Valmistujaiset

Olen ihmeellisellä tavalla onnistunut jättämään tähän asti väliin kaikki - niin omat kuin muidenkin - valmistujaiset. Sain kuitenkin viimein paikattua moisen aukon sivistyksessäni, sillä eilen pääsin juhlistamaan erästä opintiensä päähän tullutta nuorta miestä.

Tosin tälläkin kertaa läheltä piti, että jotain olisi näistäkin bileistä saattanut mennä ohi (suun). Sen verran   sitkeästi myrskyävä sää yritti loppuun asti asettaa erinäisiä kapuloita juhlaväen rattaisiin.

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Tulin, näin, voitin - ja ennen kaikkea, SÖIN! 

Ai niin. Ja itse juhlan sankari sai kun saikin kunnialla opintiensä päätökseen, vaikka täkäläisiin valmistujaisiin liittyikin pieni jännitysmomentti arvosteluraadin edessä.

Mammat aloittivat kyynelehtimisen jo yliopiston parkkipaikalta. Ja kun hanat oli kerran avattu, niitä ei ihan tuosta vaan suljettukaan..

Opintie yliopistossa päättyy noin 10 minuutin mittaiseen lopputyön esitykseen epäproosallisessa luokkahuoneessa kokelaan ystävien, sukulaisten sekä neljän jäsenen arvosteluraadin valvovien silmien alla. 

Nyttemmin mittavan valmistujaisotantani perusteella arvosteluraadin pääasiallisena mielenkiinnon kohteena näyttivät tosin olevan omat puhelimet, vieruskaverin puhelimestaan esittelemät hauskuudet tai erinäiset pöydälle eksyneet lippulappuset.

Toisaalta, sitä suurempi oli tyydytys, kun kokelas sai kun saikin raadin lopulta kiinnostumaan aiheestaan jopa siinä määrin, että lyhyen mietintätauon päätteeksi esityksestä myönnettiin täydet pisteet.

Interesting.. Samoin kuin se, että kaikki valmistujat juhlistivat tapahtumaa tiukasti omassa perhe/ystäväpiirissään. Näissä juhlissa ei edes yhtä Suvivirttä yhdessä veisattu..

Virallisen osuuden päätyttyä tutkinnon suorittajille kaivettiin pussukoista päähän laakeriseppeleet ja kuohuviinit poksauteltiin auki juhlan kunniaksi. 

Sitten koittikin aika vetäytyä hetkeksi levolle ennen illallista.

Rajun ukonilman saattelemana tämä juhlaväki kokoontui illansuussa Castel Gandolfoon Quintessa ravintolaan jatkamaan siitä mihin päivällä jäätiin. Vähänkään mukavammalla säällä jossain sademassan tuolla puolen olisi siintänyt järvi, joka kannattaa käydä katsastamassa, jos Roomassa joskus hieman pitempään viipyy.

Kuten Italiassa on tapana, juhla kuin juhla kietoutuu aterian ympärille. Niin valmistujaisissakin, joissa menuun kuuluivat antipastit, kaksi primoa (niinpä niin..pasta&riisi), secondo, contorno sekä jälkiruoka.

Ja niin paljon kuin syömisestä tykkäänkin, joudun nyt myöntämään, että toisen primon kohdalla oli akuutein nälkä jo hyvinkin voimakkaasti tyydytetty. Mikä harmi!

Kolmen tunnin aterioinnin päätteeksi vieraille annettiin amerikkalaistyyliseen valmistujaishattuun pakatut bombonierat muistoksi.

Ja matkalla takaisin Roomaan väsymätön sade piti raukean juhlaväen valppaana.