sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Päästäkää minut parsasta!

Tällä viikolla meidän ruokapöytäämme on hallinnut keväisten vihannesosastojen kruunaamaton kuningas eli parsa.

Ja se tuskin on jäänyt keltään huomaamatta..

Koettelenkin parsansietokyvyn rajoja (onko niitä??!) vielä yhdellä reseptillä, koska tämä toimii takuulla, jos inspiraatio parsankokkaukseen on jostain syystä muuten kadoksissa.

Sitä paitsi - tämä risotto on sellaista herkkuluksusta, että olisi synti olla sitä syömättä nyt kun pinopäin about täydellistä parsaa on kaupassa tarjolla!

Että ihan vaan vink vink, nyt kipin kapin kauppaan parsaostoksille!


Risotto agli asparagi (2 hengelle)

1 nippu parsaa (voi olla hieman vajaakin)
1 pienehkö salottisipuli
60 g voita
1,2 l kasvislientä
2,5 dl risottoriisiä (Carnaroli tai Arborio)
1 dl valkoviiniä
(1 tl suolaa - riippuen kasvisliemen suolaisuudesta ja syöjän suolaisennälästä)
1 dl Parmesan -juustoa (+ Parmesania raastettavaksi annoksen päälle)

1. Huuhtele parsoista mahdolliset hiekat. Erota pehmeästä varresta kova kantaosa taivuttamalla parsan alaosaa kunnes se napsahtaa katki. Leikkaa varren ylin osa, eli nuput erikseen ja kuori varren alimmasta, poisnapsahtaneesta osasta, puinen kuori ja alkuperäinen leikkauspinta.

2. Laita parsat kiehumaan suolattuun veteen tässä järjestyksessä. Ensin varren alin osa (siis se puinen osa, josta "puu" on juurikin kuorittu pois) saa kiehua itsekseen 5 minuuttia. Lisää sitten varren keskiosa, ja anna kiehua toiset 5 min. Lopuksi lisää nuput ja anna kiehua 2 min. Poista sitten keitinvesi ja anna parsojen jäähtyä.

3. Laita kasvisliemi kiehumaan pikkukattilaan hellan takalevylle. Kun liemi kiehuu, alenna lämpötilaa, mutta pidä liemi kuitenkin koko kokkauksen ajan kiehumispisteen tuntumassa.

4. Leikkaa salottisipuli halki ja sitten ohuiksi siivuiksi. Pehmennä sipuli sitten hiljakseen voissa isolla paistinpannulla, johon koko risotto tullaan rakentelemaan.

5. Kun sipuli on pehmennyt (mutta ei kärähtänyt!), lisää pannulle riisi, ja sekoita se kauttaaltaan voihin. Nosta myös hieman pannun lämpöä.



6. Kun riisi on imenyt voista herkullisen maun ja on kauttaaltaan kiiltävää, kaada pannulle valkoviini ja anna sen haihtua. Lisää taas hieman lämpötilaa, jotta viini kiehahtaa samalla.

7. Viinin haihduttua lisää pannulle pienenpieniksi pilkotut parsan varren "puiset"alaosat, jotka saavat hajota totaalisesti riisin sekaan.

8. Aloita sitten riisin kypsennys kaatamalla riisin päälle kasvislientä aina kauhallinen (n. 1 dl) kerrallaan. Sekoittele riisiä ja huolehdi, että liemi ulottuu tasaisesti kaiken riisin sekaan. Lisää uutta lientä kun edellinen satsi on lähes imeytynyt riiseihin.

Lisää riisin joukkoon myös n. 1 cm korkuisiksi leikatut parsan varren keskiosat kun noin puolet liemestä on sekoitettu. Pidä nuput kuitenkin vielä hetki jemmassa ja pois pannulta.

Kun lähes kaikki kasvisliemi on pikkuhiljaa sekoiteltu riisiin, risotto alkaa olla varmista. Kannattaa kuitenkin loppuvaiheessa maistella ja kokeilla, että riisi on varmasti kypsä ihan ytimeen asti ja lisätä lientä sen mukaan. Lisää pannulle lopulta myös ne parsan kruunut, eli ihanat nuput sekä Parmesan -juusto ja sekoita. Tarkista vielä suolatilanne, pikkainen lisä tekee takuulla hyvää.

9. Kauho risottoannokset lautaselle ja raasta päälle vielä kunnolla Parmensania. Kaada lasiin valkoviiniä. Ja nauti elämästä!


Öisten valokuvien tunnelmaan sopii laulu, jonka olemme Suomessa oppineet tuntemaan nimellä "Kuuleeko yö". Tämä - ylläri ylläri - alunperin italialainen ikivihreä palasi taas liikuttamaan ihan urakalla The Voice of Finlandin finaalissa Paula Koivuniemen ja Antti Railion laulamana.

Vaikka alkuperäiseltä tekstiltään tämä "Come Vorrei" (Kuinka tahtoisin) onkin varsin heikosti öinen ja hyvinkin talvinen, tekee sen kuunteleminen kyllä välillä vain niin kamalan hyvää. Jopa ihan keskellä kuuminta parsakautta.



Teksti löytyy täältä.

8 kommenttia:

  1. Ihana otsikko! :D

    Hmmm, pitäiskö sitä nyt ihan oikeasti toimertua parsailemaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo, kiitos - ja mahtava uusi lisäys mun sanavarastoon! Kiitos googlen voin muina naisina vastata, että kyllä, nyt kannattaa ehdottomasti toimertua parsailemaan!

      Poista
    2. Olin jotenkin kuvitellut, että toimertua on yleiskielen verbi, mutta pieni googlaus kertoi nyt minulle, että kyse onkin vain satakuntalaisista juuristani, jotka puskevat läpi. ;) Mutta eipä sille taida olla yleiskielessä verbivastinetta? "Saada aikaiseksi" on paljon kömpelömpi. Eli tulen levittämään toimertumisen ilosanomaa vastakin! ;D

      Poista
    3. Toimertua on kyllä erinomaisen näppärä sana - kunhan vain tämmöinen ei-satakuntalainen kykenee sen käyttötilaisuuden tullen muistamaan! Onpa muuten erittäin piristävää oppia vaihteeksi myös suomea!

      Poista
  2. Näyttää jälleen herkulliselta! Minä olen kyllä sitä mieltä, että ei parsaan vaan voi koskaan kyllästyä =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat sanat - ja nyt on joka tapauksessa otettava urakalla takaisin ne ajat, kun vielä luulin, että parsa kasvaa vain kaupan lasipurkeissa..

      Poista
  3. Parsa on isoa herkkua risottonakin. Maltoimme kotona odottaa pääsyä tänne parsamaille, jossa tuntuu sesonki olevan vasta aluillaan. Nam, nam.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, nyt pikkaisen heilahti semmoinen tylsä parsaveitsi haavassa.. Siellä ne parsat voisi tosiaan halutessaan käydä vaikka ihan omin käsin poimimassa. Hallelujaa mitä luksusta se vasta onkin!

      Poista