tiistai 24. kesäkuuta 2014

Nainen vs. painovoima eli mitä ruokatuliaisia roudata Italiasta

Sain hiljattain eräältä lukijalta toiveen kirjoittaa Italian ruokatuliaisista - ja voin vain sanoa, että nyt kyllä tuli toive oikeaan osoitteeseen!

Minä kun ruukaan haaveilla niistä tuomisista vähän niin kuin.. aina.

On nimittäin kovin lohdullista ja ihanaa tietää, että vaikka matka yleensä aina joku päivä päättyy, niin pieni pala kohdemaata voi hyvin pakattuna säilyä vielä pitkäänkin jääkaapissa.

(Tosin, kyllä niitä tuliaisia kannattaa jo ennen sitä pitkääkin syödä. Vaikkei käsillä olisi edes mitään hirveän speciaalia occasionia. Se ainakin kirvelee vähemmän kuin pilalle menneiden herkkujen poisheitto..)


Koska Italiasta voisi tietysti tuoda rekkalastillisen tai rahtijunallisen erilaisia elintarvikkeita, tavallisesti on pakko tehdä hyvinkin drastisia leikkauksia toivelistaan, jotta edes murto-osan saisi mahtumaan matkalaukkuun.

Siitäkin huolimatta, että paluumatkalla ainakin yksi matkalaukku olisi varattu vain ruoalle.

Mutta koska täällä virtuaalimatkalaukussa on kunnolla tilaa, listaan kaikki tällä hetkellä eniten kiehtovat suosikit ihan silkasta listaamisen ilosta!


Omat suosikkini käyn muuten tavallisesti poimimassa matkaan ihan vaan lempishoppauskohteestani - supermarketista. Kaupan merkillä ei sinänsä ole väliä (vaikka Conad ja Coop taitavat olla lemppareitani), kunhan kaupassa on riittävästi neliöitä ja saan siellä tutkia ihan kaikessa rauhassa ruokahyllyjen aarteita.

Sen lisäksi että mukavan laaja otos Italian ruokamaailmaa on supermarketissa helposti käden ulottuvilla, hinnatkin ovat yleensä koko lailla kohdillaan. Samoin kuin laatu.

Supermarketvetelehdinnän lisäksi saatan piipahtaa täsmäiskuna tuliaisostoksilla myös vihanneskaupassa (fruttivendolo). Sekä fornossa (eli uunissa eli leipomossa). Ja ehkä jossain pasticceriassa (konditoriassa). Kerron myöhemmin mitä niistä lähtee mukaan.


Mitä tulee ruokakauppoihin, ainakin Rooman korkeudella keskustasta ja sen tuntumasta löytyy mm. Carrefourin, Super Eliten, Conadin, Sman ja DÌperDÌn liikkeitä, joissa myynnissä on globaaleilta markkinoilta tuttuja merkkejä.

Edullisimmat ruokaostokset sen sijaan onnistuvat discount -ruokakaupoissa, joista nimekkäimmät lienevät Todis, TuoDì sekä Eurospin. Opiskeluaikoina (ja anopilta salaa myöhemminkin) sieltä haettiin kaveri-illallisille euron aterian ainekset ja kahden euron viinit. Ihan niin halpaa ei discount -ruokakaan enää ole, mutta kyllä ne hinnat edelleen houkuttelevat.

(Täällä näytti olevan suht ajantasainen Rooman ruokakauppojen hakukone. Valitse "trova attività" ja kirjoita "località" -kohtaan esim. Roma (RM) ja "Trova attività" -kohtaan supermercati.)

Mikä mukavinta, myös pienissä ruokakaupoissa on tavallisesti palvelutiski, jolta saa mm. tuoretta leipää, leikkeleitä ja muita deli-tuotteita. Herkullisten tuotteiden lisäksi palvelutiskin etu on se, että tiskillä voit pyytää pakkaamaan ruoat mukaan ilmatiiviisti (sottovuoto).

Ja jos kehtaat/uskallat oikein kokeilla rajoja, pyydä paketoimaan herkut pienempiin tyhjiöpakattuihin eriin, jotta ihan kaikkea ei tarvitse kotona syödä kerralla pois (tosin, tämä operaatio vie henkilökunnalta tavallista paketointia enemmän aikaa, joten kannattaa tarkkailla tiskin tilannetta ja arvioida kuinka paljon ja mitä kannattaa pyytää tyhjiöpakkaamaan).


Ihan ehdottoman ehdottomat suosikit Top 10
Eli se mitä ilman ei maasta poistuta


1. Laadukas kylmäpuristettu neitsytoliiviöljy (olio extra vergine).

Tätä eliksiiriä lähtee mukaan joka matkalta 5 litran metallitönikkä, jotta kotikeittiössä on ainakin perusta aina kunnossa.

Vaikka omat öljyt tulevatkin vähän epiksesti anopin piikkiin, löytyy ihan tavallisista ruokakaupoistakin täysin varteenotettavaa oliiviöljyjä. Suosittelen kokeilemaan Sabinan -alueen herkullista oliiviöljyä, gnam!

Jos olet valmis sijoittamaan vähän enemmän, kannattaa tsekata Volpettin ja Rosciolin herkkukaupat.


2. Pecorino

Tämän otsikon alle kuuluu useampikin lammasmaitolähtöinen tuote, mutta intohimon ykköskohde on toscanalainen mustakuorinen pecorino fresco. Tässä juustossa ei maistu sukka, vaan pehmeäksi kypsynyt, sopivasti suolattu, täydellisesti makunystyröitä tyydyttävä pala onnea.

Tämän nautiskelupecorinon rinnalle on nousemassa uusi rakkaus, pecorino piccante. Se on juuri sopivan pippurisella peperoncinolla maustettu herkuttelu-peksu. Maista ja ihastu!

Arkisempaan käyttöön paninien täytteeksi saattaa lähteä vielä yksi pecorinonsukulainen, caciotta pecorella, jonka pehmeä maku syntyy juuri oikeanlaisesta lampaan- ja lehmänmaidon sekoituksesta.

Ja pitäähän mukaan ottaa aina myös pala roomalaista kovaksi kypsytettyä (stagionato) pecorinoa (pecorino romano), jota raapaistaan ainakin erinäisten roomalaispastojen kruunuksi. Ja tietysti myös avocadopastaan. Ja huikopalaksi. Tai aperitiiviksi pienen viinitilkan kanssa..



3. Pancetta 

Tätä pekonin suolattua ja ilmakuivattua, sekä toisinaan kevyesti savustettua (affumicata) aatelissukulaista ei jostain ihmeen syystä vieläkään löydy suomalaiskaupoista. Vaikka kyseessä on monen monituisen italialaisruoan SIELU!

Pancettaa on siis ihan välttämätöntä roudata Italiasta. Varsinkin jos vähänkään tykkää carbonarasta.

Pancetta löytyy kaupan herkkutiskiltä, ja se on ainakin omalla kohdalla ykkössijalla, jos täytyy miettiä mitä kannattaa pyytää pakkaamaan niihin vähän pienempiin ilmatiiviisiin eriin.

Pancettan lisäksi pikkupala hieman rasvaisempaa, suolattua guancialea (possunposkea) on kiva pikku lisä reppuun. Eritoten, jos kotosalla haluaa tehdä amatriciana -pastaa ihan ortodoksisesti.

Guancialekin löytyy herkkutiskiltä. Hinta on melkein puolet pancettan kilohinnasta, mutta hyvää makua piisaa vähintään yhtä paljon kuin pancettassakin.


4.  Olive verdi dolci eli "makeat" vihreät oliivit

Tässä on yksi sellainen herkku, joka on Suomessa vieläkin harvinaisempi kuin pancetta.

Ja voin kertoa, että en ole ainut, joka on kerran näitä pehmeän voisia oliiveja maistettuaan menettänyt sydämensä.. sillä täydelliseen aperitiiviin - tai ihan vaan puhtaaseen nautintoon - ei paljon muuta tarvita. Hyvin viisaasti nämä oliivit siis myydään asiallisenkokoisissa erissä, eli 0,5kg-1 kg:n pussukoissa tai muovitöniköissä.

Nämä tämän sortin oliivit löytyvät muuten tavallisesti hyllyltä vihannesosaston seuduilta, eivätkä siis välttämättä sieltä, mistä purkitettuja oliiveja tavallisesti ruukataan etsiä.

Ethän anna myöskään olivien toisinaan lähes neonvihreän olemuksen peljästyttää. Se kuuluu asiaan.


5. Prosciutto crudo eli ilmakuivattu kinkku

Oli se sitten Parman, Cuneon tai Norcian possua. Tai Friulista ponnistavaa San Daniele -kinkkua. Tai melkein mitä vaan, mitä potkan muodossa kaupan herkkutiskiltä löytyy. Pääasia, että se on suussasulavan pehmeää ja että se leikataan tuoreeltaan läpikuultaviksi siivuiksi kotiinviemisiksi.


6. Parmigiano Reggiano eli Parmesan -juusto

Jatketaan itsestäänselvyyksien linjalla.

Sillä kyllä se kunnon köntti, jos toinenkin, täytyy aina parmesaania kotiin kantaa.

Isompikin lohko hupenee suihin pikku suupalasina ja melkein minkä vain italialaisruoan (paitsi kalaruoan) loppusilauksena. Eikä hukkaan kannata heittää palaakaan, sillä jäljelle jääneellä kannikalla maustetaan vielä minestronekin.

Parmesanin lisäksi tai sijaan saattaa kärryyn lähteä myös pala Grana Padano -juustoa. Omille aisteilleni nämä juustot ovat melkein kuin kaksi marjaa, ja näkyvin ero juustoissa on ensikontaktissa hintalappu, maistelussa Parmesanin hieman intensiivisempi ja suolaisempi maku. 

Parmesania edullisemman Grana Padanon vähimmäiskypsytysaika (stagionatura) on Parmesania lyhyempi, juustoon on käytetty vähemmän rasvaista maitoa, lehmät ovat saaneet piirun verran vähemmän luonnonmukaista ravintoa ja päin vastoin kuin 100% säilöntäainevapaassa Parmesaanissa, Grana Padanon käyttöikää on lupa keinotekoisesti hieman pidentää.

Mutta hyvää juustoa se on sekin. Not to worry.


7. Pane casareccio - Paksukuorinen "kotitekoinen" leipä

Tätä pitää hakea fornosta, ellei supermarketin tiskiltä löydy. Tavallisesti löytyy.

Vaikka leivänsyönnin ilo loppuu kotiin päästyä aina liian lyhyeen (nappasipa mukaansa kuinka pitkän filonen tahansa) ja matkalaukun mittoja koetellaan, niin it's so worth it.

Takuuvarma tuliainen. Ainakin meidän isille.

Samaan osastoon menee myös pizza bianca, eli valkoinen pizza. Sitä kannattaa ottaa mukaan fornosta tai pizza al tagliosta (pizzaa paloittain myyvästä pizzeriasta). Matkalta mukaan lähteneet leikkeleet rakastavat pizza bianca -huntua!


Etuvasemmalla cicoriaa ja vieressä artisokan latvoja.

8. Scamorza -juusto

Tiedetään. Tämä on vähän juustopainotteista.

Mutta kun nämä miedot, hieman kypsennetyt ja eräässä versiossa kevyesti savustetut "mozzarellat" säilyvät menestyksellä PAKKASESSA!! Hallelujaa!

Scamorza maistuu, ah!, niin namilta ihan sellaisenaan. Kuin myös pannulla venyväksi sulatettuna. Kuin myös vaikkapa lasagnessa.

Ja meille pienien asioiden ystäville on olemassa myös söpöjä scamorzina-palleroita. Oij!


9. Frutta & verdura - Jokunen hedelmä tahi vihannes..

Vihanneskauppiaan pakeilla fruttivendolossa tai torilla täytyy tavallisesti myös käväistä. 

Suuria houkutuksenaiheita ovat vihreät lisukkeet broccoletit (pitkävartiset, "villit" parsakaalit) sekä kitkerä voikukansukulainen cicoria. Ihan parasta olisi matkalaukun tilan kannalta saada ainakin cicoriat etukäteen keitettyä.. Mutta kyllä cicorianrakastaja voi jättää yhdet kengät ostamatta, jos se sitä vaatii..

Ehdottoman houkuttelevia ovat myös kesäkurpitsan kukat, pienistä ja sievistä kesäkurpitsoista puhumattakaan. Sekä friggitellit.

Ja tietysti carciofit, eli artisokanlatvat. Sellaisia kuin Italiassa ei ole missään. Ainakaan Suomessa.

Frutta eli hedelmäpuolelta suurimmat ehdottomuudet koskevat oransseja asioita. Auringon makeiksi kypsentämiä aprikooseja kesä-heinäkuulla ja kiiltävän vihreillä lehdillä ylevöitettyjä mandariineja joulun tienoilla kannattaa kantaa ilahduttamaan myös omaan kotiin.


10. Aamupalatarpeita

Olen Italiassa oppinut syömään kevyesti ja makeasti aamuisin. Ja kevyen, makean cappuccino -aamiaisen kanssa parasta on italialainen makea voisarvi, cornetto. Varsinkin, jos se on vasta uunista otettu.

Cornettoja pitää siis noutaa uunilämpiminä lähtöpäivän aamuna vielä pasticceriasta eli konditoriasta. Ja ottaa siinä samalla vielä reteästi oikein baariaamupalakin, jos pulju siihen taipuu. 

Aamupalaa silmälläpitäen nappaan supermarketista mukaan aina myös paketin fette biscottateja, joka on kuin korpuksi asti kuivattua paahtoleipää.

Kuulostaa kuivalle, mutta on kerrassaan namia aamusella voilla ja hillolla höystettynä.


Koska suureksi ilokseni suomalaiskauppojen italialaisruokien valikoima alati kasvaa, alkavat seuraavat entiset must -tuotteet olla nyttemmin jo toissijaisia. Vaikka kyllä näitäkin tekee aina mieli mukanaan tuoda:

- Garofalo tai DeCecco -merkin pastaa. Varsinkin niitä vähän tavallista paksumpia spaghetteja, jotka sopivat täydellisesti merenelävien kaveriksi.

- Italialaisia, pehmeän kaakaomaiseksi paahdettuja kahvipapuja (josta uutettu espresso on jotain täysin muuta kuin suomalaispaahtimoiden trendikäs happamanmakuinen paahto. Yök.). Markettivalikoiman Lavazza ja Mauro toimivat aina.

- Vaikka Italia ei olekaan mikään karkkimaa, niin Elah -merkin erimakuiset toffeet (mou!) ovat oma heikkouteni. Ne ovat myös mainioita tuomisia. Ja terveellisiä. Tai niin ainakin on aikoinaan lafkan mainoksissa luvattu maitoalkuperän johdosta: "Caramella che nutre. Karkki joka ravitsee."

- Laatutonnikalaa oliiviöljyssä lasipurkissa ja sardellifileitä. Upeat tonnikalafileet tekevät arkiruoasta juhlaa. Ja sardellifileillä maustettuna niiiin moni hyvä maistuu vieläkin paremmalta.

- Suolaan säilötyt kaprikset (capperi sotto sale) ovat pienellä huuhtaisulla kapriksista parhaita. 

- Pienet peperoncino -chilit. Italiasta ostetut vain maistuu kaikista parhailta!

- Muhevia papukeittoja varten kootut "Zuppa di legumi" -sekoituspussukat, joista löytyy palkokasveja linsseistä jos jonkinmoisiin papuihin sekä toisinaan esim. ohranjyviä. Kunnon liotuksen jälkeen ja muutamalla vihanneksella tuunattuna näistä syntyy mitä mainioimpia talvisoppia. Ja samalla voi pistää kiertoon sen viimeisenkin parmesankannikan. 


Kas näin. Josko näillä eväillä pärjäisi näin ensialkuun..

Ja tottahan toki kuulen mieluusti myös teidän suosikkejanne!

* * *

Koska tämä ilta oli mittavan surun ja pettymyksen värittämä (=Italia koki jalkapallokentällä todellista vääryyttä), olkoon tämä päivän laulu.


Nyyh.

Teksti löytyy täältä.

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Kisakatsomon parhaat palat - Pizza Margherita

Kesän 2004 alkupuolella hyvin tuore poikaystäväni, joka hyvin epäitalialaisesti pyhitti sunnuntainsa muulle kuin suosikkijalkapallojoukkueensa otteluille, aloitti henkisen valmennuksen.

"Tiedäthän. Kuukauden päästä saatan vaikuttaa hieman tavallista kiinnostuneemmalta jalkapallosta."

"Voi myös olla, että olen välillä vähän hajalla."

"Niin, ja todennäköisesti tulen olemaan myös aika kireä."

"Ja varmaan suht hermostunut."

"Mutta älä välitä. Se johtuu vain jalkapallosta ja menee ohi."

"Ethän pelästy?"


Se oli ensimmäinen kesämme yhdessä. Ja ensimmäinen Italian kansainvälisillä kentillä potkima jalkapalloturnaus yhdessä.

Varoituksen sanat olivat tarpeen. Turnaus oli italialaisille katastrofi.

Ja kotikatsomossa erittäin erittäin vakava paikka.

Siis sellainen, jolle asialle vihkiytymätön ei voi olla nauramatta.


Suhteemme tulevaisuuden kannalta lienikin onni, että Italia lähti kotiin ensimmäisellä maitojunalla.

Ja kuten luvattu, se meni siltä erää ohi.


Nyt kun takana on erinäisten turnausten lisäksi yhdessä juhlittu maailmanmestaruus, eikä italialaispalloilijoiden kenttäkäytöskään enää ärsytä (ja - tarvitseeko tätä edes mainita - azzurrien etulinjassa taistelee eräs herra Pirlo..), jaan hämmästyttävän mielelläni jopa aamuyölle venähtävän ottelun ilman sijaistoimintoja.

Mutta koska kisarasitus on kuitenkin edelleen suurempi toisen kantaa, otan tasapuolisuuden nimissä kotikatsomon muonitusvastuun omille harteilleni.

Ja se taas tarkoittaa pizzaa. Pelleittäin täydellisen muhkeanrapeaa kotipizzaa.


Francesca -serkun pizzapohja (2-3 pellillistä, riippuen kuinka muhkea pitsa on mieleen. Jos kärsivällisyys riittää, suosittelen kolmen pellin taktiikkaa.)

500 g vehnäjauhoja
200g durumjauhoja (jos IKINÄ saat käsiisi manitoba-jauhoja, käytä niitä tämän verran tässä kohtaa ja saat taikinaan hullunherkullisen sitkon!)
7 g tuorehiivaa
5 dl kädenlämpöistä vettä
ripaus sokeria
1 rkl suolaa
oliiviöljyä

* Taikina on parhaimmillaan kun se saa tekeytyä viileässä yön yli. Paras soppi on jääkaapin vihanneksille tarkoitettu alaosa, jossa taikina viihtyy kosteutettuun keittiöpyyhkeeseen käärittynä.

Minimissään taikinan olisi hyvä tekeytyä huoneenlämmössä keittiöpyyhkeellä peitettynä vähintään kaksinkertaiseksi, eli noin reilun tunnin ajan.


Peruksista peruksin eli Margherita Pizza (ainekset 2 pellilliseen)
4 kpl mozzarellapalloja (à 125 g)
500 g tomaattimurskaa
1 tl suolaa
tuoretta basilikaa
oliiviöljyä


* jos haluat pizzapohjista ohuempia ja rapsakkaampia, jaa taikina kolmelle pellille ja varaa päällisiä varten kaksi lisäpalleroa mozzarellaa ja 800g tomaattikastiketta.

Pizzataikinan voi perimätiedon mukaan myös pakastaa. Laita osa taikinasta pakkaseen nostatuksen jälkeen ja ota käyttöpäivänä sulamaan ja uudelleen nousemaan 4 tuntia ennen pizzan valmistusta.


Taikinan valmistus

1. Sekoita hiiva ja ripaus sokeria kädenlämpöiseen veteen. Anna hiivan tekeytyä 10 min. ajan.

2. Mittaa jauhot laakeaan kulhoon. Lisää hiivaneste jauhoihin vähän kerrallaan ja alusta taikinaa sitten 5 min. ajan.

* Jos jauhot ovat kovin kuivaa sorttia, lisää kädenlämpöistä vettä hiivansekoituksen jälkeen kunnes takina on pehmeä kuin korvanlehti (täydellisen pizzataikinan tuntu on jonkun viisaan mukaan sama - ja se todellakin pitää paikkansa!).

3. Lisää suola ja alusta taikina pehmeäksi vielä 10 min. ajan. Muokkaa taikinasta pallero kulhon pohjalle.

Tästä lähdettiin kohottamaan..
Tunnin jälkeen näytti (parvekkeella) tältä.
..Ja illan tullen, neljän tunnin puoliviileän parvekekohottelun jälkeen näytti tältä.

4. Mikäli teet taikinan pitkällä kaavalla, kääri kulhon ympärille kosteutettu keittiöpyyhe ja laita kulho jääkaapin alatasolle tekeytymään seuraavaksi päiväksi. Ota taikina huoneenlämpöön 1 h ennen seuraavaa vaihetta.

* Mikäli teet taikinan samalle illalle, peitä kulho kelmulla ja anna nousta kaksinkertaiseksi (n. 1 h) huoneenlämmössä tai vaikkapa uunin suojissa uunivalon hennossa lämmössä.

5. Levitä uunipellille tasainen, ohut kerros oliiviöljyä. Ota taikinasta puolet (tai kolmasosa, jos haluat pohjasta ohuemman), laita taikina pellin keskelle, ja painele se pellin kokoiseksi siirtyen pellin keskeltä reunoja kohti. Jos taikina meinaa jatkuvasti kimmota takaisin alkuasemiin, anna sen olla rauhassa 5 min. ajan ja ota sitten uusi paineluyritys.


6. Anna pohjan nousta keittiöpyyhkeellä peitetyllä pellillä vielä 1h ajan.


Pizzan paisto kotiuunissa

1. Pilko mozzarellat ja anna nesteiden valua niistä pois lävikössä vähintään tunnin ajan. Auta kuivausoperaatiota myös puristamalla nesteitä pois ihan nyrkissä. Yksi suurista esteistä syöjän ja rapsakan pizzan välillä on liian märäksi jäänyt mozzis.

2. Laita uuni kuumenemaan maksimilämpötilaan (275 C). Älä käytä paistossa kiertoilmaa ettei pizza kuivu ja kärtsää liiaksi.

3. Kaada tomaattimurska kulhoon ja mausta suolalla sekä muutamalla revityllä basilikanlehdellä.

4. Kun uuni on lopulta täysillä, levitä tomaattimurska tasaisesti pizzapohjan päälle.


5. Laita pizzapohja uunin ylimmälle tasolle kypsymään 10 min. ajaksi. Noin 7 min. kohdalla käännä pizza, jos näyttää, että jollain suunnalla uunia väri tarttuu pintaan turhan hanakasti.

(Jos uunisi on supertehokas, poista pizza uunista aiemmin, ettei reunat totaalisesti kärtsää.)

6. Ota pizza uunista ja ripottele pintaan revitty mozzarella. Laita pizza takaisin uuniin ja anna kypsyä vielä tovi (n. 5 min.), eli kunnes mozzarella on sulanut.

HUOM! Mozzarellan ei tarvitse alkaa kuplia. Riittää että juusto on juuri ja juuri sulanut.

Kolmannella pellillä uuni saattaa olla jo superkuumassa tilassa. Tarkkaile tilannetta ja alenna lämpöä tarpeen tullen hieman.


7. Lorauta valmiin pizzan pinnalle oliiviöljyä ja ripottele pinnalle tuoreita basilikan lehtiä. Ihan uunikuuman pizzan lämmössä basilikan lehdet kypsyvät tummanruskeiksi, toim.huom.

Ja sitten vain sakset käteen, pizza sopiviksi annospaloiksi ja syömään telkkarin ääressä pikku iltapalaa! Goooooooooooooool!!



Pst. Italian futisjoukkueen kannatusbiisiksi on tänä vuonna uudelleenversioitu tämä ikivihreä. Katso ja ihastu (erityisesti vaikkapa kohdassa 0:16)!


Teksti löytyy täältä.

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Sitruunasorbetti - täydellinen palanpainike

Toisinaan annan itselleni luvan haaveilla Italian kesästä.

Laitan soimaan Eros Ramazzottin "Più bella cosan" (joka tarkoitti kuumaa kesää ja automatkaa ikkunat levällään jo kauan ennen kuin tiesin mitään koko Italiasta).

Nostan volyymiä.

Ja siinäpä se. Ei haaveiluun oikein enempiä tarvita.


Välimeren rantaviivaa pitkin vievä tie, ikkunoista puhaltava lämmin kesätuuli ja määränpää missä lie. Sinne vie unelmien tie.

(Tosin tavallisesti autoissa on ilmastointi täysillä ja yhtä miellyttävää kuin supermarkettien kylmäosastoilla hellevaatetuksessa. Mutta tämmöiset tosielämän sivuseikat eivät onneksi kuulu haaveisiin..)


Ja kun loma lopulta koittaa, tosielämän onnellisimpien hetkien lista on vuodesta toiseen lähes muuttumaton. Ja kovin yksinkertainen.


Auringon lämmin syli, johon kietoutuu välittömästi lentokoneen viileästä pois astuessa.

Lentokentän edustan taksikuskit, joiden huudosta tiedän palanneeni kotiin.

Kaskaiden laulun säestämä matka mäntymetsän läpi kohti rantaa.

Rantaviivan tuntumassa nautittu pitkä illallinen merenelävistä.

Aterian päätteeksi pillillä ryystetty pehmeä sitruunasorbetti kuunsillan valossa.



Sorbetto al limone - Italialainen sitruunasorbetti (6 hengelle)

Tarinan mukaan sorbettia syötiin jo antiikin Roomassa, jossa keisari Neron jälkiruokahedelmät jäähdytettiin Apenninien vuorilta tuodulla jäällä. Saman trendin aallonharjalla surffasivat myös Sisilian lämmössä viihtyvät arabit, joiden sorbetit jäähdytettiin Etnan huipulle sataneella lumella.

Tavallisimmin yhden sortin jäätelöksi mielletyn sorbetin nimi on hyvinkin mahdollisesti peräisin italian kielen sanasta sorbire, siemailla. Ja tämä tyypillisesti kala-aterioiden päätteeksi nautittava jälkiruoka on mahdollisesti parhaimmillaan juurikin tällaisena pehmeänä, siemailtavana versiona.

Joka itselleni maistuu myös ennen ateriaa.

Sekä aterian välissä. Ja tietysti myös ruokailun päätteeksi.

Eli siis ihan ihan aina.


1 dl sokeria
2 luomusitruunan kuoret
1 dl sitruunanmehua (tarvitaan 2-3 sitruunaa)
2,5 dl vettä
1 kananmunan valkuainen
(ripaus suolaa vaahdotettavan valkuaisen joukkoon)
0,5-1 dl vodkaa tai Koskenkorvaa (lapsiystävällisessä versiossa tämän voi korvata kuplavedellä)

Varaa valmistukseen aikaa n. 30 min. Sorbetin jäähdytykseen syömävalmiiksi (näin ilman jäätelökonetta) tarvitaan minimissään 3,5 h.

Voi pieniä! Nämä vähäpukeiset sitruunat ovat vähän ujoja..

1. Laita metallikulho pakastimeen viilentymään.

2. Pese sitruunat huolellisesti (itse käytän edelleen pesuhommissa köksänmaikan opeilla astianpesuainetta) ja kuori sitten mahdollisimman ohuesti vain kuoren keltainen osa kattilaan (valkoinen osa lisää kitkeryyttä). Lisää joukkoon sokeri ja vesi, ja keitä kunnes sokeri on sulanut (n. 5 min.).

3. Ota keitos eli siirappi pois hellalta, lisää joukkoon sitruunoista puristettu mehu ja siirrä kattila viileään jäähtymään vähintään huoneenlämpöiseksi.


4. Kun sokeri-sitruunankuori -liemi on jäähtynyt, siivilöi se pakkasessa viilenneeseen metallikulhoon. Vatkaa valkuainen vaahdoksi (eli kunnes se on niin tiukkaa tavaraa, ettei se liikahda ylösalaisin käännetyn kulhon pohjalta) ja lisää se liemen joukkoon. Lopuksi viskaa kulhoon vodka ja sekoita. Älä pelästy vaikka aineet eivät tunnu sekoittuvan, vaan laita koko hoito pakastimeen viilenemään välillä koskematta 1,5 h ajaksi.

5. Kun sorbettiliemi on kiinteytynyt 1,5h ajan, jatka valmistusta vispaamalla sorbettia 30 min. välein, kunnes koostumus alkaa olla sopivan kiinteä ja valkuaiset ovat sekoittuneet sitruunaliemeen (tähän menee vähintään n. 3,5h pakkaseenlaitosta). Ennen tarjoilua kannattaa surruttaa sorbetti suloisen kuohkeaksi vielä sähkövatkaimella ja nautiskella herkku pillillä palanpainikkeeksi. Tai ihan muuten vaan.

Tämmöisillä kiteillä ollaan kun sorbetti on saanut viettää yön pakkasessa.
Näinkin tämän voisi syödä, mutta tässä muodossa sorbetto on lähempänä granitaa.

Huom! Voit jättää sorbetin tekeytymään pakkaseen myös edellisiltana. Huolehdi silloin, että saat ainekset mukavasti sekaisin ennen kuin jätät herkun oman onnensa nojaan. Seuraavana päivänä ota sorbetti huoneenlämpöön n. 15 min ennen tarjoilua ja vatkaa se kuohkeaksi hetkeä ennen tarjoilua.

Ja sitten vaan cin cin! Elämälle ja kesälle!







Ihan pakkohan tämä oli taas laittaa..

Teksti löytyy täältä.

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Linnunmaitoa Roomassa

Viime aikoina kotimme hengettärenä on toiminut oikea Suomi-neito.

Olen Marttojen opastuksella kokannut villivihanneksia, palautellut mieleen suomalaiskansallisia kuivakakkuja (tässä linkit mainiohin tiikerikakun, taatelikakun ja banaanikakun resepteihin), suolannut kuuliaisesti jodisuolalla, hellinyt italialaista tämän suomalaisherkuilla testikkelisiskonmakkarakeitolla ja kaalilaatikolla sekä uudelleenopetellut graavaamaan lohta.

Olen myös katsonut Tähdet Tähdet -ohjelmaa ja laulanut SingStarissa Leevi & the Leavingsia. Ja Yötä.

Sekä haukkonut henkeä kukkivan luonnon kauneuden edessä.

Ja silti. Kaikesta väistelystä huolimatta ajatukset vie toisaalle.

Koittakaa arvata minne..



Linnunmaidonlämmin alkuilta viime vuoden toukokuulta.

Eksyimme jollain asialla Cinecittà-Est -kaupunginosaan. Tyypillisen roomalaisen työläiskorttelin (quartiere popolare, josta Eros Ramazzottikin on kotoisin) keskellä oli sielläkin iso piazza. Ja piazzan reunalla muutama tyylikäs erikoiskauppa, kahvila (bar) sekä tietysti kerrassaan herkullinen alimentari (tuoretiskillä varustettu pieni ruokakauppa).

Vaikka olisin voinut ostaa mukaan puolet kaupasta, sillä kertaa tyydyin vain italialaisten Spriteen, amalfin sitruunoista uutettuun Gazzosaan.

Ensikosketus tähän virvoitusjuomaan oli muuten eräässä frascatilaisessa kievarissa, missä sitä periosteriamaiseen tapaan sekoitettiin 1/4 -lasilliseen valkoviiniä ja nautittiin leikkeleiden ja juustojen kyytipoikana.

Ei yhtä fiiniä kuin Osteria Francescanassa. Mutta vähintään yhtä hyvää!



Periaatteessa autoilijoilta sunnuntaisin suljettu Appia Antica oli mukavan extreme alkukesän retkikohde.

Näillä kohdin tien toiselle puolen, 20 cm levyiselle pientareelle oli sulloutunut parinkymmenen suomalaiskoululaisen joukko odottamaan bussia (joka ei kenties koskaan tullut..) ja paluuta takaisin kaupunkiin.

Voi pieniä. Voi Rooman julkista liikennettä.

Rooman keväässä kukkivat kirjovehkat ovat tavallisemmin tuttuja ruukuista.

Appian varrelta löytyivät naurettavien jalkakäytävien lisäksi myös mm. Rooman katakombit, eli maanalaiset hautausmaat.

San Calliston katakombin pihalla oli muuten jotain erityisen koskettavaa omasta muinaisuudestani.

Puhelinkoppi.

Se oli ihan pakko kuvata. Varsinkin kun katakombeissa kamerat oli kielletty.

Catacombe di San Callisto, Via Appia Antica, 110/126.


Appia Anticalle pääsee kahdella eri linja-autolla. 118 lähtee liikkeelle B-linjan (sinisen) metron Piramiden seisakkeen edestä, Piazzale Ostienselta.

San Giovannin (punainen A-linja) metron seutuvilta taas starttaa 218 joka sekin taittaa osan matkastaan pitkin Appia Anticaa.

Ja erityisesti sunnuntaisin, periaatteessa autottomana päivänä, kävelymatka jommalta kummalta mainitulta metrolta ei ole mahdoton vaihtoehto sekään.

San Giovannin lateraanikirkko kohoaa pienen bussiaseman vierellä.
Kirkon katon pyhimyksillä on suora huuteluyhteys aukion toisella puolella patsastelevaan San Francescoon.
Piazza della Repubblican suihkulähde Fontana delle Naiadi.
Tämä saattaa olla Rooman kaunein suihkulähde, varsinkin iltavalaistuksessa.

Pantheonin läheisillä pikkukujilla kajautti ilmoille laulunsa Rooman satakieleksi tituleerattu Catherine Maruk.
Rooman pikkukujilla sirkuttavan satakielen ooppera-aarioiden kuohuttamat tunteet saivat vastapainoa viilentävästä jäätelöstä.

Viereistä jäätelö"kiskaa" Gromia on muuten jossain yhteydessä kutsuttu vaatimattomasti maailman parhaan jäätelön kodiksi.

Aikoina ennen Gromia suurimman vaikutuksen tekivät samaisen Via della Maddalena -kadun Gelateria della Palman hervottomat jädelaarit ja tajuton valikoima.

Eivätkä ne Palman jäätelöt vieläkään Gromin edessä pahasti kalvenneet.

Grom, Via della Maddalena 30
Gelateria della Palma, Via della Maddalena, 19-23

Aika epäilyttävän pieni tämä Gromin jäde kyllä..

"Vertigo -vintageliikkeellä vartion minä!"

Piaggion Ape -mopoautot täytyy aina kuvata.


Kun jäätelö on hetken pitänyt ruoanhimoa aisoissa, seuraa tavallisesti jano. Ja suolaisennälkä.

Mukavasti Rooman keskustan liepeillä, kulman takana Piazza del Popololta, sijaitsee Enoteca Buccone. Täältä ei ole koskaan tarttunut mukaan pulloa, mutta tiskillä on tullut maisteltua viiniä ja hyvin miehekkäästi aseteltuja juustolajitelmia.

Tässä enotecassa voi aterioida myös isommin (auki sekä lounaalla että illallisella). Ja ihan istualtaan. Tunnelma on varsin viehättävä.

Buccone löytyy osoitteesta Via di Ripetta 19 (Piazza del Popolon pääty).

Rooman kallio kukkii..

..mutta autonpesupaikan ruusut kukkii tykimmin!

Tähän ei voi olla Roomassa törmäämättä.
Senatus PopulusQue Romanus (Rooman senaatti ja kansa). 

Aukioloarvoitus.

Sketsihahmo.
En voinut olla kuvaamatta.
Pahoittelut. Toivottavasti ei ollut kenenkään sukulaismiehiä.

Pietarinkirkon aukiolla on tavallisesti huomattavasti enemmän tuoleja kuin mitä turisti osaisi odottaa.

Tervetuloa ripittäytymään.


Ottavianon alueella, Pietarinkirkon puolella jokea, piti käydä tsekkaamassa jälleen yksi ruokakonseptikauppa. Tai mitänenyton.

Romeosta saa mm. leipomotuotteita, laadukkaita leikkeleitä ja juustoja jne. Sekä kovin moternisti sisustetusta ravintolasta ruokaa. 

Näitä ruoasta luksusta tekeviä liikkeitä löytyy Roomastakin yhä enemmän. Itse en ole ihan varma mitä koko ruokaluksusajatuksesta tykkään.

Piti jotain kuitenkin maistaa. Tyydyin tarkistamaan puljun leipomotuotteet palalla pizza biancaa.

Hyväähän se oli. Riittävän rasvaista, suolaista, sitkeää ja ilmavaa.

Romeo Chef&Baker, Via Silla 26 (metro Ottaviano).


Kas niin.

Viimeistään silloin kun talvitakki teki pikapaluun kesäteloilta, kova ikävä taas kasvoi.


Niihin linnunmaidonlämpimiin iltoihin.

Joita kohti kaunis päivä kuljettaa. 

Kuva kuvalta. Suupala suupalalta.



Gazzosa -limulta nimensä ottanut teiniyhtye on mainio lisä nolojen suosikkien listaan.

Mutta tämä laulu on vaan NIIN ihqu. Yhä edelleen.


Teksti löytyy täältä.