Rooman lempiosoitteita - Via dei Coronari

Harhautusyrityksistä ja tuntemattomille kujille kääntymisistä huolimatta ajaudun Roomassa aina tietyille vakiopoluille, sillä niiltä poluilta tiedän harhailuretkillä mukaan tarttuvan juuri sopivan rautaisannoksen sitä ikuista kaupunkia, jonka puutostilasta olen akuutisti kärsinyt.

Yksi näistä vakioväylistä kulkee suurinpiirten Castel Sant'Angelon sillan paikkeilta aina Piazza Navonan pohjoispäätyyn asti ja kantaa nimeä Via dei Coronari.



Kuten baanan nimi (coronari eli rukousnauhakauppiaat) antaa osviittaa, tämä Vatikaaniin johdattava pyhiinvaeltajien muinoin kansoittama valtatie lienee aikoinaan ollut varsinainen uskonnollisen tavaran ostosparatiisi.

Mutta vaikka Coronarilla ollaankin niin muinaisen kuin nykyisenkin Rooman turistivirtojen ydinalueilla, kadulla vallitsee viehättävän rauhallinen ja viipyilevä tunnelma. Ja näin myöhempinä aikoina antiikkiliikkeistään tunnettu katu tarjoaa edelleenkin mielenkiintoista tutkailtavaa noin puolen kilometrin mitallaan. Sen lisäksi, että sen autottomalla maalla on vain kerrassaan viehättävä ajelehtia ihan hiljakseen, puolelta toiselle poukkoillen.

Ihan ensimmäistä kertaa tajusin Coronarin hurmaavuuden toden teolla kun etsin pakotietä läheisen Piazza Navonan joulumarkkinahulluudesta.

Tällä kadulla ei (vielä) soi posetiivarien urkuharmoonit ja antiikin lisäksi liikkeissä on edustettuna mm. käsityöläistaidot, sisustustavarat, design ja luksukseksi luokiteltavat tuotteet.

Paljon ikkunaostoksia suurempia hankintoja Coronarilla ei siis ole tullut tehtyä, mutta palanpainiketta ja suunkostuketta on tullut kokeiltua sitten senkin edestä.

Mutta makeaakaan ei pitäisi olla tarjolla ihan mahan täydeltä. Kadun tulevaisuudesta huolestuneet kansalaiset ovatkin perustaneet katua kiinalaistumiselta, pikaruoalta sekä ylenmääräiseltä ravintoloitumiselta suojelemaan pyrkivän SOS Coronari -komitean.

Eikä se ole lainkaan huonompi aloite.

Kauppojen ja ruokapaikkojen lisäksi joulunaikaan iltahämärässä ihastuttaa erityisesti Coronarin kupeessa sijaitsevan San Salvatore in Lauro -kirkon ulkovalaistus ja pieni rauhoittumishetki kirkon suojissa.





Ja toisaalta, pieni pala Rooman vähemmän pyhää historiaa löytyy sekin Coronarin kulmilta. Pieni jälki renesanssinajan kurtisaanien keskittymisestä alueelle kielii Coronarin välittömässä läheisyydessä sijaitseva Casa di Fiammetta (Fiammettan talo), jossa mm. Cesare Borgian rakastajattarena historiaan jäänyt Fiammetta Michaelis asusti. Talo on edelleen pystyssä ja sitä voi käydä tiirailemassa emäntänsä nimeä kantavalla aukiolla (Piazza Fiammettan ja Via degli Acquaspartan kulmassa).

Aion myös istahtaa vanhan ajan parturin Luigi Sasson (Via dei Coronari 209), tuoliin sinä päivänä kun partani alkaa kasvaa.

Sitä odotellessa yritän saada mieheni suostuteltua samaan, jotta pääsisin kuulemaan Luigin tarinoita parturiliikkeen 50-luvulla käynnistyneen historian varrelta.

 Parranleikkuu tällä tuolilla ja Luigin käsissä maksaa n. 15€.

Kadun alkuperäisen hengen suojelijoiden silmissä suurin häpeäpilkku lienee Carrefour Express -ruokakauppa, jonka rantautumisen kadulle on pelätty olevan esimakua siitä, miten globaalit markkinavoimat ovat alkaneet suunnata katseensa Coronarin suuntaan.

Made Bakery on söötti kuin karkki.

Vielä toistaiseksi pääosassa näyttävät kuitenkin olevan paikalliset kuuluisuudet, ja kadun varrella voi piipahtaa välipalalle vaikkapa pizzan supertähti Gabriele Boncin palapizzeriaan (Pizzeria del Teatro, Via di San Simone 70, yhdessä kadun sievimmistä kulmista Teatro dei Coronarin juurella).

Maininnan arvoinen lienee myös yksi kalleimmista roomalaiscappucinoista, jonka nautiskelin viehättävässä Casa & Bottega -kahvilassa kadun varrella.

Sangallo ai Coronari -ravintolan kahvilassa.

Tässä Freudia syyttelevässä elokuvassa seikkailee psykologi, jonka vastaanotto sijaitsee Via dei Coronarilla.

Teksti löytyy täältä.