Soffritto - soppien ja soossien sielu

Vaikka italialaisesta ruoasta on tullut vuosien varrella opittua ihan huomaamattakin yhtä jos toista, muistan vielä ihmeen tarkasti sen kerran, kun soluasunnossani Rooman San Lorenzon kaupunginosassa opin ensi kertaa mikä soffritto oikein on.

Oma armaani oli nimittäin ihan omatoimisesti kaivanut internetin kätköistä reseptin, jota oli määrä ryhtyä kokkaamaan valtaamassamme keittiössä. Ja vaikka kyseessä oli "vain" keitto, meni valmisteluihin aikaa huomattavasti pitempään kuin olisin nakkikeittopohjalta arvannut. Sillä hyvän keiton A ja O - kuten tulin oppimaan - oli tuo mystinen soffritto, joka vaati huomattavasti hienojakoisempaa pilkontaa kuin suomalaisten soppien juuresosasto.

Tai vaikka ei välttämättä olisi tarvinnutkaan, en minä TIETENKÄÄN halunnut näyttäytyä miehen mammaa laiskempana pilkkojana.

Ja niin minä sitten pilkoin siihen malliin, että vieläkin sen muistan.

Selleristä kannattaa kuoria säikeet pois.

Samoin kuin sen, että se oli niitä ensimmäisiä kertoja, kun aloin tehdä ruokaa tarkalleen italialaisia ohjeita noudattaen.

Ja hyväähän siitä tuli. Ei sille mitään voinut.

Mutta se soffritto sitten. No se oli jotain niinkin yksinkertaista kuin trio, jossa äänensä saavat tasapuolisesti kuulumaan sipuli (1 keskikokoinen), varsiselleri (1varsi) ja porkkana (1 isohko).

Nämä ainekset pilkotaan pieniksi kuutoiksi (noh, olen minä nähnyt näitä vähän suurpiirteisemmälläkin otteella leikattuna pataan lentäneen - enkä ole myöskään aivan vieras tehosekoittimessa surautetulle silppusoffrittolle) ja laitetaan sitten oliiviöljyyn kuullottumaan pehmeiksi kaaaaikessa rauhassa.

Joskus sekaan saattaa lurahtaa vielä hieman valkoviiniä (1/2 dl) tai vettä pehmentämään nälkään nääntyvän kokin vihanneksia hieman vauhdikkaammin.

Tämä nimenomainen sipuli-porkkana-varsiselleri -yhdistelmä on erityisen tyypillinen lähtökohta silloin kun syntymässä on vaikkapa minestrone (paksuhko kasviskeitto), ragu-kastike tai muut pitkään haudutettavat liharuoat. Myös klassikon Pasta e fagioli (Pastaa ja papuja) kokkaus käynnistyy soffrittosta.

Nyt joukkoon voisi lisätä vaikka pancettaa tai papuja tai jauhelihaa..

Vaikka soffritto -sana on läsnä lähes kaikessa italialaisessa ruoanlaitossa (sofriggere tarkoittaa ruskistamista tai kuullottamista, joten tosiasiassa about kaikki italialaiset ruoat käynnistyvät soffrittosta eli öljyssä tai voissa kuullotetusta sipulista tai valkosipulista jne. jne.), en vieläkään tiedä miten sitä pitäisi suomeksi kutsua.

Kävisikö vaikka kuullotetut?


Eih.. Kyllä se soffritto vaan on soffritto.

Pst. Kun kerran pääsee pilkkomisen makuun,
niin kannattaa pilkkoa kerralla vähän enemmänkin ja pakkaseen asti.