keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Hei, pliis.

Ok. Onhan tämä ihan luonnollinen jatkumo kaikelle sille, mitä maailmanmainettakin niittänyt italialainen tv tunkee kansalaisten olohuoneisiin, makuuhuoneisiin, ruokapöytiin, keittiöihin ja kaikkialle sinne, missä sitä tv:tä edelleen hyvinkin kuuliaisesti tapitetaan.

Eikä siinä mitään ihmeellistä. Tätähän tämä muutenkin tuppaa nyttemmin olemaan. Ihan joka paikassa.

Nimittäin kovassa huudossa italialaisnuorten keskuudessa (varsinkin köyhemmässä Etelä-Italiassa) olevat 18-vuotisjuhlien lähestyessä kuvatut videot, joilla kukin voi hetken leikkiä olevansa yksi niistä tv:n kadehdituista realityhahmoista tai vähäpukeisista tanssiryhmien jäsenistä.

Kaikessa törkyisyydessään videoiden taustalla on varmaan vain ihan viaton perustoive tulla huomatuksi ja elää hetki unelmaa. Ihan normimeininkiä tuossa iässä, siis.

Harmi vain, että ihan tutkitusti italialaisten nuorten unelma on todellakin nimenomaan se, mitä videoilla näkyy. Olla riittävän kaunis tai komea päästäkseen elämään helppoa elämää tv:n realityohjelmissa tai tanssityttöinä/poikina.

Eikä se unelma koske vain näitä Italian tulevaisuuden toivoja. Koko perheellehän se on lottovoitto, jos perheeseen syntyy kaunis lapsi, joka onnistuu nousemaan julkisuuteen television kautta, kuten joskus tyhjentävästi joku minulle asian ilmaisi.

Tässäpä virkistykseksemme pieni näyte tästä italialaisnuorten kuumimmasta harrastuksesta.

Pahoitteluni Elisabetta, Maria Grazia ja Marco, että joudun ilmiölle antamaan kasvonne. Te nyt vain sopivasti satuitte YouTuben pitkästä "prediciottesimo" (ennen 18-vuotissynttäreitä) -listasta tarttumaan ensimmäisinä koukkuuni. Näinkin siinä saattaa käydä.







4 kommenttia:

  1. Tämä ei nyt liity postauksen aiheeseen sitten mitenkään, mutta kommentoin nyt tähän kun tämä juttu tässä ekana möllöttää. Nimittäin: Aah, miten ihana blogi! Tämä täytyy lukea läpi ajan kanssa ihan kokonaan. Ainoa huono puoli tuntuu olevan se, että tätä lukiessa tulee ihan hirveä ikävä Italiaan. Voih.. Ja sitten kun olen selannut blogisi läpi siirryn noihin sivupalkin Italia-blogeihin kiduttamaan itseäni. Oi ihana Italia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja oi miten suuresti ilahduttava kommentti! Kaunis kiitos Martina!

      Vaikka Italia-ikävän takia tuntee aina välillä kituvansa itse kukin (...), voisin melkein luvata, että kun sinne sitten harvoin pääsee, osaa siitä kaikesta ottaa entistä paremmin ilon ja nautinnon irti. Eikö se olekin jo aika mahtava lohtu..?

      Poista
  2. No jopas on... En ollut tällaiseen ennen törmännytkään.
    Onhan Italia tietysti aina ollut tunnettu kauneuden ihannoinnista (näin olen ymmärtänyt), mutta on hämmentävää miten se ilmenee toisaalta niin erinomaisena ja maailmankuuluna tyylikkyytenä ja aistillisuutena ja toisaalta ... noh, miten sen nyt sanoisi... noh, tyylikkyyden vastakohtana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löysit erinomaisen hyvät sanat kuvaamaan tuota kaksijakoisuutta, jossa tosiaan riittää ihmettelemistä! Italia se ei koskaan lakkaa yllättämästä..

      Poista