Laitan soimaan Eros Ramazzottin "Più bella cosan" (joka tarkoitti kuumaa kesää ja automatkaa ikkunat levällään jo kauan ennen kuin tiesin mitään koko Italiasta).
Nostan volyymiä.
Ja siinäpä se. Ei haaveiluun oikein enempiä tarvita.
Välimeren rantaviivaa pitkin vievä tie, ikkunoista puhaltava lämmin kesätuuli ja määränpää missä lie. Sinne vie unelmien tie.
(Tosin tavallisesti autoissa on ilmastointi täysillä ja yhtä miellyttävää kuin supermarkettien kylmäosastoilla hellevaatetuksessa. Mutta tämmöiset tosielämän sivuseikat eivät onneksi kuulu haaveisiin..)
Ja kun loma lopulta koittaa, tosielämän onnellisimpien hetkien lista on vuodesta toiseen lähes muuttumaton. Ja kovin yksinkertainen.
Auringon lämmin syli, johon kietoutuu välittömästi lentokoneen viileästä pois astuessa.
Lentokentän edustan taksikuskit, joiden huudosta tiedän palanneeni kotiin.
Kaskaiden laulun säestämä matka mäntymetsän läpi kohti rantaa.
Rantaviivan tuntumassa nautittu pitkä illallinen merenelävistä.
Aterian päätteeksi pillillä ryystetty pehmeä sitruunasorbetti kuunsillan valossa.
Sorbetto al limone - Italialainen sitruunasorbetti (6 hengelle)
Tarinan mukaan sorbettia syötiin jo antiikin Roomassa, jossa keisari Neron jälkiruokahedelmät jäähdytettiin Apenninien vuorilta tuodulla jäällä. Saman trendin aallonharjalla surffasivat myös Sisilian lämmössä viihtyvät arabit, joiden sorbetit jäähdytettiin Etnan huipulle sataneella lumella.
Tavallisimmin yhden sortin jäätelöksi mielletyn sorbetin nimi on hyvinkin mahdollisesti peräisin italian kielen sanasta sorbire, siemailla. Ja tämä tyypillisesti kala-aterioiden päätteeksi nautittava jälkiruoka on mahdollisesti parhaimmillaan juurikin tällaisena pehmeänä, siemailtavana versiona.
Joka itselleni maistuu myös ennen ateriaa.
Sekä aterian välissä. Ja tietysti myös ruokailun päätteeksi.
Eli siis ihan ihan aina.
1 dl sokeria
2 luomusitruunan kuoret
1 dl sitruunanmehua (tarvitaan 2-3 sitruunaa)
2,5 dl vettä
1 kananmunan valkuainen
(ripaus suolaa vaahdotettavan valkuaisen joukkoon)
0,5-1 dl vodkaa tai Koskenkorvaa (lapsiystävällisessä versiossa tämän voi korvata kuplavedellä)
Varaa valmistukseen aikaa n. 30 min. Sorbetin jäähdytykseen syömävalmiiksi (näin ilman jäätelökonetta) tarvitaan minimissään 3,5 h.
Voi pieniä! Nämä vähäpukeiset sitruunat ovat vähän ujoja.. |
1. Laita metallikulho pakastimeen viilentymään.
2. Pese sitruunat huolellisesti (itse käytän edelleen pesuhommissa köksänmaikan opeilla astianpesuainetta) ja kuori sitten mahdollisimman ohuesti vain kuoren keltainen osa kattilaan (valkoinen osa lisää kitkeryyttä). Lisää joukkoon sokeri ja vesi, ja keitä kunnes sokeri on sulanut (n. 5 min.).
3. Ota keitos eli siirappi pois hellalta, lisää joukkoon sitruunoista puristettu mehu ja siirrä kattila viileään jäähtymään vähintään huoneenlämpöiseksi.
4. Kun sokeri-sitruunankuori -liemi on jäähtynyt, siivilöi se pakkasessa viilenneeseen metallikulhoon. Vatkaa valkuainen vaahdoksi (eli kunnes se on niin tiukkaa tavaraa, ettei se liikahda ylösalaisin käännetyn kulhon pohjalta) ja lisää se liemen joukkoon. Lopuksi viskaa kulhoon vodka ja sekoita. Älä pelästy vaikka aineet eivät tunnu sekoittuvan, vaan laita koko hoito pakastimeen viilenemään välillä koskematta 1,5 h ajaksi.
5. Kun sorbettiliemi on kiinteytynyt 1,5h ajan, jatka valmistusta vispaamalla sorbettia 30 min. välein, kunnes koostumus alkaa olla sopivan kiinteä ja valkuaiset ovat sekoittuneet sitruunaliemeen (tähän menee vähintään n. 3,5h pakkaseenlaitosta). Ennen tarjoilua kannattaa surruttaa sorbetti suloisen kuohkeaksi vielä sähkövatkaimella ja nautiskella herkku pillillä palanpainikkeeksi. Tai ihan muuten vaan.
Tämmöisillä kiteillä ollaan kun sorbetti on saanut viettää yön pakkasessa. Näinkin tämän voisi syödä, mutta tässä muodossa sorbetto on lähempänä granitaa. |
Huom! Voit jättää sorbetin tekeytymään pakkaseen myös edellisiltana. Huolehdi silloin, että saat ainekset mukavasti sekaisin ennen kuin jätät herkun oman onnensa nojaan. Seuraavana päivänä ota sorbetti huoneenlämpöön n. 15 min ennen tarjoilua ja vatkaa se kuohkeaksi hetkeä ennen tarjoilua.
Ja sitten vaan cin cin! Elämälle ja kesälle!
Ihan pakkohan tämä oli taas laittaa..
Teksti löytyy täältä.
Kuulostaa herkulta ja hyvältä. Ja lasit näyttävät samanlaisilta, joita äitini keräsi jonkun huoltoaseman kampanjasta 70-luvulla, niitä samoja oli joka perheessä ja niitä katettiin joulupöytään :)
VastaaPoistaOoo, mahtavasti bongattu!! Luulen, että nämä juhlalasit ovat juurikin tuota 70's huoltsikkacollectionia (jolleivät ole sinappilasiperää). Ihania - niin kuin tuo sorbettokin!
Poista