Califano oli mielenkiintoinen tapaus. Tv:n viihdepitoisissa keskusteluohjelmissa tiiviisti vieraillut Califano edusti kaltaiselleni kehnommin taustoja tuntevalle hieman eltaantunutta playboyta, jonka rajun menneisyyden merkkinä oli nenä, jonka rinnalla Michael Jacksonin klyyvari vaikutti todelliselta megaluokan tuulenhalkaisijalta. Eikä Califanolla sitten oikein muuta meriittiä ilmeisesti ollutkaan - kuten ei telkkarissa välttämättä tarvitsekaan olla. Mutta oli miehellä sentään sana hallussaan.
Kestikin varsin pitkään ennen kuin tajusin, että tuo hurjasta maineesta nauttiva mies oli tehnyt muutakin. Kuten kirjoittanut aikamoisen määrän hienoja lauluja. Ja vielä hienompia tekstejä, joista oli playboyn sähäkkä maailma yllättävän kaukana.
Tässä niistä muutama Califfon muistoksi.
Ma l'entusiasmo che ti è rimasto ancora,
è brutta copia di quello che era
cominciano i silenzi della sera.
Inventi feste e inviti gente a casa
così non pensi almeno fai qualcosa
Tutto il resto è noia.
Maledetta noia.
* * *
Innokkuutesi on surkea kopio siitä
mitä meillä kerran oli.
Illat kuluvat hiljaisuudessa.
Kehität juhlia ja kutsut ihmisiä kylään.
Ettei tarvitsisi ajatella.
Onpahan edes jotain tekemistä.
Sillä kaikki muu on tylsyyttä.
Hemmetinmoista tylsyyttä.
..Näihin kuviin, näihin tunnelmin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti