientä. Anna hiljalleen poristen makustua n. 5 min.

3. Leikkaa sipuli ohuen ohuiksi siivuiksi. Kypsennä sipuli sitten kaikessa rauhassa läpikuultavaksi voissa omalla isolla (tällä pannulla risotto tehdään loppuun) paistinpannullaan.

4. Ota hernepannulta sivuun 1dl herneitä. Kaada sitten loput herneet (sekä liemi&valkosipuli) tehosekoittimeen, lisää mintunlehdet ja myllää tasaiseksi.

5. Kun sipuli on mukavasti pehmennyt voissa, lisää pannulle riisi, ja sekoita se kauttaaltaan voihin (lämpöä kannattaa hieman nostaa tässä vaiheessa). Lisää valkoviini riisin muututtua kauttaaltaan läpikuultavaksi ja anna viinin sitten haihtua.

6. Viinin haihduttua lisää riisin joukkoon herne-minttu -muussi ja sekoita.

7. Aloita seuraavaksi varsinainen riisin kypsennys tarkistamalla, että liemessä on riittävästi suolaa, ja lisää liemeen tarpeen tullen hieman suolaa tässä vaiheessa, ettei risotto jää turhan mauttomaksi. Aloita sitten riisin kypsennys kaatamalla riisin päälle noin 1 dl kasvislientä aina kerrallaan. Koita malttaa antaa liemen imeytyä riisiin ennen kuin lisäät uutta ja sekoittele pitkin kysennystä neste rauhallisesti pulputtavan riisin sekaan.

Kun lähes kaikki kasvisliemi on pikkuhiljaa sekoiteltu riisiin (riisi kypsyy n. 20 min.), ja pannulle on muodostunut lähes joulupuuromainen tunnelma, maista vielä, ettei riisin ydin ole jäänyt raa'aksi. Lisää tarpeen tullen pikkaisen nestettä, että riisit saavat kypsyä ytimiään myöten.

8. Lisää lopuksi joukkoon loput (kokonaiset) herneet ja raastettu Parmesan -juusto ja sekoita. Tarkasta vielä suola, ja ala sitten lapioida lautasille. Rapsauta kunkin annoksen päälle vielä pikkaisen Parmesania ja ei kun syömään!


Suurta iloa pikkusilmujen aukeamisesta ja kevään heräämisestä löytyy myös tästä klassikosta.

Ihastuttavan rallin ihastuttava teksti löytyy täältä.

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

2766 kertaa onnea Rooma!

Tänään 21.4. Rooman 2766 -vuotiaassa valtakunnassa kaikki hyvin.

Pidentyneen väsytystaistelun päätteeksi 87 -vuotias Rooman Quirinalessa majaileva presidentti Giorgio Napolitano on lupautunut jatkamaan tehtävässään toistaiseksi. Kuudennella äänestyskierroksella, jolla hämmentävän moni Italian kansan edustaja edelleen ehdotti maan johtoon Aku Ankka -tyylisiä hahmoja, ei vastuunsa tunteva mies oikein muutakaan voinut.

Ensimmäisenä Italian tasavallan presidenttinä toiselle kaudelle jatkava Napolitano seisoo maansa johdossa suoraselkäisenä kuin jo hieman kolhiintunut, mutta hampaat irvessä pintansa pitävä Colosseum. Tai kuin vanha pesukone, joka hoitaa hommansa vuodesta toiseen luotettavammin kuin rekallinen uusia.


Harvinaisen hieno mies, siis, tuo Napolitano. Ja toinen niistä Italian presidenteistä joilla on nimikin.

Se toinen oli se Ciampi jotain.

Ihan kaikille ei tämä vetkuttelu kuitenkaan vetele. Helmikuisten vaalien ääniharava Beppe Grillo kutsuikin lauantai-illaksi kansan parlamenttitalolle moista nukkehallitsijaa vastaan protestoimaan. Grillo itse vain lauantai-illan huumassaan unohti saapua paikalle.

Mutta saipahan taas hieman suuta louskuttaa.

Valtakunnassa siis toden totta kaikki ainakin koko lailla ok.

Ja pitäähän sitä edes hieman juhlistaa!

2766 -vuotias rakkauden kaupunki Roma (huomaathan, se on todellakin toisin päin Amor - Rakkaus, aaaaaw....!) on antanut maailmalle oman rakkauden lähettiläänkin, nimittäin Eroksen.

Ja mikä olisikaan ihanampi elämän, kevään, uskon, toivon ja rakkauden makuinen laulu tähän päivään, kuin tämä?


Tanti auguri, carissima Roma!

E buon lavoro Presidente Napolitano!


Pst. Teksti löytyy täältä.

lauantai 20. huhtikuuta 2013

La la la lasagnea!

Menneen viikon synkän syksyisillä säillä saattoi olla sormensa pelissä siinä, että allekirjoittaneeseen iski vastustamaton tarve helliä lohdutonta sielua suloisella lasagnella.

Ja kappas! Kun tuon vastustamattoman italialaisen klassikon oli antanut hellästi hyväillä makunystyröitä ja tyydyttää ikiaikaisen nälän - ja päälle oli vielä aitoon mafiatyyliin nautittu kauneimpia ooppera-aarioita YouTuben kätköistä - seuraavana aamuna sai herätä onnellisena maailmaan, jossa aurinko paistaa siniseltä taivaalta!

Oi lasagne, ruoka jota jo antiikin Roomassa nautittiin, et siis pettänyt tälläkään kertaa!

Lasagne on kaikkien hyväätekevien vaikutustensa lisäksi siinäkin mielessä lohdullinen pastaruoka, että jostain kumman syystä sen uumenissa pastan pehmeys ei aiheuta yökkäysrefleksiä vaativimmassakaan pastankeiton tuomarissa. Ei siis sitäkään pelkoa.

Vain kilokaupalla suloista nautintoa ja lohtua lautasella.


Lasagne al forno (4 hengelle)

Ragù -kastike
1 iso porkkana
2 valkosipulin kynttä
1 keskikokoinen sipuli
oliiviöljyä
1 dl punaviiniä
400 g (nauta-sika) jauhelihaa
1 rkl suolaa (ei ihan kukkurallista kuitenkaan..)
1 tl sokeria
ripaus pippuria
(muutama basilikan lehti)
1 kg tomaattia (murskaa, paseerattua, kuorittuja tomaatteja)

Besciamella -kastike
1 reilu rkl voita
2 rkl vehnäjauhoa
7 dl punaista maitoa
muskottipähkinää
1 tl suolaa

Lisäksi
3 mozzarellaa (á 125g) - kaksikin riittää jos ei ole yhtä juuston perään kuin minä..
1 paketti lasagnelevyjä (500g)

Em. määrä on juurikin sopiva omaan 22cm x 30cm -kokoiseen uunivuokaan, johon ohjetta seuraamalla tulee kaikkiaan kolme lasagnelevykerrosta.

Kaikkensa antanut pikku muskottipähkinä.

Ragùn valmistus
1. Pilko (tai anna tehosekoittimen tehdä työt!) porkkana, valkosipulit ja sipuli minimaalisen pieniksi. Laita seos kuullottumaan paistinpannulla runsaassa öljyssä.


2. Kun soffritto (eli tuo öljyisä vihannesseos) on pehmennyt ja väri muuttunut vaaleammaksi ja läpikuultavammaksi, lisää pannulle jauheliha ja nosta lämpöä.

3. Jauhelihan saatua kauttaaltaan väriä, kaada pannulle punaviini ja anna viinin haihtua.

4. Kun viini on haihtunut, mausta jauheliha suolalla ja pippurilla. Lisää sitten tomaatit, sokeri ja revitty basilika, ja anna pulppuilla 30 min. ajan kannen alla. Lopuksi sammuta levy ja anna kastikkeen vetäytyä jäähtyvällä levyllä.
* Kastikkeen makujen on hyvä tasoittua rauhassa kypsymällä, mutta jotta uunin riittää vielä kosteutta kypsentämään lasagnelevyt, ragùta ei kannata keittää ihan totaalisen "mehuttomaksi".


Besciamellan valmistus
Tässä kohdin on hyvä käyttää työvälineinä kattilaa ja vispilää, joiden pintoihin ei helposti mikään jumitu. Besciamellaa kannattaa vispilöidä koko kypsennyksen ajan, eli kannattaa varautua olemaan tiiviisti hellan liepeillä vispilähommissa noin vartin ajan.

1. Sulata kattilassa voi ja sekoita joukkoon vehnäjauho.

2. Ala lisätä kattilaan pikku hiljaa maitoa. Alun iso jauhopaakku kannattaa sekoittaa mahdollisimman tasaiseksi heti käsittelyssä pienessä määrässä maitoa. Jatka maidon lisäystä sitten vähän kerrallaan, ja anna kastikkeen aina välillä tiivistyä lähes kiehumispisteeseen ennen kuin lisäät uutta.


3. Kun kaikki maito on lisätty, anna kastikkeen pulpahtaa nopeasti kiehumisen merkiksi ja poista kattila sitten levyltä.
* Jos kastike tuntuu liian ohuelta, sekoita 1 tl vehnäjauhoa 1/2 dl maitoa, ja lisää tätä lisäboostia besciamellaan vähän kerrassaan kunnes koostumus muuttuu sopivammaksi.

4. Kaada kastike tarpeen tullen siivilän läpi, ja mausta sitten suolalla ja ripauksella muskottipähkinää.


Lasagnen koonti
1. Leikkaa mozzarella puoliksi, ja siivuta sitten puolikkaat ohuehkoiksi siivuiksi.

2. Aloita lasagnen kokoaminen, jatkamalla seuraavassa järjestyksessä niin pitkään kunnes tavaraa piisaa (omassa vuoassani tuli siis kolme lasagnelevykerrosta, ja ragùa ja besciamellaa piti riittää neljään eri kerrokseen).

- lisää vuoan pohjaan ohut kerros ragùa ja sen päälle besciamellaa (besciamellan ei tarvitse tasaisesti peittää kaikkia kerroksia, riittää että sitä on vähän sinne sun tänne ripoteltu)

- lisää ragù-besciamella -kerroksen päälle lasagnelevyt
* halkaise levyt tarpeen tullen sopivan kokoisiksi (tämä on varmaan lasagnenteon vaikein rasti), ja jos kaksi lasagnelevyä menee hieman lomittain, lisää kosketuskohdan väliin pieni kerros ragù -kastiketta.

- lisää lasagnelevyjen päälle ensin kerros ragùta, sitten besciamellaa ja lopuksi mozzarellaa revittynä vielä pienemmiksi paloiksi.

Vähempikin besciamella riittää, I promise!
- toista kunnes vuoan reunat tulevat vastaan ja/tai soossit loppuvat. Säästä viimeisen kerroksen loppusilaukseen vähän extra-mozzarellaa.

- Kypsennä 180 -asteisessa uunissa 60 minuuttia (pinnassa pitää olla lopuksi kaunis ruskea väri), ja anna sitten vetäytyä huoneenlämmössä 15 min. ennen tarjoilua.

Täydellinen pinta - check!
BUONISSIMO appetito!!


Puccinin kynä on kirjaillut nuottiviivastolle lukuisan määrän suuria tunteita. Lasagnensyöntiin mainiosti sopivan "O mio babbino caro" (Oi rakas isukkini) -aarian sanat löytyvät täältä englantilaisella käännöksellä höystettynä.

torstai 18. huhtikuuta 2013

Gnoccheja leivänkäntyistä

Samaan tapaan kuin Suomessa herkutellaan torstaisin hernekeitolla ja pannukakulla, myös italialaisten torstaipäiviin kuuluu perinteinen ruoka, nimittäin gnocchit.

Gnocchithan ovat niitä kumisenoloisia perunoista tehtyjä palleroita, joiden suosion salaisuus ei ole vieläkään minulle ihan kokonaisuudessaan paljastunut. Johtunee epäluuloistani kaikenlaisia löllöjä ruokia - paitsi kunnon maukasta läskiä - kohtaan.

Monille gnocchit kuitenkin maistuvat erinomaisenkin hyvin, enkä itsekään niitä ole pois sylkenyt, joten kyllä niitä nyt syö ainakin ennen kuin selkäänsä ottaa.

Tai kuolee nälkään.

Torstainen gnocchiperinne juontaa aikoihin, kun perjantai oli pyhitetty paastolle, ja paastoon taas piti valmistautua kunnolla ruokaa ahtaamalla. Siihen kyllä gnocchit sopivat enemmän kuin mainiosti, sillä ei niitä kovin montaa tarvise syödä kun jo meinaa housut ratketa.

Parhaillaan vietettävää nuukuusviikkoa juhlistaakseni päätin tällä kertaa kokeilla gnocchien pyöräyttelyä "cucina poveran" (köyhän keittön, jossa italialaiset ovat mestareita) hengessä paperipusseihinsa kuivuneiden leipien kannikoista.


Gnocchi di pane (2-5 hengelle, riippuen siitä miten hyvin gnocchit syöjiin uppoavat. Tyypillinen tarjoiluannoskoko on n. 90g)
150 g kuivunutta vaaleaa leipää
4 dl (punaista) maitoa
1 tl suolaa
1 kananmuna
muskottipähkinää
2 dl vehnäjauhoa (lisäksi n. 1 dl avuksi palleroiden pyörittelyyn)

Voi-salvia -kastike
n. 15 g (about ruokalusikallinen) voita per ruokailija
tuoretta salviaa (mitä enemmän, sen parempi)

Parmesan -juustoa

kourallinen karkeaa suolaa keitinveteen


Gnocchitaikinan valmistus
1. Laita maito lämpenemään. Kun maito on kiehumispisteessä, poista levyltä ja lisää sekaan suola.

2. Paloittele leivät kulhoon ja kaada päälle kuuma maito. Anna leipien pehmetä n. 30 min ajan ja tasoita massa lopuksi vaikkapa sauvasekoittimella.

3. Lisää massaan kananmuna ja mausta muskottipähkinällä. Lisää jauhot pikku hiljaa. Taikina on hyvinkin tarttuvaa, mutta jauhomäärää ei kannata kamalasti ylittää, sillä juurikin liika jauho tekee gnoccheista kumimaisia. Kun ainekset on sekoitettu, laita taikina jääkaappiin tunnin ajaksi.


Gnocchien muotoilu ja kypsennys
1. Kaada lautaselle 1 dl vehnäjauhoa ja ota vierelle toinen laakea lautanen valmita gnoccheja varten.

2. Pyörittele kevyesti jauhotetuilla käsillä gnocchitaikinasta etusormenpään kokoisia ja muotoisia palleroita. Kun koko taikina on pyöritelty gnoccheiksi, anna gnocchien levätä viileässä kunnes keitinvesi kiehuu.


* Gnocchit voi myös pakastaa myöhempää käyttöä varten. Laita muotoillut gnocchit pakastimeen lautasen päällä, ja vasta kun ne ovat näin irrallaan jäätyneet, siirrä sopivankokoisina annoksina pakastepussiin/rasiaan.

Pakastetut gnocchit kannattaa ottaa sulamaan n. tuntia ennen kypsennystä. Anna gnocchien sulaa talouspaperilla peitetyllä lautasella.

3. Ota annosmäärä huomioiden riittävän iso paistinpannu, ja laita sille sulamaan ruokalusikallinen voita / annos. Lisää voin sekaan runsaasti revittyjä salvianlehtiä.


4. Kun keitinvesi kiehuu (pastan tapaan kattilan pitää olla riittävän iso), lisää suola ja gnocchit. Gnocchit tippuvat kattilan pohjalle, mutta n. 3 minuutin kiehumisen jälkeen nousevat pintaan. Kun gnocchit ovat nousseet pintaan, siirrä ne reikäkauhalla paistinpannulle voi-salvia -seokseen.
* Gnocchit voi viimeistellä myös esimerkiksi pyöräyttämällä ne kunnolla kokoonkeitetyssä tomaattikastikkeessa.

5. Nosta paistinpannulla lämpöä ja pyörittele gnoccheja pannulla, kunnes ne saavat kauniin kullanruskean paistopinnan.

6. Raasta lautasella gnocchien päälle Parmesan -juustoa ja pistele menemään niin monta kuin jaksat!


Buon appetito e buon giovedì!

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Kahvinporojen uusi uljas elämä

« ...Si presenta come una piccola zolla di terra e come una zolla si sbriciola... È un incantevole mistero fatto di mille aromi che confondono il palato in una sinfonia di dolcezza... »

«..Ulkonäöltään se on kuin pala maata, ja kuin multakokkare, se murenee... Se on lumoava tuhansista mauista tehty mysteeri, joka hyväilee kitalakea kuin makea sinfonia..»

Näin sanoin on toimittaja-kirjailija Michele Serra kuvaillut Vignolassa, Modenan maakunnassa, syntynyttä suklaakakkua Barozzia.

Eikä Serra ihan harhapoluilla sanataiteillessaan ole kulkenut.

Varsinkin kun ymmärtää, ettei Serran kuvailema multa ole sitä samaa kuivana pöllyävää kasvupohjaa, joka omia parvekekukkiani ravitsee, vaan Emilia-Romagnan kosteaa, paakkuisaa multaa, jossa omat rosmariininikin kasvaisivat ihan itsekseen vehreän vihreinä.

Tämä samainen Torta Barozzi tuli mieleeni, kun huhtikuisessa bloggaajien ruokahaasteessa Onko Nälkä? -blogissa peräänkuulutettiin suklaisia reseptejä. Olinhan ihastunut Barozzin erityisen syvänsuklaisen maun lisäksi siihen, että sain tämän kakun myötä käyttää hyödyksi myös kahvinporot - sillä tottahan se nostaa hymyn huulille siinä kuin suuntäydellinen suklaista makeaakin!

Kas näin näpsäkkäästi tämä jauhoton ja kahvinpuruja syövä makea sinfonia sävelletään.


Torta Barozzi

Jos haluat kokeilla ihan aitoa ja alkuperäistä Barozzia, jätä ohjeesta pois appelsiinin kuori ja käytä Cointreaun sijaan kostukkeena rommia.


200 g tummaa suklaata
80 g voita
1,5 dl (100 g) pieniksi murskattuja manteleita
1 espressoannoksen kahvinporot (tai 1 rkl jauhettua espressokahvia)
4 kananmunaa
2 dl sokeria
2 cl Cointreauta (tai rommia)
ripaus suolaa (valkuaismassaan)
1 rkl raastettua appelsiininkuorta

1. Sulata kattilassa suklaa ja voi. Sekoita sitten huolellisesti joukkoon kahvinporot (tai jauhettu kahvi) ja anna jäähtyä.



2. Vatkaa erillisessä astiassa vaahdoksi valkuaiset ja ripaus suolaa.

3. Jos käytät kokonaisia manteleita, myllää mantelit hyvin hienoksi murskaksi.


4. Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon Cointreau, appelsiininkuori sekä murskatut mantelit. Lopuksi vatkaa joukkoon jäähtynyt suklaamassa (riittää, että massa on sen verran jäähtynyt, ettei sen lämpö kypsennä kananmunia).

5. Nostele massan sekaan varovasti valkuaisvaahto ja sekoita tasaiseksi.

6. Peitä uunivuoka leivinpaperilla (voit käyttää minkäkokoista vuokaa haluat, mutta huomioi, että kakku ei suuremmin kasva korkeutta) ja kaada taikina vuokaan.

7. Kypsennä 180 asteisessa uunissa n. 25 minuuttia. Tarkista hammastikulla, että kakku on kypsä ennen kuin otat sen uunista. Mitä korkeampi kakku on, sitä enemmän se vaatii paistoaikaa.



8. Ripottele päälle vielä hieman tomusokeria - tai käy kimppuun ihan paljaaltaan! Ihan parhaalta kakku maistuu seuraavaan päivään asti mehevöityneenä.




Teksti löytyy täältä.

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Lääkettä kaipuuseen

Viikonloppuna jumituin pikkuriikkisen myöhäisherännäisenä katsastamaan tämänvuotisen Suomen Master Chefin satoa. Olihan sarjaa edes muutaman jakson verran katsottava, sillä ohjelmaan kuului myös italialaisen ruoan valmistusta - missäpä muuallakaan kuin Italiassa, italialaiskokkien valvovan silmän alla.

Oih, mikä unelma!

Paitsi että ihan tuskaahan se ruoanlaitto oli.

Mutta niin se pitää tv:ssä ollakin. Suuria tunteita. Ja vähän itkuakin.

Mutta se mikä sisintäni heilautti oikein kunnolla oli jokin ihan muu kuin kisailu.

Nimittäin se pirun italialainen ruoka. Torilla. Ja varsinkin balsamietikan, Parmesanin ja ilmakuivattujen lihojen tuottajien tykönä, jonne kisan kärkikolmikko saapasteli tutustumisretkelle.

Voi kyynel ja kurkun kuristus. Mikä onni ja autuus.

Tuosta katselusta jäi kytemään sydänalaan valtava kaipuun siemen, jota oli tyydyttävä lääkitsemään näin ensi alkuun seuraavanlaisella rohdolla.



Cestino di Parmigiano con pere e pecorino (2 hengelle)
1 iso päärynä
100 g tuoretta pecorinoa (pecorino fresco)
1 kourallinen rucolaa
2 dl Parmesan -juustoa (myös muita jääkaapin juustojämiä voi mainiosti käyttää!)
oliiviöljyä
balsamietikkaa
suolaa


Juustokorit
1. Raasta juusto. Laita keskikokoinen (halkaisijaltaan n. 24cm) paistinpannu levylle lämpeämään. Itse käytin paistolämpötilaa 6 (1-9 -asteikkoisella hellalla).

2. Kun pannu on lämmennyt, eli juusto alkaa siinä välittömästi tirisemään, muttei kärähdä, ripottele tasaisesti 1 dl juustoraastetta pannulle.

Kääntövalmis lätty.
3. Irroittele juusto reunoilta ja käännä, kun pohja on saanut väriä ja juustopinta on alkanut kuivahtaa.

Valmiilta näyttäisi!
4. Kun kääntöpuolikin on saanut väriä, aseta juustolettu esim. ylösalaisin käännetyn lasin päälle, ja muokkaa heti kupin muotoon, sillä juusto kovettuu tosi nopeasti. Talouspaperia kannattaa pitää käden ulottuvissa ja suojata sillä tarpeen tullen sormia kuumalta.


Päärynä-pecorino -salaatti

1. Kuori ja pilko päärynä ja pecorino. Huuhtele rucolat.

2. Sekoita päärynät, pecorino ja rucola salaattikulhossa. Mausta oliiviöljyllä, balsamietikalla (n. 1 rkl) ja suolalla.

3. Täytä Parmesan -kupit salaatilla.

* Vinkki vinkkinen - Parmesan -kuppeja voi käyttää myös risottojen ja varsinkin Cacio&Pepe -pastan tarjoilussa!



Suomen Master Chefin Italianjaksot katsottavissa Ruutu.fi:ssä vielä kolmen viikon ajan.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Keväällä kerran

Joitakin vuosia sitten sukuloimme juurikin tänä samaisena viikonloppuna Gardajärvellä Pohjois-Italiassa. Tukikohtamme sijaitsi saaren eteläisessä päässä, Desenzani di Gardan tuntumassa.

Gardalla oli silloin kevät jo pitkällä..

Tänä pitkästä aikaa harmaana koittaneena sunnuntaina, kun kevään tulo tuntuu edelleen vain kaukaiselta unelmalta, kuvat tuolta viikonlopulta tulivat tarpeeseen.

Ei enää montakaan viikkoa, kun maailma taas täyttyy väreistä.










Kyllä se sieltä vielä tulee tännekin.

Tuleehan?


Hiljalleen kiiruhtavaa kevättä odotellessa voi vaikka käydä briljeeraamassa karaokessa seuraavan laulun italiankielisellä versiolla. Teksti löytyy täältä.


perjantai 12. huhtikuuta 2013

Pientä suolaista

Hikisen työviikon päätteeksi on tarpeen tasapainottaa suola- ja nestetasapaino sekä henkinen tila viikonloppuvaihteelle. Onneksi operaatioon ei tavallisesti sen kummempia ihmeitä tarvita, kuin lasillinen (tai pari) viiniä ja helppo, mutta hyvä palanpainike!

Tänään viikonloppuboottaus suoritettiin meidän kotona ennätysajassa tähän tapaan.


Crostini Alici e Mozzarella (2 hengelle)
4 siivua kuivahtanutta vaaleaa leipää
2 mozzarellaa
3 sardellifilettä (anjoviskin voi käydä mukavasti)
1 rkl voita

1. Laita uuni lämpeämään 200 asteeseen.

2. Siivuta leipä ja mozzarellat. Peitä leipäviipaleet mozzarellalla ja laita uuniin n. 20 minuutiksi.

3. Sulata voi ja sardellit pienessä kattilassa.

4. Kun leivät ovat kypsiä (mozzarella on sulanut ja leivät ovat saaneet hieman väriä), kaada leipien päälle voi-sardelli -liemi.

5. Nautiskele vaikkapa tomaatti-rucola -salaatin kanssa tai tarjoile miniversioina (patonki toimii mainiosti leipänä) antipastona.


Tomaatti-rucola -salaatti
rucolaa
kirsikka- tai miniluumutomaatteja
suolaa
oliiviöljyä
balsamietikkaa

Pese ja pilko tomaatit ja sekoita huuhdeltuun rucolaan. Mausta suolalla, oliiviöljyllä ja ripauksella balsamietikkaa.


Buon appetito e buon weekend!


Tämän uudelleenversioidun klassikon teksti löytyy täältä.

torstai 11. huhtikuuta 2013

Lihaa pizzapojan tapaan ja lautasenputsauksen jalo taito

Olen viime päivinä ollut erityisen paljon tomaattikastikkeen perään. Kun olen yhden (tai pari) lautasellista sugolla kostutettua spaghettia saanut napaani, alan jo miettiä koska ja miten saisin samaa herkkua lisää. Mutta vaikka kuinka mieli tekisi, ei spaghettiakaan voi ihan määrättömiä määriä sisäänsä ahtaa.

Kyllä on rankkaa olla vastuunsa tunteva aikuinen.

Onneksi tomaattikastikkeesta riittää variaatioita. Ja onneksi on joitain annoksia, joiden varjolla saa todenteolla tunkea naamaansa silkkaa tomaattikastiketta, jos niin haluaa.

Yksi tällainen annos on "carne alla pizzaiola" eli liha pizzanpaistajan tyyliin, jossa liha kypsennetään - tadaa! - tomaattikastikkeessa!

Erityisen kivan tästä annoksesta tekee se, että sitä syödessä on suorastaan velvollisuus heittäytyä rennoin ottein lopuksi nuolemaan lautanen. Ei tosin kielellä, vaan leivänkannikalla. Ja tälle taiteenlajille (jota ehkä kaikkein muodollisimmilla päivällisillä kannattaa vältellä, tai pyöritellä leipäpalaa vaivihkaa haarukalla) on ihan nimikin - "fare la scarpetta", eli tehdä pikku kenkä.

Okei, tuossahan ei ole mitään järkeä. Mutta näin toimii italialainen ajattelu. Pala leipää on tässä tapauksessa kenkä, tai paremminkin kengän pohja, ja lautanen on vaikkapa jalkakäytävä, josta tarttuu kaikenlaista mukavaa kiinni kengänpohjaan. Toisen tarinan mukaan nimi taas tulee sanasta "scarsetta" tai "scarsa", eli siitä, kun jotain ei ole riittävästi. Ja silloin kun ruokaa ei ole riittämiin, pitäähän ne viimeiset kastikkeenrippeetkin lautaselta pyyhkäistä. Selvähän se.

Vaikka olenkin sen verran onnekas, että voisin jättää scarpettan väliin, teen sen kunnioituksesta makua ja vatsaani kohtaan. Niitä vähemmän onnekkaita unohtamatta.



Carne alla pizzaiola (2 hengelle)

2 isoa valkosipulin kynttä
400 g tomaattia (murskaa, paseerattua tai kuorittuja tomaatteja)
oreganoa (tuore tai omasta oreganosta kuivattu [lue: kuivunut] on paras vaihtoehto)
1 tl suolaa (tai maun mukaan)
ripaus sokeria
hyvää oliiviöljyä
n. 200g naudan ulkofilettä tai sisäpaistia

HUOM! Käytä ruoan valmistukseen isoa, kannellista paistinpannua.


1. Siivuta valkosipulit ohuiksi ja laita paistinpannulle kuullottumaan matalassa lämmössä. Varo etteivät valkosipulit vahingossa kärähdä.

2. Kun valkosipulit ovat saaneet väriä, kaada pannulle tomaatit. Mausta runsaalla oreganolla, suolalla sekä ripauksella sokeria. Anna pulputella noin vartin ajan.

3. Leikkaa lihat ohuiksi siivuiksi ja ohenna niitä vielä hieman lihanuijalla.

Kahvin tampperi on maailman paras lihanuija!

4. Asettele lihat tomaattikastikkeen päälle ja peitä paistinpannu kannella. Anna kysyä n. 5 minuutin ajan, käännä lihat ja anna kypsyä toiset 5 min. toiselta puolelta.



5. Leikkaa muutama siivu hyvää leipää, ja syö liha ja kastike leivän kanssa. Lopuksi putsaa lautanen kunnon scrapetta -tyyliin leivänpalalla.

E buon appetito!