Kesän huiput ja laaksot

Sain mahtavan monipuoliselta ruokabloggaajalta Campasimpukalta toissapäivänä mukavaa postia, eli ihan luvan korkata pullon olutta (vähän sooloilin ja otin lopulta tietysti viiniä..) ja märehtiä menneitä eli muistella kesää 2013!

Kuten iloksemme huomaamme, kesä jatkuu edelleen - ja tekee melkein mahdottoman haasteen toisesta puolesta. Kesän parhaiden hetkien Top 5 -listalle kun on luonnollisesti tunkua, mutta mitä voin listata miinuspuoliksi sellaisen kesän jäljiltä, joka on näin avokätisesti hellinyt kauniilla ilmoilla?

Sillä kehtaisiko sitä kesältä enää muuta toivoa..


Pienen meditoinnin jäljiltä kesältä 2013 raapustettakoon muistojen kirjaan seuraavat tapaukset, jotka aloitan viisaan Campasimpukan tavoin niistä miinuksista.


Mitä en jää kaipaamaan kesältä 2013:

* Uutiset. Paras kesä on uutispimennossa. Kaukana kavala maailma, kaukana rajaton ahneus.

Uutisten välttely soveltunee hyvin syksyynkin. Ja elämään ylipäätänsä.

* Valkoposkihanhet ja lokit. Tiettyjä siivekkäitä kohtaan tuntemani fear&loathing ei ole Hitchcockin syytä. Odotan vielä kesää, jolloin totun syömään jäätelöä Helsingin keskustassa ja ohittamaan hanhilaumoja ilman pelkoa.

Linnut, jo lentäkää etelään.. 

* Kirvat ja pienet seitinkutojat, jotka kehtasivat taas tuhota lähes kaiken syömäkelpoisen parvekkeelta. Mukaanlukien aarteeni, eli ne lukuisat pikkiriikkiset kesäkurpitsankukat, jotka olisin mieluusti friteeraanut suihini.

* Hui, olenpa julma, mutta näitäkään eläinmaailman edustajia en jää kaipaamaan; hyttysiä, paarmoja, punkkeja ja hirvikärpäsiä. En voi tosin sanoa millään tavoin joutuneeni liioin kärsimään näistä kavereista. Mutta pelkkä olemassaolon tiedostaminen on joskus liikaa.

* Tall Ship Race -tapahtuman ruokatarjonta. Harmitti toden teolla, että myös niin hienossa ja kansainvälisessä tapahtumassa oli tarjolla vain niitä iänikuisia toriruokia.

Ja nyt kun valitushanat aukesivat, kirjaan ylös myös tämän toiveen. Voi kumpa jo ensi kesänä voisi eksyä autolla minne tahansa päin Suomea ja löytää aina jonkun pienen paikallista ruokaa tarjoilevan ravintolan.

Oi. Se olisi tietysti jo melkein liikaa.

Daa, eikö tässä muka ollut riittävästi ravintoa?!

Kesälle erityismaininta ja kiitos näistä:

* Värit. Mikä ilo ja onni olikaan taas herätä vihreänä kylpeviin aamuihin ja elää maailmassa, josta löytyy muitakin kuin harmaan sävyjä.

Auringon haalistama muisto..

* Ensimmäinen matka vuosikausiin niin kuin silloin, kauan kauan aikaa sitten.

Isi, äiti & minä.

Päiväunien aika Tallinnassa.

* Eräs illallinen Barolossa auringonlaskun aikaan.

Yhdessä niistä onnen tyyssijoista, joihin Italiassa voi vain eksyä sattumalta.

Vain yksin me kaksi - sekä kokki ja tarjoilija - ravintola Buon Padressa.  

* Aamuöinen lintujen laulu. Vaikka se herättääkin, onko suloisempaa syytä avata silmät ja ihastella hiljalleen heräilevää maailmaa?

* Karaoke lämpimässä Sisilian yössä.

Giardini-Naxoksen Bar Capo Schisò rannan tuntumassa oli Sisilian lomalla aamujen ensimmäinen ja iltojen viimeinen etappi. Perjantai-illan legendaarinen karaoke oli hienon loman hienoimpia hetkiä.

(pst. jos haluat ihailla italialaista poseeraustaitoa ja -tyyliä, kurkista baarin tykkääjälistaa..)


Ja kas näin, viehättävä hyppy lähimenneisyyteen on suoritettu!

Josko seuraavien blogien - Epätrendikäs ruokablogi, Mustikkapasta, Keltaisessa keittiössä, Kaakao kermavaahdolla sekä Kaikki tiet vievät Roomaan - emänniltä löytyy aikaa ja intoa kävellä lähimuistojen bulevardia, kuulen mieluusti aatoksianne kesäisten polkujen varsilta!


Laitetaanpa lopuksi vielä soimaan se yllättäen sykähdyttävin veto Sisilian tähtitaivaan alta.

Teksti löytyy täältä.

Auvoisaa viikonloppua!