sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Linnunmaitoa Roomassa

Viime aikoina kotimme hengettärenä on toiminut oikea Suomi-neito.

Olen Marttojen opastuksella kokannut villivihanneksia, palautellut mieleen suomalaiskansallisia kuivakakkuja (tässä linkit mainiohin tiikerikakun, taatelikakun ja banaanikakun resepteihin), suolannut kuuliaisesti jodisuolalla, hellinyt italialaista tämän suomalaisherkuilla testikkelisiskonmakkarakeitolla ja kaalilaatikolla sekä uudelleenopetellut graavaamaan lohta.

Olen myös katsonut Tähdet Tähdet -ohjelmaa ja laulanut SingStarissa Leevi & the Leavingsia. Ja Yötä.

Sekä haukkonut henkeä kukkivan luonnon kauneuden edessä.

Ja silti. Kaikesta väistelystä huolimatta ajatukset vie toisaalle.

Koittakaa arvata minne..



Linnunmaidonlämmin alkuilta viime vuoden toukokuulta.

Eksyimme jollain asialla Cinecittà-Est -kaupunginosaan. Tyypillisen roomalaisen työläiskorttelin (quartiere popolare, josta Eros Ramazzottikin on kotoisin) keskellä oli sielläkin iso piazza. Ja piazzan reunalla muutama tyylikäs erikoiskauppa, kahvila (bar) sekä tietysti kerrassaan herkullinen alimentari (tuoretiskillä varustettu pieni ruokakauppa).

Vaikka olisin voinut ostaa mukaan puolet kaupasta, sillä kertaa tyydyin vain italialaisten Spriteen, amalfin sitruunoista uutettuun Gazzosaan.

Ensikosketus tähän virvoitusjuomaan oli muuten eräässä frascatilaisessa kievarissa, missä sitä periosteriamaiseen tapaan sekoitettiin 1/4 -lasilliseen valkoviiniä ja nautittiin leikkeleiden ja juustojen kyytipoikana.

Ei yhtä fiiniä kuin Osteria Francescanassa. Mutta vähintään yhtä hyvää!



Periaatteessa autoilijoilta sunnuntaisin suljettu Appia Antica oli mukavan extreme alkukesän retkikohde.

Näillä kohdin tien toiselle puolen, 20 cm levyiselle pientareelle oli sulloutunut parinkymmenen suomalaiskoululaisen joukko odottamaan bussia (joka ei kenties koskaan tullut..) ja paluuta takaisin kaupunkiin.

Voi pieniä. Voi Rooman julkista liikennettä.

Rooman keväässä kukkivat kirjovehkat ovat tavallisemmin tuttuja ruukuista.

Appian varrelta löytyivät naurettavien jalkakäytävien lisäksi myös mm. Rooman katakombit, eli maanalaiset hautausmaat.

San Calliston katakombin pihalla oli muuten jotain erityisen koskettavaa omasta muinaisuudestani.

Puhelinkoppi.

Se oli ihan pakko kuvata. Varsinkin kun katakombeissa kamerat oli kielletty.

Catacombe di San Callisto, Via Appia Antica, 110/126.


Appia Anticalle pääsee kahdella eri linja-autolla. 118 lähtee liikkeelle B-linjan (sinisen) metron Piramiden seisakkeen edestä, Piazzale Ostienselta.

San Giovannin (punainen A-linja) metron seutuvilta taas starttaa 218 joka sekin taittaa osan matkastaan pitkin Appia Anticaa.

Ja erityisesti sunnuntaisin, periaatteessa autottomana päivänä, kävelymatka jommalta kummalta mainitulta metrolta ei ole mahdoton vaihtoehto sekään.

San Giovannin lateraanikirkko kohoaa pienen bussiaseman vierellä.
Kirkon katon pyhimyksillä on suora huuteluyhteys aukion toisella puolella patsastelevaan San Francescoon.
Piazza della Repubblican suihkulähde Fontana delle Naiadi.
Tämä saattaa olla Rooman kaunein suihkulähde, varsinkin iltavalaistuksessa.

Pantheonin läheisillä pikkukujilla kajautti ilmoille laulunsa Rooman satakieleksi tituleerattu Catherine Maruk.
Rooman pikkukujilla sirkuttavan satakielen ooppera-aarioiden kuohuttamat tunteet saivat vastapainoa viilentävästä jäätelöstä.

Viereistä jäätelö"kiskaa" Gromia on muuten jossain yhteydessä kutsuttu vaatimattomasti maailman parhaan jäätelön kodiksi.

Aikoina ennen Gromia suurimman vaikutuksen tekivät samaisen Via della Maddalena -kadun Gelateria della Palman hervottomat jädelaarit ja tajuton valikoima.

Eivätkä ne Palman jäätelöt vieläkään Gromin edessä pahasti kalvenneet.

Grom, Via della Maddalena 30
Gelateria della Palma, Via della Maddalena, 19-23

Aika epäilyttävän pieni tämä Gromin jäde kyllä..

"Vertigo -vintageliikkeellä vartion minä!"

Piaggion Ape -mopoautot täytyy aina kuvata.


Kun jäätelö on hetken pitänyt ruoanhimoa aisoissa, seuraa tavallisesti jano. Ja suolaisennälkä.

Mukavasti Rooman keskustan liepeillä, kulman takana Piazza del Popololta, sijaitsee Enoteca Buccone. Täältä ei ole koskaan tarttunut mukaan pulloa, mutta tiskillä on tullut maisteltua viiniä ja hyvin miehekkäästi aseteltuja juustolajitelmia.

Tässä enotecassa voi aterioida myös isommin (auki sekä lounaalla että illallisella). Ja ihan istualtaan. Tunnelma on varsin viehättävä.

Buccone löytyy osoitteesta Via di Ripetta 19 (Piazza del Popolon pääty).

Rooman kallio kukkii..

..mutta autonpesupaikan ruusut kukkii tykimmin!

Tähän ei voi olla Roomassa törmäämättä.
Senatus PopulusQue Romanus (Rooman senaatti ja kansa). 

Aukioloarvoitus.

Sketsihahmo.
En voinut olla kuvaamatta.
Pahoittelut. Toivottavasti ei ollut kenenkään sukulaismiehiä.

Pietarinkirkon aukiolla on tavallisesti huomattavasti enemmän tuoleja kuin mitä turisti osaisi odottaa.

Tervetuloa ripittäytymään.


Ottavianon alueella, Pietarinkirkon puolella jokea, piti käydä tsekkaamassa jälleen yksi ruokakonseptikauppa. Tai mitänenyton.

Romeosta saa mm. leipomotuotteita, laadukkaita leikkeleitä ja juustoja jne. Sekä kovin moternisti sisustetusta ravintolasta ruokaa. 

Näitä ruoasta luksusta tekeviä liikkeitä löytyy Roomastakin yhä enemmän. Itse en ole ihan varma mitä koko ruokaluksusajatuksesta tykkään.

Piti jotain kuitenkin maistaa. Tyydyin tarkistamaan puljun leipomotuotteet palalla pizza biancaa.

Hyväähän se oli. Riittävän rasvaista, suolaista, sitkeää ja ilmavaa.

Romeo Chef&Baker, Via Silla 26 (metro Ottaviano).


Kas niin.

Viimeistään silloin kun talvitakki teki pikapaluun kesäteloilta, kova ikävä taas kasvoi.


Niihin linnunmaidonlämpimiin iltoihin.

Joita kohti kaunis päivä kuljettaa. 

Kuva kuvalta. Suupala suupalalta.



Gazzosa -limulta nimensä ottanut teiniyhtye on mainio lisä nolojen suosikkien listaan.

Mutta tämä laulu on vaan NIIN ihqu. Yhä edelleen.


Teksti löytyy täältä.

4 kommenttia:

  1. Voisiko kesäkuu ihanammin alkaa kuin näitä mielettömän kauniita tunnelmakuviasi ihaillessa ja tekstejä makustellessa?! Mitä aistien sirkusta kerta kaikkiaan, suoranaista ruumiin ja sielun hoitoa, aamen! En ollenkaan ihmettele ajatustesi halajavan muualle - italialaismeininki voittaa kotimaisen mennen tullen, niin se vaan on, piste.
    Kiitos, aurinkoista kesää!

    Terv. Salainen Ihailija :)



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kallisarvoinen "Salainen ihailija", suupielet REPEE näistä kommenteista!! Kiitos itsellesi tästä rehevästä kesänavauksesta, il tuo componimento è una gioia immensa!

      Lämmintä ja aurinkoista kesää anche a te!

      Poista
  2. Luen blogiasi - ja muita Italia-blogeja ikävään, kaipuuseen ja romantiikan nälkääni. Nenässäni kaikki ne tuoksut, lämmin ja lempeä ilta, pimeät, pehmeät yöt. Joulu on seuraava tavoite, mutta pitäisiköhän ennen sitä jo pistäytyä? Roomassa, ja vain siellä, tuntee niin eläväksi itsensä, kaiken menneen keskellä. Kiitos blogistasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Olipa ihanasti kirjoitettuja, tutunkuuloisia ajatuksia. Kiitos kaunis kommentistasi ja siitä, että käyt täällä lukemassa. Se on ilo kuulla!

      Ps. Itsekin juuri mietin, että kestänkö typistetyllä Italian kesälomalla jouluun asti.. Enpä taida mitenkään kestää. Ihan noista samoista syistä..

      Poista