torstai 30. toukokuuta 2013

Ne pienet erot

Eräänä alkukevään päivänä kävelimme lumen narskuessa jäitä pitkin kohti Katajanokan ihastuttavaa italialaiskahvilaa Signora Deliziaa.

Se oli yksi niitä hetkiä, kun talvi alkoi tuntua hieman liian pitkältä ihmisen kestää ja kesän tuleminen turhauttavan kaukaiselta haaveelta.

Ja niitä ajankohtia, kun käyn aina hieman huolehtimaan siitä, miten kunnialla näille korkeuksille roudaamani italialainen saa selätettyä jälleen yhden talven. Vai saako?

Siinä meren jäällä narskuvaa lunta kuunnellessani ja siitä kamalan viisaana pakkastasoa analysoidessani, pysähtyi italialainen yllättäen sijoilleen. Ja lausui ne pelottavat sanat - "sai che mi manca davvero dell'Italia?" (tiedätkö mitä todenteolla Italiasta kaipaan?)

No niin, ajattelin. Olisikohan nyt viimeisen tilinteon aika, ja Suomen miinukset ajaisivat niiden plussien ohi.

Mutta ei. Siinä lumennarskuntaa kuunnellessaan italialaiselle oli tullut yllättäen vain kova ikävä omia tuttuja juttujaan; meren ääntä ja tuoksua.

Ja kas, minä kesälomani järvien rannoilla viettänyt sisämaalainen en ollut ikinä ajatellutkaan, että meri toden totta on Italiassa harvoin äänetön. Ja että lumen ja jään alle hautautunut pohjoinen meremme on luonteeltaan niin toinen, kuin se meri, jonka rannoilla rakkaani oli kasvanut.

Ja taas tajunta räjähti yhden neuronin verran.

Näillä pienillä tavoilla tajunta on räjähdellyt matkan varrella useasti. Pikakelauksella katsastettuna mieleeni tulivat muun muassa seuraavat (näitähän nimittäin riittää!) Italia-akselilla karttuneet opit:

* ruoan jälkeen ei saa mennä ainakaan tuntiin uimaan, muuten vatsa kramppaa ja pahimmassa tapauksessa seuraa kuolema (tämä on ihan ikisuosikki!)

* samaa sarjaa jatkaa tämä: appelsiini tekee hyvää aamulla, mutta pahaa jälkeä (taas jonkun sortin blokki eli kramppi) illalla

* jonoja ei pahemmin tunneta - ne muodostetaan katsekontaktein, päännyökkäyksin tai viimekädessä vääryyden uhatessa asiasta älähtämällä

* jos asiat toimivat huonosti, siitä napistaan saman tien (saatetaan siitä toisinaan näyttävästi tuhahdellakin)

* italialaisia vessoja ruuhkauttavat "lasten käsienpesualtaat" ovat oikeasti bideitä, joka selvensi osaltaan myös suomivessoihin asennettujen pikkusuihkujen syvintä olemusta

* jos joku puhuu minulle bussissa, niin 99% varmuudella kysymyksessä on lause "Scendere?" (jäätkö pois kyydistä?). Italialaiset eivät välttämättä väistele, ellei sitä erikseen näin pyydetä. Ja muuten busseissa tai muissa julkisissa liikennevälineissä ei kanssamatkustajille iloisesti rupatella. Ellei ole vähän hullu.

* Italialaiset eivät väistele myöskään kaduilla. Harvoin kadun keskelle pysähtynyt joukko - tai vaikkapa vastaan kävelevät kaverukset - antavat tietä ohikulkijoille. Olen testannut - ja luovuttanut viime hetkellä häviäjänä. Prkle.

* päinvastoin kuin Suomessa, Italiassa on tavallista, että oman talon asukkaita tervehditään, mutta kaupan kassalla taas ei. Eikä siitä edes pidä pahastua.

Ja kirsikkana tämän pienen kulttuurikakun päällä:

* Italiassa mansikat syödään sokerilla ja sitruunalla maustettuina. ..Tämä viimeistään puhuu sen puolesta, että Suomessa on maailman parhaat mansikat - ihan sellaisenaan!

Nämä maustamattomat ulkomaanmansikat syötiin sitruunalla (kuori&mehu),
sokerilla ja mintulla maustetulla mascarponella.

Vaikka olemme Euroopan eri laidoilla kasvaneetkin, olen jostain syystä jo pienestä tytöstä saakka laulellut tätä laulua, ihan suomeksi tosin.

Jossain ajatusten pohjalla eteläinen meri pauhasi jo silloin..

Teksti löytyy täältä.

18 kommenttia:

  1. Hih, pakko kommentoida tuota bussijuttua:-) Italiassa vietettyjen parin kuukauden aikana kuljin paljon paikallisessa pikku-bussissa. Asuin aika pienessä kylässä ja pysäkkiä, jota käytin,käytettiin normaalisti hyvin harvoin. Usein kun olin piipannut poisjäämisen merkiksi, joku ystävällinen kanssamatkustaja tiedusteli, että jäänkö todella tässä pois. Kerran asiasta huuteli jopa kuski.

    Mä en ole muuten koskaan törmännyt Italiassa samalla lailla makeisiin mansikoihin, mitä ne Suomessa on. Suomessa tykkään syödä mansikoita ihan sellaisenaan, mutta Italiassa ne ovat joka kerta kaivanneet vähän jotain extra-dolcea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, ihanat italialaiset! On ihmeellisen kiva välillä kuulla miten huolta pidetään ihan tuntemattomistakin matkamiehistä - ja ihan koko bussin voimin!

      Opin muuten viime visiitillä, että Italian Suonenjoki on Terracina, josta kuulemma tulee Ne Parhaimmat Mansikat (mutta eiiii ne varmaan Suomen marjoille pärjää silti)..

      Poista
  2. Näitä on kyllä niin hauska lukea, oikeesti! Ja tuo että tosiaan asiat ovat erilailla eri maissa. Olisi mukava joskus kuulla (= lukea) että mistä asioista miehesi pitää suomessa ja mitkä ovat hänestä ihan tolkuttomia. On hauskaa tietää miten muualta muutanut kokee suomen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, onpa kiva kuulla, Katinka! Näitä on kyllä varsin hauska myös muistella, joten eiköhän huomioita putkahtele vastaisuudessakin.. Ja mietin muuten ihan samaa, että on meistä suomalaisistakin tapoinemme tullut kuultua kaikenlaisia kommentteja, joita täytyy ehdottomasti jakaa iloksemme!

      Poista
  3. Minäkin tykkään lukea kulttuurieroista ;).
    Pidempien Ranskan ja Sveitsin reissujen jälkeen olen aina kotona hetken hämilläni kun kaupoissa ei tervehditä välttämättä niin ystävällisesti, rouvitella eikä toivoteta mukavaa iltaa/viikonloppua. Lenkkipoluilla tervehtiminen on myös mukava tapa, jota ei kotona paljon tapaa kuin ehkä Lapissa.
    Sveitsissä muuten niitä makeita mansikoita oli tarjolla syyskuussa, alkukesän versiot olivat happamampia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisista kulttuureista oppiminen, ja siinä samalla saatu uusi vinkkeli omiin tapoihin, on kyllä ehdottomasti yksi niistä elämän suolan makoisimmista mineraaleista. Ja mitä tervehtimiseen tulee, niin sain JUURI itseni kiinni siitä, että naapurin tervehtimisen pelossa kävin hirveän intensiivisesti kaivamaan avaimia kassista viime metreillä ennen kotiovea.. Mikä siinä hein sanomisessa voi olla niin vaikeaa?? Mutta se vaan on!

      Haa, ja jos ikinä Sveitsiin asti pääsen, niin voin huoletta siis keskittyä suklaaseen ja syödä mansikoita vain syksyllä! Hyvä tietää!

      Poista
  4. Hei, mä en ollut ennen kuullutkaan tästä Signora Deliziasta. Kiitos vinkistä. Sinnehän pitää mennä mitä pikimmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos vinkistä oli iloa! Käy ihmeessä visiiitillä, Signora on oikein viehättävä vanhaan liikkeeseen tehty kahvila, josta saa myös harvinaisen hyvää kahvia. Ja italialaiseen tyyliin kannattaa mukaan muuten varata käteistä (eikä huolta, vierestä löytyy myös automaatti jos pääsee käteiset unohtumaan)!

      Poista
  5. Oi, tuosta biisistä tuli sellaiset nostalgia-aallot, että ihan kylmät väreet kulkivat selkäpiissä. :D Pitää ehkä kaivaa Katri Helenaa jostain juutuupin uumenista.

    Satuimme muuten katsomaan eilen Woody Allenin To Rome with Love -elokuvan (Rooma oli kaunis, muuten keskinkertainen leffa), ja kotonani asuva ranskis puuskahti, että kyllä nuo italialaiset ovat kovia lörpöttelemään ja huitomaan käsiään. Ja minusta kun ranskiksetkin ovat kovia lörpöttelemään. :D Tosin varsinkin Pariisissa moni puhuu aika vaimealla äänellä esim. julkisissa. Turistit erottaa aina siitä, että ne huutavat toisilleen metrossa. ;) Ja kai se vieras kieli kuulostaa korvaan aina kovaäänisemmältä myös?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kaivaa juutuubia, Katri se vasta saakin karvat pystyyn!

      Ei, en pystynyt vastustamaan, kaivoin sun puolesta. Tässä: http://www.youtube.com/watch?v=WxVWFeMUMqY Aaaaaah!

      Multa on juurikin keskinkertaisuuden (eli rehellisesti sanottuna huonouden) pelossa jäänyt tuo Allenin viimeisin katsomatta (Pariisin leffa taas oli IHANA!). Erittäin järkeenkäyvältä kuulostaa kyllä italialaisten meluisuushuomio; tai ainakin Pariisi vaikutti äänenvoimakkuudeltaan hyvin suomalaiselta, ja kun taas Roomaan saapuessa jo lentokentällä huudot kaikuu niin kuin olisi eksynyt jonnekin Marokon basaariin.

      Poista
  6. Hauskoja huomioita. Ensimmäinen on kyllä tuttu Suomestakin, niin meillekin opetettiin. Ja muistutettiin päälle erään tuttavan ensimmäisestä vaimosta, joka oli todellakin kuollut mentyään uimaan pian ruokailun jälkeen. Vatsakramppi tai joku muu, mutta ikävästi siinä kuitenkin kävi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syömä-uimahommat oli mulle aikoinaan kyllä ihan totaalinen uutuus! Yksi alkuaikojen Elban loma meinasi melkein mennä pipariksikin, kun en osannut riittävällä vakavuudella suhtautua moiseen sääntöön… Sittemmin olen huomannut, että tässä kohdin lienee ollut enemmänkin aukko omassa sivistyksessäni, enkä enää IHAN yhtä herkästi käy näyttämään miten me suomalaiset pulahdetaan veteen milloin vaan mieli tekee!

      Poista
  7. Piti tulla vielä kertomaan, että aamiaispöydässä kertoilin näitä miehelleni, ja hän muisti tuosta kaupan kassalla tervehtimisestä/tervehtimättä jättämisestä, että Pariisissa halpiskaupoissa (Franprix, Leader Price...) kassatädit eivät tervehtineet, mutta vähän parempien (Monoprix) kylläkin! Olin unohtanut kokonaan, kun täällä "maalla" kaikki tervehtii aina :)

    Japanissa puolestaan henkilökunta rääkäisee aina "irasshaimaseeeee!" uuden asiakkaan tullessa kauppaan, mutta kassalla kukaan ei sano enää mitään. Meidän japanilaisvieraamme ihailevat aina Suomessa, kuinka kivasti kassaneidit sanovat "hei"!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, muuallakin siis osataan tervehtimättömyyden jalo taito! Kiva kun palasit vielä aiheen äärelle! Ensimmäisiä kertoja kun itse näihin "mykkiin" törmäsin, sain vain vaivoin pidettyä suuni kiinni ja oltua asiasta kommentoimatta, mutta nyttemmin sen ottaa jo melkein hymyillen. Italian jälkeen olenkin ihmetellyt aina kun ihmiset valittavat huonosta palvelusta Suomessa. Italian siedätyshoidon jälkeen en ole moista puutetta nimittäin oikein edes huomannutkaan.

      Poista
  8. Mielenkiintoinen postaus, mutta itseasiassa Sisiliassa on ihan normaalia niin busseissa kuin kaduillakin se että vieraat tuikituntemattomat juttelevat toisilleen! Samaan en ole kyllä törmännyt Italian mantereella enkä Suomessa ainakaan.. Sisiliassa oli myös enemmän tapa kuin poikkeus tervehtiä ja kiittää kassalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, hinku päästä Sisiliaan vain kasvaa (varsinkin kun meillä on parhaillaan käynnissä Komisario Montalbano -maraton!)! Luulen myös, että tämmöiset mykkyydet ovat erityisesti isompien kaupunkien juttuja. Eihän sitä nyt valtavien ihmisvirtojen jälkeen VOI jaksaa enää oikein tervehtiä tai innostua taas uusista ja uusista ihmisistä..

      Poista
  9. Italialaiset ruokaan liittyvät uskomukset ja suositukset ovat aivan ässiä. Harmittavaa, että appelsiinien sesonki on siinä määrin ohi muiden makujen puskiessa suosioon, etten voi harrastaa edes tuota epäterveellisyyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Mielenkiintoisia tarinoita ruoansulatukseen liittyen löytyy lukuisia - ja tietysti paras paikka niiden jakamiseen näyttäisi olevan luonnollisesti ruokapöydässä.. Katsotaanpa mitä kivaa opin kesälomilla, josko kesäkausituotteiden joukosta löytyisi jotain suorastaan vaaralliseksi luokiteltavia yhdistelmiä!

      Poista