lauantai 19. lokakuuta 2013

Viininjämät meni pipariksi

Sain Roomanvuosinani asustella tovin eräässä lempikaupunginosassani Pratissa. Vaikka en totta puhuakseni vieläkään ihan tarkalleen tiedä mikä kaikki Pratiksi lasketaan, niin sijainti Ottavianon metroaseman ja Pietarinkirkon välittömässä läheisyydessä oli ainakin omasta mielestäni ihan alueen ytimessä.

Kotini ympäristö erään roomalaisavenuen eli vialen laidalla oli pullollaan pikkukauppoja ja ravintoloita, ja aivan kulman takaa löytyi yksi Rooman suurimmista toreista, Mercato Trionfale (joka on muutama vuosi sitten restauroitu ihan totaalisesti, suosittelen visiittiä!). Moneen kertaan leikittelinkin ajatuksella siitä, miten elämästä olisi halutessaan voinut kirjoittaa varsin toimivan glamourkuvauksen johonkin kiiltäväkantiseen naistenlehteen.

"Lähes joka aamu Taitsi poikkeaa alakerran kahvilaan, jossa tuttu barista Roberto loihtii täydellisen kevytvaahtoisen cappuccinon, joka nautitaan roomalaiseen tapaan makean voisarven, cornetton kanssa."

"Trionfalen torilta Taitsi nappaa mukaansa tuoreet vihannekset lounassalaattiin vakimyyjänsä Chiaran kojusta. Leipäkauppiaalta mukaan lähtee vastapaistettu rapeakuorinen maalaisleipä ja juustokauppias haluaa ehdottomasti maistattaa juustonystävällä scamorza -juustoa, joka lähteekin matkaan mukaan kruunaamaan lounassalaatin."

"Taitsi nauttii lounaan asuntonsa aurinkoisella parvekkeella niin usein kuin mahdollista. 'Talon puutarha  palmuineen on todellinen henkireikäni, jossa ympärillä sykkivä kaupunki on helppo hetkeksi unohtaa', hän toteaa hymyillen."

Juu. Pääsin vasta alkuun..

Mutta tuskin lienee yllätys, että normiarjesta oli glamour aika kaukana. Eikä sillä ujolla kielitaidolla kamalasti solmittu tuttavuuksia missään kahviloissa tai torikojuilla. Helpompi oli hoitaa kaikki asiat supermarketissa. Mykkänä ja huomaamattomana.

Niin, ja itse koti.. Se oli neljän huoneen soluasunto, jonka pimeällä käytävällä koin aitoja kauhuntunteita yksinäisinä iltoina The Ring -elokuvan nähtyäni. Yhden suljetun oven takana oli nimittäin tv - ja kaikki tuon elokuvan nähneet tietävät mitä se tarkoittaa..

Synkän solun kanssani jakaneet kaverini olivat siis varsin liikkuvaista sakkia. Mutta kyllä me toisinaan samaankin aikaan kotiin osuimme. Ja kodin sydän oli tietysti keittiö.

Italialaisilta huonekavereiltani opinkin siinä keittiössä yhtä sun toista niin italialaisista kuin italialaisesta ruoasta. Yksi näppärimmistä opeista oli tämä punaviinirinkeli -resepti, joka oli täydellinen tapa päästä eroon viinipullonpohjista sen jälkeen kun balsamico -yritykset olivat saaneet lentää roskakoriin.



Ciambelline al vino (12 kpl)


Ciambelline al vino on Rooman alueen vastaveto Toscanassa kehitetyille Cantuccini -kekseille, joita nautiskellaan tyypillisesti pitkän aterian päätteeksi Vin Santoon kastettuina.

Roomalaisrinkuloiden tekemiseen voi mainiosti käyttää pullon pohjaan jääneen viinitilkan. Tärkeää on, että viiniä on sama määrä kuin sokeria ja öljyä, ja jauhoa taas sen verran, että taikina on juuri ja juuri kiinteää. Mitä vähemmän jauhoa, sen rapsakampia rinkuloista tulee.


1 dl sokeria taikinaan sekä 1/4 dl sokeria rinkeleiden pintaan
1 dl auringonkukka- tai rypsiöljyä
1 dl puna(- tai valko)viiniä
1/2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
3,5 dl vehnäjauhoa


1. Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi taikinaksi ja laita taikina sitten jäähylle jääkaappiin n. 30 min. ajaksi.

2. Erottele taikinasta ruokalusikallisen kokoisia palasia. Rullaa kustakin palasesta n. 20 cm pituinen, etusormen paksuinen pötkylä ja sulje se sitten rinkeliksi. Dippaa rinkeli yhdeltä puolelta sokerissa ja siirrä sitten leivinpaperilla peitellylle uunipellille sokeripuoli päällepäin.


3. Kypsennä 180 asteisessa uunissa 30 minuuttia. Anna rinkuloiden jäähtyä huoneenlämpöisiksi, kaada lasiin punaviiniä ja nauti!


Pratin aikoihin liittyy myös monia lauluja. Tämä taisi soida keittiön radiossa erityisen tiiviisti niihin aikoihin kun rinkka (ja kaikki sen yli pursunnut muu omaisuus) oli jälleen pakattu ja matka toiselle Rooman laidalle ja taas toisenlaiseen roomalaiseen maailmaan oli alkamassa..

Teksti löytyy täältä.

(Pst. Loppukesästä sain mainion mahdollisuuden opiskella hieman viinejä ja naukkailla ihan julkisesti, erinomaisen hyvässä seurassa täällä. Kauniit kiitokset kaikille seikkailussa mukanaolleille!)

14 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. No mutta sehän on mukava kuulla (kun tuota tekstiä tuli enemmän kuin laki sallii..), kiitos!

      Poista
    2. Ei semmoista lakia onneksi ole, ennemminkin semmoinen, että postaus ei saa olla liian lyhyt! :D Minähän en koskaan sorru piiiitkiiiin jaarituksiin :)

      Poista
    3. Juu, en minäkääääään, en koskaaaan. Onneksi ollaan kuitenkin lain suojissa!

      Poista
  2. Heh, ollaanpas oltu taas samoilla linjoilla. Mullakin on ciambelline al vino-postausjonossa :)
    Täähän on tietysti yksi roomalaisista klassikoista, joka on pakko olla mun projektissakin mukana.
    Nam!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hups hups - mutta onpa kiva taas päästä kurkkaamaan minkälaisen reseptin sä oot näihin saanut! Näissä klassikoissa kun törmää mahtavasti niin moniin Oikeisiin resepteihin kun on kokkejakin, että kiva nähdä mitä olet sieltä kirjojen kätköistä löytänyt. Työn iloa mahtavan projektin parissa!

      Poista
  3. Tulipas taas todistettua, että saman asian voi nähdä niin monin tavoin. Silti minun nykyelämästäni ei saisi tuollaista naistenlehtikuvausta, vaikka maalailisi vähän isommallakin pensselillä - tai jopa telalla ;-) Kiitos hyvän mielen postauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis Jonna mahtavan ilahduttavasta kommentista! Ja voin kyllä sanoa, että sun uuden kodin ensikohtaamisen kuvailu oli sitä ihan parasta naistenlehtiosastoa - telahommat (ja niiden tulokset!) yltävät takuulla samoihin sfääreihin, viimeistään sitten kun tarkastelet tilannetta tuolta parin vuoden päästä..

      Poista
  4. No nyt tuli jälleen sellainen resepti eteen, että pakko kokeilla joskus. Ei tulisi mieleenkään lisätä piparitaikinaan punaviiniä. Mutta koska punaviini on taivaan lahja, maistuvat nämä varmasti hyvälle =).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekään en olisi varmaan moiseen viininkäyttöön sortunut, ellei silloin aikoinaan kyseessä olisi ollut vain muutaman euron pullo, josta raaski kaataa muuallekin kuin lasiin.. Ja tämä resepti on sittemmin toiminut mainiona loppusijoituspaikkana tälle taivaan lahjalle, kannattaa kokeilla!

      Poista
    2. Blogissani on sinulle haaste syysiltojen iloksi =). Ihan sinua ajatellen lisäsin kysymyksen lempiruoasta =)

      Poista
    3. Hmmm.. mielenkiintoista! Täytyy heti käydä kurkistamassa mitä kivaa puhdetyötä olet keksinyt!

      Poista
  5. Tuota reseptiä täytyy kokeilla.. taidan kyllä ensi kesän lomareissulla Roomaan unohtua paluu lennolta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kommentoit Heidi - kokeile ihmeessä miten kivasti viini taipuu rinkuloiksi!

      Ja varo vaan, Rooma (ja Italia!) on vähän semmonen paikka, että kun sille antaa pikkusormen, se kyllä saattaa viedä koko käden..

      Poista