Elettiin kesää 2015 ja mielessä poltteli huomiotta jäänyt blogi.
Kävin kirjaamassa ylös otsikon ja tallettamassa muutaman kuvan, joita
täydentäisin tekstillä heti sopivan paikan tultua.
Ja nyt, lähes 10 vuotta myöhemmin, kahta tärkeää uutta ihmiselämää
rikkaampana ja määrättömältä tuntuvaa määrää muutoksia, mullistuksia ja
menetyksiäkin vauraampana katselen näitä unohtuneita kuvia siltä samalta
rannalta, joka taas kesällä kutsuu elämään hetken Italiaa.
Sillä, vaikka vuosien aikana paljon on muuttunut, yksi asia pysyy. Mieli
halajaa ja kaipaa säännöllisesti niitä hetkiä, kun Italia on tässä ja
nyt, vaikka elämä lipuukin eteenpäin täällä Euroopan toisella laidalla.
Onkin tullut aika kirjailla kepein kynin muistiinpanoja siitä maasta, ruoasta ja niistä sävelmistä, jotka hellivät sielua erityisellä tavalla - ja jakaa merkintöjä myös kohtalotovereille, joiden sisimmässä kurnii sama ajoittainen tarve
nautiskella pieniä palasia Italiaa.
Tervetuloa ja bentornati, kohtalotoverit,
Taina
|
| Virran mukana ajelehtinut meduusa yhdistää aurinkotuolien valtiaat. |
|
| Kesällä 2015 huomio kiinnittyi erityisesti italialaisten lapsiperheiden edesottamuksiin. |
|
| Kesäpäivän kaunein hetki. |
Riccardo Del Turcon Luglio johdattakoon kohti uusia, kepeitä blogiseikkailuja
ja merentuoksuista heinäkuuta! Sanat löytyvät
täältä.
Bentornata! En tiedä, mikä johdatus toi minut tänne blogiisi juuri nyt kymmenen vuoden jälkeen, mutta miten ilahduinkaan, kun löysin uusia postauksia! Löysin blogisi aikanaan samoihin aikoihin kuin italialaisen puolisoni, ja "opiskelin" täältä monia asioita. Nyt ne asiat ovat jo arkea, mutta en koskaan ikinä milloinkaan kyllästy lukemaan Italiaan liittyvistä asioista, en etenkään ruoasta :) Uusia postauksia odotellen, terveisin kohtalotoveri :)
VastaaPoistaHei kohtalotoveri, olipa kiva, että kävit laittamassa näin mukana viestin - ja samalla autoit myös löytämään ihanaan blogiisi! Jaettu Italianikävä on aina vähemmän ikävä ikävä kantaa!
Poista