Roomalaisgnocchit - mannapuuron sivistynyt roomalaisserkku

Olen italiaisten kanssa käytyjen ruokakeskustelujen pohjalta vetänyt seuraavanlaisen johtopäätöksen.

Silloin kun italialainen kehuu ruokaa sanoilla "molto delicato", se tarkoittaa kutakuinkin samaa, kuin se että ruoka ei maistu oikein miltään.

Vaikka "erittäin hienostunut" olisi ehkä sanakirjan ja kohteliaisuuden lausujan puolesta suotuisampi käännös.

Yksi tällainen hienostuneen ja mauttoman rajapinnassa taiteileva ruokalaji on roomalaiseen tyyliin mannapuurosta tehdyt gnocchit.

Koska itsekin rakastin lapsena yli kaiken mannapuuroa (varsinkin jos äityli oli sen kaveriksi keitellyt mustikkakeiton), ymmärrän mainiosti roomalaisten gnocchejansa kohtaan tunteman nostalgian.

Anoppinikin lähes liikuttuu muistellessaan lapsuuden mannapuurontuoksuisia koulustapaluita, kun nonnan gnocchit levittivät uunista käsin turvallista tuoksuaan.

Miten näin kauniilla muistoilla maustettu lautasellinen voisi olla mauton?

Noh.

Jos nostalgian lisäksi roomalaisgnoccheja ei helli riittävällä määrällä suolaa, kitsastelee voin kanssa ja fuskaa gnocchien parmesanhunnun kanssa, niin lopputulos voi olla lähempänä mannapuroa. Ilman mustikkakeittoa.

Parhaassa tapauksessa makuelämys taas on molto, ma molto delicato.

Gnocchi alla romana - Roomalaiset gnocchit (6 hengelle)

1l punaista maitoa
100 g voita (1 kunnon rkl "puuroon", tarvittava määrä uunivuoan voiteluun ja loput gnocchien päälle)
hyppysellinen (eli se määrä mitä mukaan tulee, kun suolaa kouraistaan kaikilla sormilla) karkeaa merisuolaa
250 g mannaryynejä (ital. semolino)
mustapippuria & muskottipähkinää
3 keltuaista
100 g raastettua Parmesan -juustoa (40 g puuroon, loput - ja tarpeen tullen enemmänkin - gnocchien päälle)
oliiviöljyä

+ 1-2 tarjotinta tai isoa lautasta jäähdyttelyä varten.

1. Laita maito kattilaan kuumentumaan kiehuvaksi voin ja suolan kanssa. Kun maito alkaa olla kiehumaisillaan, ala vatkata joukkoon mannaryynejä. Käytä tässä vatkaushommassa puuhaarukkaa, älä vispilää, mi raccomando!

2. Kun ryynit on vatkattu joukkoon ja puuro on saavuttanut kiehumispisteensä, laske levyn lämpötilaa niin, että kattilassa käy pulputus vain ihan laiskasti silloin tällöin. Mausta ripauksella pippuria ja vähän isommalla ripauksella muskottia.

Ja jatka sitten kuuliaisesti puuron sekoittelua vielä vajaan 10 min. ajan. Jos puurossa on klönttejä, koita samalla tasoittaa ne (tai eliminoi ne muilla keinoin).

3. Ota puuro pois levyltä ja sekoita joukkoon raastettu Parmesan sekä keltuaiset. Koita vielä jaksaa vähän vatkata, jotta kaikki ainekset menevät tasaisesti sekaisin. Tarkista lopuksi suolatilanne ja lisää tarpeen tullen vähän vielä suolaakin. Ja sitten vielä viimeinen sekoitus.

4. Voitele tarjottimet oliiviöljyllä ja taputtele sitten puuro tasaisesti tarjottimille 1-1,5 cm paksuiseksi kerrokseksi. Anna jäähtyä ja tömäköityä viileässä reilun tunnin ajan.

5. Voitele uunivuoka voilla ja laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen. Aidot ja oikeat roomalaisgnocchit ovat ympyränmuotoisia, joten irrottele jähmettyneestä puurosta pyöreitä gnoccheja juomalasia muottina käyttäen. Asettele gnocchit uunivuokaan limittäin. Hukkapaloja voi mainiosti laittaa gnocchien tueksi vuoan pohjalle.

6. Sulata loppu voi ja kaada se sitten tasaisesti gnocchien päälle. Voi yhtä mainiosti myös irrotella voista sopivankokoisia biittejä ja levitellä niitä gnocchien päälle. Lopuksi ripottele tarkkaavaisesti pintaan kauttaaltaan kunnon kerros Parmesania.

7. Kypsennä uunissa n. 30 min. tai kunnes pinnassa on houkuttelevan kultainen (ja mieluusti herkullisesti lähes kärähtänyt) väri.

Ja sitten nämä erityisesti lasten ja huonohampaisten vanhusten lempiruokagnocchit vaan pistetään lähes liikutuksen vallassa poskeen. Ilman kastikkeita tai muita turhia sötkötyksiä.

Buon appetito!