Hammaslääkäriliitto suosittelee - Mantelikrokantti

Mieheni lapsuuteen ovat kuulemani mukaan kuuluneet oleellisesti pitkät päivät meren rannalla, nukketeatteriesitykset Gianicolo-kukkulalla sekä vierailut nyt jo edesmenneessä huvipuistossa, Rooman LunEurissa. Tai jossain Rooman lähiseutujen kyläjuhlilla, joilla pääsi karusellikyytiin.

Itse taas pääsin hätinä kerran kesässä Lintsille. Muuten leikin kiltisti käpylehmillä. (No en ihan. Mutta melkein.) Tai seikkailin metsissä ja kallioilla.

Näihin kovin erilaisiin lapsuuksiin Euroopan laidoilla liittyi kuitenkin myös yksi ilahduttavan yhteneväinen muisto. 

Ihmeellinen, maaginen ja huumaava tuoksumuisto, joka merkitsi aina jotain erityistä. Niin sille pienelle polvihousuiselle pojalle Roomassa kuin tälle takkutukkaiselle tytölle suomalaisessa pikkukaupungissa. 

Hattara. Zucchero filato. 

Siihen kiteytyi lapsen onni. Yli kulttuurirajojen.

Kun taannoin kokkailin Sisiliassa, sain oppia, että erään onnekkaan lapsuuden huvipuistoherkkuihin  oli kuulunut muutakin kuin hattara. 

Aika epistä.

Mutta ehkä tämän takkutukan piti vain tulla tiettyyn ikään osatakseen nautiskella näitä huvipuistoherkkuja itseään satuttamatta.

Croccantini di mandorle - Mantelikrokantit

200 g sokeria (tai 75 g hunajaa ja 125 g sokeria)
200 g manteleita
kasviöljyä
(sitruunan- tai appelsiininpuolikas)

(0. Jos haluat kuoria mantelit, keitä niitä ensin muutaman minuutin ajan. Kaada sitten keitinvesi pois ja anna mantelien hetken jäähtyä, ennen kuin puristelet mantelit yksitellen ulos kuoristaan. Kuivaa mantelit lopuksi talouspaperilla.

Halutessasi voit myös paahtaa manteleita - kuorittuja tahi ei - n. 5 min. ajan 200 -asteisessa uunissa.)

1. Lisää mantelit ja sokeri paistinpannulle. Lämmitä seosta keskilämmöllä välillä hämmennellen, kunnes sokeri alkaa pikku hiljaa sulaa. Sokerin sulaessa huolehdi, ettei joukkoon jää isoja sulamattomia sokeripaakkuja ja ettei sokeri pääse palamaan kitkeräksi.

Kun sokeri on sulanut, poista pannu välittömästi levyltä.

2. Kun vielä odottelet, että pannulla alkaa tapahtua jotain, leikkaa pala leivinpaperia ja laita se sellaiselle pinnalle, jota kuuma sokeri ei tärvele. Voitele leivinpaperi kevyesti öljyllä (krokantti tulee olemaan n. 30cmx30cm).

Ota esiin myös muotoiluväline; muovilasta tai iso veitsi (tätä käytettiin Sisiliassa) ja voitele työvälineenkin terä kauttaaltaan öljyllä.

Muotoiluun voi käyttää myös sitruunan tai appelsiinin puolikkaan (muistahan pestä hedelmän ennen käyttöä). Sanovat, että krokanttiin jää tässä metodissa häivähdys herkullista sitruksen makua!

3. Kun krokantti on valmis eli sokeri sulanut, seuraa valmistuksen haastavin vaihe. Kaada kuuma sokerimassa leivinpaperille ja muotoile se kompaktiksi neliöksi nakutellen levyä kasaan niin reunoilta kuin pinnaltakin.

Varsin vääjäämättömästi sokeri tuppaa tarttumaan kiinni työvälineen öljyämisestä huolimatta. Voit pitää käsillä myös toista veistä varmuuden vuosi. Pääasia on, että et koske sormin sokeriin (tai veitsen terään).

Minä koskin.

Se oli enemmän kuin kuumaa.


3. Kun krokantti on ihan pikkuriikkisen jäähtynyt, muttei vielä kokonaan kovettunut, leikkaa krokantti sopivankokoisiksi suupaloiksi.

Tarjoile jälkiruokakahvin kanssa. Tai anna kaverille lahjaksi.

Jos säilytät krokanttiaarretta tulevaisuuden herkkuhetkiin, siirrä krokantit säilytyspurkkiin vasta niiden täysin jäähdyttyä. Säilytä aarre pimeässä ja viileässä.

LunEurista ei ole jäänyt historiaan mainittavia filminpätkiä (jostain syystä rapistumaan päässyt puisto on tuntunut roomalaisia lähes nolostuttavan), mutta tämä kyllä korvasi sen puutteen:

Circus Maximus huvin ytimessä. 

Iiiiik!