Nainen vs. painovoima eli mitä ruokatuliaisia roudata Italiasta

Sain hiljattain eräältä lukijalta toiveen kirjoittaa Italian ruokatuliaisista - ja voin vain sanoa, että nyt kyllä tuli toive oikeaan osoitteeseen!

Minä kun ruukaan haaveilla niistä tuomisista vähän niin kuin.. aina.

On nimittäin kovin lohdullista ja ihanaa tietää, että vaikka matka yleensä aina joku päivä päättyy, niin pieni pala kohdemaata voi hyvin pakattuna säilyä vielä pitkäänkin jääkaapissa.

(Tosin, kyllä niitä tuliaisia kannattaa jo ennen sitä pitkääkin syödä. Vaikkei käsillä olisi edes mitään hirveän speciaalia occasionia. Se ainakin kirvelee vähemmän kuin pilalle menneiden herkkujen poisheitto..)


Koska Italiasta voisi tietysti tuoda rekkalastillisen tai rahtijunallisen erilaisia elintarvikkeita, tavallisesti on pakko tehdä hyvinkin drastisia leikkauksia toivelistaan, jotta edes murto-osan saisi mahtumaan matkalaukkuun.

Siitäkin huolimatta, että paluumatkalla ainakin yksi matkalaukku olisi varattu vain ruoalle.

Mutta koska täällä virtuaalimatkalaukussa on kunnolla tilaa, listaan kaikki tällä hetkellä eniten kiehtovat suosikit ihan silkasta listaamisen ilosta!


Omat suosikkini käyn muuten tavallisesti poimimassa matkaan ihan vaan lempishoppauskohteestani - supermarketista. Kaupan merkillä ei sinänsä ole väliä (vaikka Conad ja Coop taitavat olla lemppareitani), kunhan kaupassa on riittävästi neliöitä ja saan siellä tutkia ihan kaikessa rauhassa ruokahyllyjen aarteita.

Sen lisäksi että mukavan laaja otos Italian ruokamaailmaa on supermarketissa helposti käden ulottuvilla, hinnatkin ovat yleensä koko lailla kohdillaan. Samoin kuin laatu.

Supermarketvetelehdinnän lisäksi saatan piipahtaa täsmäiskuna tuliaisostoksilla myös vihanneskaupassa (fruttivendolo). Sekä fornossa (eli uunissa eli leipomossa). Ja ehkä jossain pasticceriassa (konditoriassa). Kerron myöhemmin mitä niistä lähtee mukaan.


Mitä tulee ruokakauppoihin, ainakin Rooman korkeudella keskustasta ja sen tuntumasta löytyy mm. Carrefourin, Super Eliten, Conadin, Sman ja DÌperDÌn liikkeitä, joissa myynnissä on globaaleilta markkinoilta tuttuja merkkejä.

Edullisimmat ruokaostokset sen sijaan onnistuvat discount -ruokakaupoissa, joista nimekkäimmät lienevät Todis, TuoDì sekä Eurospin. Opiskeluaikoina (ja anopilta salaa myöhemminkin) sieltä haettiin kaveri-illallisille euron aterian ainekset ja kahden euron viinit. Ihan niin halpaa ei discount -ruokakaan enää ole, mutta kyllä ne hinnat edelleen houkuttelevat.

(Täällä näytti olevan suht ajantasainen Rooman ruokakauppojen hakukone. Valitse "trova attività" ja kirjoita "località" -kohtaan esim. Roma (RM) ja "Trova attività" -kohtaan supermercati.)

Mikä mukavinta, myös pienissä ruokakaupoissa on tavallisesti palvelutiski, jolta saa mm. tuoretta leipää, leikkeleitä ja muita deli-tuotteita. Herkullisten tuotteiden lisäksi palvelutiskin etu on se, että tiskillä voit pyytää pakkaamaan ruoat mukaan ilmatiiviisti (sottovuoto).

Ja jos kehtaat/uskallat oikein kokeilla rajoja, pyydä paketoimaan herkut pienempiin tyhjiöpakattuihin eriin, jotta ihan kaikkea ei tarvitse kotona syödä kerralla pois (tosin, tämä operaatio vie henkilökunnalta tavallista paketointia enemmän aikaa, joten kannattaa tarkkailla tiskin tilannetta ja arvioida kuinka paljon ja mitä kannattaa pyytää tyhjiöpakkaamaan).

Ihan ehdottoman ehdottomat suosikit Top 10
Eli se mitä ilman ei maasta poistuta


1. Laadukas kylmäpuristettu neitsytoliiviöljy (olio extra vergine).

Tätä eliksiiriä lähtee mukaan joka matkalta 5 litran metallitönikkä, jotta kotikeittiössä on ainakin perusta aina kunnossa.

Vaikka omat öljyt tulevatkin vähän epiksesti anopin piikkiin, löytyy ihan tavallisista ruokakaupoistakin täysin varteenotettavaa oliiviöljyjä. Suosittelen kokeilemaan Sabinan -alueen herkullista oliiviöljyä, gnam!

Jos olet valmis sijoittamaan vähän enemmän, kannattaa tsekata Volpettin ja Rosciolin herkkukaupat.


2. Pecorino

Tämän otsikon alle kuuluu useampikin lammasmaitolähtöinen tuote, mutta intohimon ykköskohde on toscanalainen mustakuorinen pecorino fresco. Tässä juustossa ei maistu sukka, vaan pehmeäksi kypsynyt, sopivasti suolattu, täydellisesti makunystyröitä tyydyttävä pala onnea.

Tämän nautiskelupecorinon rinnalle on nousemassa uusi rakkaus, pecorino piccante. Se on juuri sopivan pippurisella peperoncinolla maustettu herkuttelu-peksu. Maista ja ihastu!

Arkisempaan käyttöön paninien täytteeksi saattaa lähteä vielä yksi pecorinonsukulainen, caciotta pecorella, jonka pehmeä maku syntyy juuri oikeanlaisesta lampaan- ja lehmänmaidon sekoituksesta.

Ja pitäähän mukaan ottaa aina myös pala roomalaista kovaksi kypsytettyä (stagionato) pecorinoa (pecorino romano), jota raapaistaan ainakin erinäisten roomalaispastojen kruunuksi. Ja tietysti myös avocadopastaan. Ja huikopalaksi. Tai aperitiiviksi pienen viinitilkan kanssa..

3. Pancetta 

Tätä pekonin suolattua ja ilmakuivattua, sekä toisinaan kevyesti savustettua (affumicata) aatelissukulaista ei jostain ihmeen syystä vieläkään löydy suomalaiskaupoista. Vaikka kyseessä on monen monituisen italialaisruoan SIELU!

Pancettaa on siis ihan välttämätöntä roudata Italiasta. Varsinkin jos vähänkään tykkää carbonarasta.

Pancetta löytyy kaupan herkkutiskiltä, ja se on ainakin omalla kohdalla ykkössijalla, jos täytyy miettiä mitä kannattaa pyytää pakkaamaan niihin vähän pienempiin ilmatiiviisiin eriin.

Pancettan lisäksi pikkupala hieman rasvaisempaa, suolattua guancialea (possunposkea) on kiva pikku lisä reppuun. Eritoten, jos kotosalla haluaa tehdä amatriciana -pastaa ihan ortodoksisesti.

Guancialekin löytyy herkkutiskiltä. Hinta on melkein puolet pancettan kilohinnasta, mutta hyvää makua piisaa vähintään yhtä paljon kuin pancettassakin.


4.  Olive verdi dolci eli "makeat" vihreät oliivit

Tässä on yksi sellainen herkku, joka on Suomessa vieläkin harvinaisempi kuin pancetta.

Ja voin kertoa, että en ole ainut, joka on kerran näitä pehmeän voisia oliiveja maistettuaan menettänyt sydämensä.. sillä täydelliseen aperitiiviin - tai ihan vaan puhtaaseen nautintoon - ei paljon muuta tarvita. Hyvin viisaasti nämä oliivit siis myydään asiallisenkokoisissa erissä, eli 0,5kg-1 kg:n pussukoissa tai muovitöniköissä.

Nämä tämän sortin oliivit löytyvät muuten tavallisesti hyllyltä vihannesosaston seuduilta, eivätkä siis välttämättä sieltä, mistä purkitettuja oliiveja tavallisesti ruukataan etsiä.

Ethän anna myöskään olivien toisinaan lähes neonvihreän olemuksen peljästyttää. Se kuuluu asiaan.

5. Prosciutto crudo eli ilmakuivattu kinkku



Oli se sitten Parman, Cuneon tai Norcian possua. Tai Friulista ponnistavaa San Daniele -kinkkua. Tai melkein mitä vaan, mitä potkan muodossa kaupan herkkutiskiltä löytyy. Pääasia, että se on suussasulavan pehmeää ja että se leikataan tuoreeltaan läpikuultaviksi siivuiksi kotiinviemisiksi.

6. Parmigiano Reggiano eli Parmesan -juusto

Jatketaan itsestäänselvyyksien linjalla.

Sillä kyllä se kunnon köntti, jos toinenkin, täytyy aina parmesaania kotiin kantaa.

Isompikin lohko hupenee suihin pikku suupalasina ja melkein minkä vain italialaisruoan (paitsi kalaruoan) loppusilauksena. Eikä hukkaan kannata heittää palaakaan, sillä jäljelle jääneellä kannikalla maustetaan vielä minestronekin.

Parmesanin lisäksi tai sijaan saattaa kärryyn lähteä myös pala Grana Padano -juustoa. Omille aisteilleni nämä juustot ovat melkein kuin kaksi marjaa, ja näkyvin ero juustoissa on ensikontaktissa hintalappu, maistelussa Parmesanin hieman intensiivisempi ja suolaisempi maku. 

Parmesania edullisemman Grana Padanon vähimmäiskypsytysaika (stagionatura) on Parmesania lyhyempi, juustoon on käytetty vähemmän rasvaista maitoa, lehmät ovat saaneet piirun verran vähemmän luonnonmukaista ravintoa ja päin vastoin kuin 100% säilöntäainevapaassa Parmesaanissa, Grana Padanon käyttöikää on lupa keinotekoisesti hieman pidentää.

Mutta hyvää juustoa se on sekin. Not to worry.

7. Pane casareccio - Paksukuorinen "kotitekoinen" leipä

Tätä pitää hakea fornosta, ellei supermarketin tiskiltä löydy. Tavallisesti löytyy.

Vaikka leivänsyönnin ilo loppuu kotiin päästyä aina liian lyhyeen (nappasipa mukaansa kuinka pitkän filonen tahansa) ja matkalaukun mittoja koetellaan, niin it's so worth it.

Takuuvarma tuliainen. Ainakin meidän isille.

Samaan osastoon menee myös pizza bianca, eli valkoinen pizza. Sitä kannattaa ottaa mukaan fornosta tai pizza al tagliosta (pizzaa paloittain myyvästä pizzeriasta). Matkalta mukaan lähteneet leikkeleet rakastavat pizza bianca -huntua!

Etuvasemmalla cicoriaa ja vieressä artisokan latvoja.

8. Scamorza -juusto

Tiedetään. Tämä on vähän juustopainotteista.

Mutta kun nämä miedot, hieman kypsennetyt ja eräässä versiossa kevyesti savustetut "mozzarellat" säilyvät menestyksellä PAKKASESSA!! Hallelujaa!

Scamorza maistuu, ah!, niin namilta ihan sellaisenaan. Kuin myös pannulla venyväksi sulatettuna. Kuin myös vaikkapa lasagnessa.

Ja meille pienien asioiden ystäville on olemassa myös söpöjä scamorzina-palleroita. Oij!

9. Frutta & verdura - Jokunen hedelmä tahi vihannes..

Vihanneskauppiaan pakeilla fruttivendolossa tai torilla täytyy tavallisesti myös käväistä. 

Suuria houkutuksenaiheita ovat vihreät lisukkeet broccoletit (pitkävartiset, "villit" parsakaalit) sekä kitkerä voikukansukulainen cicoria. Ihan parasta olisi matkalaukun tilan kannalta saada ainakin cicoriat etukäteen keitettyä.. Mutta kyllä cicorianrakastaja voi jättää yhdet kengät ostamatta, jos se sitä vaatii..

Ehdottoman houkuttelevia ovat myös kesäkurpitsan kukat, pienistä ja sievistä kesäkurpitsoista puhumattakaan. Sekä friggitellit.

Ja tietysti carciofit, eli artisokanlatvat. Sellaisia kuin Italiassa ei ole missään. Ainakaan Suomessa.

Frutta eli hedelmäpuolelta suurimmat ehdottomuudet koskevat oransseja asioita. Auringon makeiksi kypsentämiä aprikooseja kesä-heinäkuulla ja kiiltävän vihreillä lehdillä ylevöitettyjä mandariineja joulun tienoilla kannattaa kantaa ilahduttamaan myös omaan kotiin.

10. Aamupalatarpeita

Olen Italiassa oppinut syömään kevyesti ja makeasti aamuisin. Ja kevyen, makean cappuccino -aamiaisen kanssa parasta on italialainen makea voisarvi, cornetto. Varsinkin, jos se on vasta uunista otettu.

Cornettoja pitää siis noutaa uunilämpiminä lähtöpäivän aamuna vielä pasticceriasta eli konditoriasta. Ja ottaa siinä samalla vielä reteästi oikein baariaamupalakin, jos pulju siihen taipuu. 

Aamupalaa silmälläpitäen nappaan supermarketista mukaan aina myös paketin fette biscottateja, joka on kuin korpuksi asti kuivattua paahtoleipää.

Kuulostaa kuivalle, mutta on kerrassaan namia aamusella voilla ja hillolla höystettynä.

Koska suureksi ilokseni suomalaiskauppojen italialaisruokien valikoima alati kasvaa, alkavat seuraavat entiset must -tuotteet olla nyttemmin jo toissijaisia. Vaikka kyllä näitäkin tekee aina mieli mukanaan tuoda:

- Garofalo tai DeCecco -merkin pastaa. Varsinkin niitä vähän tavallista paksumpia spaghetteja, jotka sopivat täydellisesti merenelävien kaveriksi.

- Italialaisia, pehmeän kaakaomaiseksi paahdettuja kahvipapuja (josta uutettu espresso on jotain täysin muuta kuin suomalaispaahtimoiden trendikäs happamanmakuinen paahto. Yök.). Markettivalikoiman Lavazza ja Mauro toimivat aina.

- Vaikka Italia ei olekaan mikään karkkimaa, niin Elah -merkin erimakuiset toffeet (mou!) ovat oma heikkouteni. Ne ovat myös mainioita tuomisia. Ja terveellisiä. Tai niin ainakin on aikoinaan lafkan mainoksissa luvattu maitoalkuperän johdosta: "Caramella che nutre. Karkki joka ravitsee."

- Laatutonnikalaa oliiviöljyssä lasipurkissa ja sardellifileitä. Upeat tonnikalafileet tekevät arkiruoasta juhlaa. Ja sardellifileillä maustettuna niiiin moni hyvä maistuu vieläkin paremmalta.

- Suolaan säilötyt kaprikset (capperi sotto sale) ovat pienellä huuhtaisulla kapriksista parhaita. 

- Pienet peperoncino -chilit. Italiasta ostetut vain maistuu kaikista parhailta!

- Muhevia papukeittoja varten kootut "Zuppa di legumi" -sekoituspussukat, joista löytyy palkokasveja linsseistä jos jonkinmoisiin papuihin sekä toisinaan esim. ohranjyviä. Kunnon liotuksen jälkeen ja muutamalla vihanneksella tuunattuna näistä syntyy mitä mainioimpia talvisoppia. Ja samalla voi pistää kiertoon sen viimeisenkin parmesankannikan. 

Kas näin. Josko näillä eväillä pärjäisi näin ensialkuun..

Ja tottahan toki kuulen mieluusti myös teidän suosikkejanne!

* * *

Koska tämä ilta oli mittavan surun ja pettymyksen värittämä (=Italia koki jalkapallokentällä todellista vääryyttä), olkoon tämä päivän laulu.

Nyyh.

Teksti löytyy täältä.