perjantai 10. toukokuuta 2013

Se ihan oikea ananasjälkkäri

Taidan kuulua jo sen verran antiikkiseen sukupolveen, että ananaksenkin taisin oppia tuntemaan ensisijaisesti purkkiversiona.

What?? Kauhea ajatus, mutta totta se taitaa olla!

Meni nimittäin aika monta vuotta ja purkillista ananasmurskaa ennen kuin ylipäänsä aloin kaupoista ihan oikeita tuoreita ananaksia bongaamaan. Puhumattakaan siitä, että ymmärsin, että minäkin voisin moisen ylellisyystarvikkeen ihan omaan kotiini roudata.

Mutta kuten edistyksessä tapahtuu, jossain kohtaa ananaksistakin tuli ihan tavallisia hedelmiä. Ei mitään luksustuotteita. Ja hyvä niin, sillä kun tuoreesta ananaksesta viimein sai palan haukatakseen, paluu takaisin ananaspurkkiruokintaan vaikeutui haukku haukulta.

Onnekseni ensimmäisten tuoreananashaukkujeni jälkeen sain viettää useamman vuoden Italiassa. Siellä tällaisella tuoreananaskäännynnäisellä nimittäin oli ihan kissanpäivät, sillä harvemmin (jos koskaan?) siellä purkkiananasta oli edes tarjolla. Siitä murskasta puhumattakaan.

Yksi suurimmista italialaisista jälkkäriherkuistani ikinä onkin ollut yksinkertaisesti - aaaaah! - tuore ananas. Niin. Ei mitään muuta kuin ihana raikas ananas, jota italialaiset syövät ruoansulatus mielessään, minä vain syvästä nautinnosta.

Enpä ole moiseen jälkkäri-ihmeeseen vielä Suomen ravintoloissa törmännyt. Muista jälkkärin paikalla tarjotuista tuoreista hedelmistä puhumattakaan. Ai jai.

Mutta törmäsinpä blogimaailmassa ilokseni tällaiseen hieman jalostetumpaan ananasjälkkäriin, jonka haluan ehdottomasti kirjata muistiin, sillä se oli supernamia! Tässä Suolaa ja hunajaa -blogin ananasjälkkärissä on nimittäin edelleen tuoreen ananaksen raikkaus, sen lisäksi, että se muutamalla helpolla - Suolaa ja Hunajaa -Jonnan sanoin suorastaan hävyttömän helpolla - kikalla on viimeistään ihan oikea jälkkäri.

Ja vaikka kauppaan unohtuikin muutama alkuperäiseen reseptiin tarvittava raaka-aine, tuli jälkkäristä silti oi, niin makoisaa näillä pikkuruisilla säädöilläkin!


Ihan oikea ananasjälkkäri (2 ananaksenhimoiselle hengelle)
1/2 pienehköstä ananaksesta
1 rkl ruokosokeria
1 rkl kookosöljyä (tai voita - suosittelen kyllä hankkimaan yhden pienen purkin kookosöljyä. Jos ei sitä lopulta tule ruokiin laitettua, niin ainakin sillä voi ihanasti rasvata talven runnomaa ihoa)
1 rkl manteleita
1 dl turkkilaista jugurttia
tuoretta minttua

1. Kun valitset kaupasta ananasta, katso, etteivät suomut ole kauttaaltaan vihreitä, ja että sormea painamalla pinta antaa hieman periksi. Kypsä ananas myös tuoksuu vaimeasti hedelmältä.

2. Leikkaa ananas puoliksi. Leikkaa sitten päädyt siisteiksi ja poista kuoret kääntämällä ananas pystypäin ja leikkaamalla kuoret pitkin vedoin. Siivoa erikseen kohdat, joihin on jäänyt liikaa kuorta (ihan kaikkia tummia kohtia ei kuitenkaan tarvitse nyhertää pois) ja leikkaa puolikas vielä pituussuunnassa kahtia. Leikkaa (ja syö ihan itse!) pois puisempi osa ananaksen keskeltä. Leikkaa ananasfileet sitten sopivankokoisiksi suupaloiksi.

3. Laita ruokosokeri hiljalleen sulamaan kattilassa. Kun sokeri on nesteytynyt, lisää kookosöljy ja sekoita. Lopuksi lisää ananakset, ja anna niiden makustua kuumassa liemessä n. 5 minuutin ajan.

4. Rouhi sillä välin mantelit pieniksi.

5. Ja sekoittele jugurtti notkeaksi. Itse lisäsin jugurttiin hieman maitoa, että sain sen riittävän juoksevaksi.

Jos jälkkäriä haluaa italialaistaa, niin jugurtin voi mainiosti korvata myös mascarponella.

6. Kun ananakset ovat saaneet aikansa liemessä makustua, ota ne kattilasta, ja laita kattila takaisin levylle. Keittele sitten kattilaan jäänyt liemi kokoon muutaman minuutin ajan ahkerasti sekoitellen. Lisää lämpötilaa tarvittaessa.

7. Asettele ananakset lautaselle, lisää päälle jugurttia ja rouhittuja manteleita sekä lusikoi mausteeksi kokoonkeitettyä lientä. Lopuksi koristele tuoreella mintulla makusi mukaan.


Dolce venerdì!

6 kommenttia:

  1. Tuore ananas on kyllä todella hyvää. Tämä jälkkäri näyttää herkulliselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä vaiheessa vuotta alkaa olla sellainen vihreännälkä, että pienikin ripaus viherrystä tekee kaikesta erityisen herkullista ja suloista! Ja ah, eikö olekin ihanaa, kun tuo hento vihreä alkaa vihdoin pinnistää ulos myös puista ja pensaista!?

      Poista
  2. Nam, näyttää hyvältä, jälleen =) Ja myönnän, kuuluun samaan purkkisukupolveen sinun kanssa, ei ollut silloin tuoretta tarjolla =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja eikö ole hurjaa tajuta, miten ajat ovat tässä elellessä muuttuneet... vaikka niin ältsin nuoria vielä ollaan!

      Poista
  3. Ehkä me antiikkisukupolveen kuuluvat osaamme juuri siksi arvostaa sitä tuoretta versiota. Ihanaa, että tykkäsitte! Tämä on ihan suosikkijälkiruokani. En ole mikään suunnaton makeansyöjä, tässä on sen suhteen juuri oikea balanssi. Vähän makeaa, mutta ennen kaikkea raikasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tykättiin, ihana jälkkäri, kiitos vaan! Ja vaikka aika usein kallistutaankin italialaistettuihin versioihin, niin tämä on täydellisen raikas päätös ruoalle (tai syötäväksi muuten vaan) nimenomaan tuon jugurtin kanssa!

      Poista