Tammikuinen salamarakastuminen osui hetkeen, jolloin suhde Suomen MasterChef -kisailuun alkoi tuntua väljähtäneeltä ja yhteisistä hetkistä oli kadonnut intohimo, ilo ja nautinto.
Taianomainen kohtaaminen aussien kanssa johtikin välittömästi tiiviiseen treffailuun, ja uusi mielitietty ilahdutti pysymällä kuulolla harva se päivä.
Kihlaukseen nopeasti kehittyneessä suhteessa edettiin siinä vaiheessa, kun aurinkoiset australialaiset lennähtivät yllättäen Italiaan ja Roomaan kokkailemaan.
Voi sitä jaettua kuplivaa iloa!
Ja sitä yhteistä rakkautta italialaiseen ruokaan!
Niin ihanaa ja täydellistä kuin kaikki oli ollutkin, visiitti saapasmaahan toi mukanaan erään kaappiin piiloutuneen luurangon.
Sillä..
Kun ohjelman ääninauhalla kumisivat Rooman kirkonkellot.
Ja nunnat hiihtivät pitkin kaupungin vanhoja kujia.
Kun roomalaistorit heräsivät eloon.
Pienet herkkukaupat pursuilivat kuvaruudulla taivaallisia antimiaan.
Ja ihana aurinko väritti ikuisen kaupungin pastelliseksi.
Se sai ihmisen laittamaan rakkausprioriteetit järjestykseen.
Joten, oi Rooma Roomani. Sinä. Ja sinun ruokasi.
Ever thine. Ever mine. Ever ours.
Ja Australian MasterChef heti siinä. Hyvänä kakkosena.
Bruschetta al pomodoro - Tomaattibruschetta
vaaleaa leipää (Pekan leipomon Maestro on ollut markettileipien ehdoton ykkönen bruschettaan)
tomaattia
valkosipulia
suolaa
neitsytoliiviöljyä
(tuoretta basilikaa)
Yksi Italian kauneimmista ja yksinkertaisimmista lahjoista maailman ruoka-annille on Rooman ja Lazion alueelta kotoisin oleva bruschetta (brusKetta).
Tämä köyhän keittiön (cucina povera) kuningatar kuuluu jotakuinkin jokaisen italialaisravintolan antipasto -listalle eri versioineen. Näistä tutuimpia lienevät valkosipulilla, suolalla ja oliiviöljyllä maustettu bruschetta bianca, oliivi-, -artisokka- tai maksapateella voidellut bruschettat, "lardo di colonnata" -laardisiivulla "kevennetty" versio sekä marinoiduilla paprikoilla höystetty bruschettaleipänen. Muiden muassa.
Perinteisin bruschetta on kuitenkin nimenomaan tomaattibruschetta (bruschetta al pomodoro), jonka simppelin valmistuksen vaikein etappi lienee vain löytää mahdollisimman herkulliset raaka-aineet; rapeakuorinen, mutta sisältä sitkeän kostea ja ilmava leipä, auringonmakeuttamat syvän punaposkiset tomaatit sekä parhaista parhain neitsytoliiviöljy.
Parhaimmillaan bruschettaan paahdettu leipä on grillattu nopeasti molemmilta puolilta ihan oikeilla hiilillä, mutta rapsakka bruschetta syntyy myös kotiuunissa (200 astetta, n. 5 min. tai kunnes väri on kullankeltainen). Suosittelen kuitenkin grillin puutteessa ensisijaisesti käyttämään bruschettan tekoon ihan vaan leivänpaahdinta, jotta leipä ei liikaa kuivahda ja leivän koostumus jää parhaassa tapauksessa vielä pikkaisen sitkeäksikin. Nam!
Muilta osin herkullinen tomaattibruschetta syntyy seuraavin kääntein:
1. Valikoi bruschettaa varten mahdollisiman punaisia ja kypsiä tomaatteja (itse suosin bruschettassa ennen kaikkea kirsikkatomaatteja). Poista isoista tomaateista halutessasi siemenet ja pilko tomaatit sitten pieniksi kuutoiksi. Voit repiä tomaattien joukkoon hieman myös tuoretta basilikaa.
2. Paahda leivät ja raaputa paahdetun leipäviipaleen yläpinta sitten kauttaaltaan valkosipulinkynnellä.
3. Lusikoi leivän päälle tomaattia, mausta suolalla ja kaada bruschettan kruunuksi lopuksi ihanaa oliiviöljyä.
Parhaimmillaan bruschetta on mahdollisimman pian paahtamisen jälkeen syötynä. Jos pöytäseurueeseen kuuluu isompi joukko, leipiä kannattaa paahtaa/grillata syömisen lomassa ja opastaa vieraat rakentelemaan itse omat leipänsä sitä mukaa kun leivät paahtuvat (ja edelliset on tullut syötyä - näille on olemassa nimittäin ihan oma kyltymätön vatsansa!).
Buon appetito!
Ja lopuksi vielä hieman sitä ihanaa roomalaista ääniraitaa..
Saman suuntaiset ovat intohimojemme kohteet! Mietin jo nyt elämää jälkeen jokailtaisen Australian MasterChefin, kuinka kaipuu jää jäytämään sydäntä :D Blogimme alkavat täyttyä lohturuoasta...
VastaaPoistaIhanaa, meitä sydämen menettäneitä on MONIA!! Kun sarja tältä erää päättyy (yhyy!!), voi aina vetäytyä samanmielisten seuraan fiilistelemään kaikilla suloisilla muistoilla.. Olen myös viime aikoina jäänyt auttamattomasti jälkeen jaksojen kanssa, joten voin armollisesti venyttää viimeisiä hyvästejä ennen kuin siirryn niihin lohturuokiin. Joita ei todellakaan voine välttää..
PoistaMinäkin tykkään siitä ohjelmasta tosi paljon, vielä kun oppisin olemaan vakoilematta voittajaa etukäteen! Sekin kiehtoi, kun tapasivat Massimo Botturan, samaisen keittiötaiteilijan kuin me ravintolassaan viime syksynä:)
VastaaPoistaVähän aavistin, että taidat kuulua sinäkin meidän rakastuneiden heimoon! On ollut kyllä ollut jokseenkin haastavaa pidättäytyä minkäänlaisista ennakkotiedoista voittajan tai top 10-3:n suhteen (olen tällä hetkellä onnellisen jälkijunassa jaksojen kanssa..), mutta teen sen eteen KAIKKENI! Massimo Bottura oli ihana, olettepas syöneet kerrassaan upeassa seurassa. Täytyykin käydä uusin silmin lukemassa raporttisi!
PoistaOi, olipa kauneista kaunein rakkaudentunnustus! Oli pakko jakaa se tuon saapasman asukkaan kanssa, mutta eihän se mun tulkkauksella ihan parhaalla mahdollisella tavalla auennut. Mukaantempaiseva kirjoitustyyli joka tapauksessa, tää on niin paljon enemmän kuin ruokablogi.
VastaaPoistaMitä uuteen rakkauden kohteeseesi tulee, niin en oo valitettavasti ehtinyt antaa sille kunnon tsäänssiä, mutta lupaavalta on vaikuttanut. Toimisi ainakin erinomaisena laastarisuhteena kotimaisen pettymyksen jälkeen.
Oj, kiitos paljon kommentistasi Lotta! Tulet ihan varmasti ihastumaan (ja tietysti enemmänkin..) tuohon mainiosti ihan kaiken laastaroivaan aussiversioon! Sen lisäksi, että siinä kokkien annetaan kasvaa ajan kanssa (MITÄ tv-ohjelmaluksusta!!), ohjelmassa on aina ja kaikkialla läsnä ennen kaikkea rakkaus ruokaan. Aivan loistavasta juontaja-triosta (ja tietty kisailijoista) puhumattakaan. Kas näin, voisin jäädä tähän fiilistelemään koko päiväksi...
VastaaPoistaMulle kävi nyt ensimmäistä kertaa tämän formaatin kanssa, että jäin koukkuun! Aussiversio oli niin ihanan positiivinen ja kaikkia kannustivat toisiaan! Ei yhtään bitchingiä, erittäin piristävä poikkeus! Porttiteorian mukaisesti katson jo Suomen Master Chefiä ja kun täydellinen riippuvuus on saavutettu, pitänee katsoa jo jenkkiversiota?
VastaaPoistaHa haa, sinäkin lankesit, mahtavaa! Huolella ja hyvällä sydämellä tehty aussiversio on kyllä ollut ihan tv-ohjelmien aatelistoa. Valmistaudun hitaasti hyvästeihin, vielä jokunen jakso on katsomatta, nyyh.. Vähän samanlaista jarruttelua (tai sen yritystä) on siis ilmoilla, kuin oikein hyvän kirjan tullessa päätökseensä. Tyhjyyttä täyttämään täytyy kyllä mitä pikimmiten löytää vähintään tuo jenkkiversio. Ja mestariversio (vai mikä se nyt olikaan?). Ja suomalaiset. Vaikka se ei tällä kertaa ole sytyttänytkään millään tavalla. Harmi.
Poista