keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Penne alla Boscaiola - koti lautasella

Joululomalta palatessa viereeni koneen käytäväpaikalle istahti nuori italialaispoika.

Pojalla oli kädessään paksu sarjakuvakirja ja pulskaksi lehteilty Suomen matkaopas.

Käytävän toisella puolella istui pojan kaveri, toinen yhtä ilahduttavan kirkasotsainen ja pirteä pojanviikari, joka silmät innosta hehkuen arvuutteli, miten paljon vastassa olisikaan lunta (Minä tiesin - ei yhtään. Mutta en tietenkään raaskinut katkoa poikain unelmilta siipiä heti alkuunsa).

Arvelin, että nämä kaverit olivat lähteneet Suomeen viettämään railakasta uutta vuotta ja
etsimään lumen lisäksi viileän vaaleaa naiskauneutta.

Jota Suomesta italialaisen perimätiedon mukaan kuulemma kovasti löytyy. Ja joka on italialaismiesten Suomenmatkojen perimmäinen tarkoitus. 
Tietysti.

Mutta voih. Kun minulle selvisi, että pojat olivatkin matkalla puolen vuoden vaihtoon Suomen Turkuun, sisällä läikähti.

Miten nuo reppanat pärjäävät meidän hiljaisten, toisinaan lähes mykkien parissa?

Jaksavathan ne kärsivällisesti odottaa, että kylmä ja pimeä väistyy? Oppivathan ne arvostamaan suomalaisten rauhallista ja tyyntä mielenlaatua? Eihän niille tule liian kova ikävä mammain lihapatoja ja äiskän silittämiä sukkia ja aluspöksyjä?

Näitä syntyjä syviä mietiskellessä koneen renkaat osuivat viimein Helsinki-Vantaan maaperään
ja oli aika toivottaa italialaisille muuttolinnuille onnea ja menestystä matkaan.

Sinne ne katosivat, Suomen Turkuun. Invictan reput selässään.


Koska ajatukset kulkevat omia tuntemattomia teitään, tulivat nämä vaihto-oppilaat mieleeni
jokunen aika sitten ruokaostoksilla. Satuin näet vuosikausien toiveikkaan odotuksen jälkeen löytämään ihan tavallisesta ruokakaupasta paketin tuoremakkaraa (salsiccia).

Ihan siltä firmalta, jossa kuulemma suomalaiset äidit laittavat ruokaa.

Tuosta kovasti kaipaamastani tuoremakkarasta tehty pasta oli nimittäin ollut omina Italian etsikkoaikoinani silta kotimaan ja uuden asemamaan välillä. Olihan sen kastikkeessa kermaa.
Ja tuhdissa maussa jotain kovin kotoisaa.

Ja nyt kun tuoremakkara oli viimein rantautunut omaan lähikauppaan, olin kovin toiveikas, että ehkäpä tuo tuttu makkara toimisi koti-ikävän tullen siltana myös toisin päin, näille rohkeasti
Suomen talveen lentäneille poikasille.

Buona permanenza ragazzi!

Lautasellinen puhdasta rakkautta!

Penne alla boscaiola - Metsämiehen pasta (2 hengelle)

200 g miedonmakuista raakamakkaraa (itse käytin Saarioisten pannuwürstia Thüringenin tapaan) tai 200 g keittokinkku- ja/tai pekonipaloja
200 g herkkusieniä
200 g (pakaste)herneitä
1 pieni sipuli
oliiviöljyä
(1 dl valkoviiniä)
1/2 tl suolaa
pippuria
1 dl kermaa
n. 2 dl pastan keitinvettä
(tuoretta persiljaa)

200 g penne tai rigatoni (tai muuta lyhyttä) pastaa
karkeaa merisuolaa keitinveteen

Tätä rujonnäköistä herkkua ei kannata suotta pelätä.
1. Pilko sipuli ja laita se kuullotumaan öljyssä paistinpannulla.

2. Purista tuoremakkarasta pannulle sipulin joukkoon pieniä makkarapalleroita. Painele pallot puuhaarukalla tasaiseksi niin, että makkara on pannulla koostumukseltaan kuin paistettu jauheliha. Voit kaataa joukkoon makkaraa pehmittämään myös desilitran vettä.

3. Kun makkara on ruskistunut ja neste haihtunut, voit kaataa pannulle myös hieman valkoviiniä sitomaan makkaran rasvaa. Anna viininkin haihtua.

4. Laita pastavesi kiehumaan ja siivuta sitten herkkusienet ja lisää nekin pannulle pehmenemään. Nosta tarvittaessa lämpöä, että sienien nesteet lähtevät irtoamaan.

5. Herkkusienien nesteen haihduttua lisää pannulle vielä herneet. Mausta suolalla ja pippurilla.


6. Kun herneet ovat sulaneet ja pastavesi alkaa viimein olla kiehumispisteessä, suolaa pastavesi ja laita pasta kiehumaan. Lisää tässä vaiheessa paistinpannulle vielä kerma ja anna pastakastikkeen poreilla ihan hiljakseen pastan kiehumisajan.

7. Ota lasillinen pastan keitinvettä talteen. Kun pasta on kypsää, nosta paistinpannulla lämpöä, ja lisää pasta reikäkauhalla (tai lävikön kautta) kastikkeen joukkoon. Sekoita kastike kauttaaltaan pastaan ja lisää samalla keitinvettä sen verran, että pastakastike on sopivan kosteaa.

8. Halutessasi pilko annoksien päälle vielä hieman persiljaa ennen kuin antaudut pastan vietäväksi.



Teksti löytyy täältä.

20 kommenttia:

  1. Tuli kylmät väreet, kun luin postaustasi, hyvät väreet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi miten suloinen kommentti, kiitos kaunis Campa!

      Poista
    2. Minulla varmaan on edelleen se alokkaan äidin posttrauma päällä, kaikki nuoria miehiä koskettavat kertomukset (no ei ihan kaikki) pistävät suoraan sydämeen :D

      Poista
    3. Voi, ihana! Ja vaikka en alokkaan mamma olekaan, niin jotenkin nuo pienet miehenalut vain liikuttavat. Että samassa veneessä seilaillaan..

      Poista
  2. HEI! Oon joskus kommentoinut blogiasi..joten ajattelin pyytää sulta apua..kun mäkin oon alkanut kirjoittaa blogia..ja oli si kysymyksiä tästä blogilistasta. Tuleeko blogini esim.kuumaan listaan automaattisesti vai pitääkö niihin jotenkin kirjoittautua?Ihmettelen kun mun blogia ei ole listassa, kuumuusasteeni on 23,6.Samoin en löydä blogiani avainsanoilla.Oon ollut kirjoilla vasta 9 pv.ja oon ihan pihalla..;)Mun blogin nimi on " Terkkuja Leilalta Italiasta" Oon kiitollinen jos autat mua..:))))Leila

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Leila! Ja onpa kiva että olet alkanut kirjoittamaan blogia, tulen varmasti käymään visiitillä!

      Kiva myös, että kysyit apua - vaikka minä täällä olenkin kaikissa blogiteknisissä asioissa aivan surkean pihalla yhä edelleen.. Mutta luulen, etten kovasti valehtele sanoessani, että jos blogisi on blogilistalla (ja siellä se näytti olevan!), se alkaa ajan myötä näkyä automaattisesti myös noilla kuumuus, haku ym. listoilla. Hakusanoja kannattaa ehkä laittaa enemmänkin, niistä ei varmasti ole haittaa!

      Blogien maailmaan liittyen on olemassa muuten yksi oikein kiva sivusto www.pinkbubble.fi, josta löydät varmasti paljon kaivattua infoa mukavan ymmärrettävässä muodossa!

      Onnea ja menestystä blogillesi, Leila!

      Poista
    2. Kiitos!!!! :)))) Laitoin blogisi suosikkeihini..kirjoitat hyvin!! :)) Leila

      Poista
    3. Kiva jos saatoin olla edes pieneksi avuksi - ja grazie a te!

      Poista
  3. Mitä maku- ja muitakin muistoja tämä nimenomainen lohturuoka herättääkään... On tätä tullut sävellettyä itsekin suomalaismarkettienkin makkaratarjonnasta. Nam!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen boscaiola-puristina (what?!!) odottanut kastikkeeseeni kiltisti vain sitä ainoaa ja oikeaa, eli tuoremakkaraa (vaikka kinkku & pancetta ovat about yhtä käytettyjä, mutta kun..). Voit siis vain arvata mikä työvoitto oli lopulta löytää tuo kauan kaivattu kiehkura lähikaupasta! Nam, davvero!

      Poista
  4. Minä muistan ikuisesti minun italialaiset vaihto-oppilaskaverini, jotka ajoivat kerran kuussa Wienistä Milanoon (muistaakseni) pesettämään äidillä pyykit. Epäilen, että saattoivat ne syödäkin siellä samalla ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, mä en kestä, täydellinen italialaismuisto! Ja luulen, että tuollaisessa etätilanteessa mammatkin on olleet ihan otettuja saadessaan hallinnoida edes niitä pyykkejä (sen maailmalla nälkiintyneen ravitsemisen lisäksi)..

      Poista
    2. Jep, jep. Italialaisten napanuora ei katkea herkästi :)
      Tosin ei ranskalaistenkaan (ehkä ei espanjalaistenkaan?)... Muistan, kuinka taannoin työharjoittelussa Pohjois-Italiassa ollessani huomasin, että ranskalainen esimieheni käytti ainakin kauluspaitansa mammansa (anteeksi, siis maman) luona pesussa ja silityksessä (ne roikkuivat maanantai-aamuna näyttävästi auton takapenkillä).

      Milanossa opiskellessani taas varsinkin etelämpää tulleen opiskelukaverit saivat säännöllisesti postin mukana ruokapaketin kotoa. Siellä oli ihan perus-Barillat sun muut, mitä pojat olisivat ehkä voineet viereisestä marketistakin ostaa, mutta toki myös mamman keittämää tomaattikastiketta ja sukutilan öliiviöljyä, appelsiineja, kirsikoita jne. Oioi, kaikkea herkkua.

      Näinköhän Italian mammat lähettää pakettejaan Suomeen asti?

      Poista
    3. Nää mamma-tarinat on kyllä ihan mahtavia! Kiitos Hessu!

      Mieheni mamma oli myös Suomeenmuuton alkuaikoina kovasti laittamassa pakettipostilla juurikin pastaa ja muita perushommia (jotka olisimme ottaneet kyllä kiitollisna vastaan!). Mutta pirun postimaksut veivät ilon koko touhusta. Höh.

      Nyttemmin lomamatkoilla meidän rinkkakyytiä sitten odottaa aina kerralla se rekkalastillinen ruokaa. Olenkin kovin kiitollinen, että elintarvikkeet kulkee täällä vähän helpommin rajojen yli, kuin vaikkapa Australiassa..

      Poista
  5. Nytpä tiedän mitä tehdä kauppahallin tuoremakkaroilla! Meidän kampuksella kuulee säännöllisesti italiaa, kahvilassa usein pistän silmät kiinni ja haaveile olevani jossain muualla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uuu, tuoremakkaroille olisi kyllä yhtä jos toista tekemistä - eli tästä löydöksestä ei kyllä hyvä seuraa..

      Ja mikä oiva vinkki! Täytyykin oikein terästäytyä ja hakeutua minimatkoille eri puolille maailmaa kun se onnistuu näpsäkästi noin kuuloaistinkin voimalla!

      Poista
  6. Aah, salsicciaa! Saimme sitä ennen Kauppahallistamme, mutta puoti lopetti, ja makkaramaailmaamme jäi kamala aukko. Kokeiltiin kaikkia mahdollisia raakamakkaroita, joita kaupoista löytyi. Sitten päätimme kokeilla sen tekoa myös itse - > http://perunabluussiablogi.blogspot.fi/2013/05/makkarasota-italia-vs-espanja.html. Makkaranteko vaan on aikaa vievää, joten jos tuo mainitsemasi tuote tulee myös meidän kaupan hyllylle, niin kokeiltavahan sitä on. Ihana tarinan jaoit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että! Ihan itse askarrellut tuoremakkarat olisi kyllä hienointa ikinä, mutta vielä en ole siihen toimeen uskaltanut tarttua.. Odotan vaan passiivisena, että juuri - tai edes lähes - oikeanlaisia makkaroita alkaa tipahdella kauppojen hyllyille. Ja ihailen suupielet hikoillen sillä välin teidän muiden mahtavia makkara-aikaansaannoksia..

      Poista
  7. namnamnam, Ihanalta näyttää ja suloinen tarina taustalla.

    Välttelen yleensä viimeiseen asti pakasteherneitä, mutta tässä nekin näyttävät herkullisilta.
    Ehdottomasti pitää jotain tuoremakkarapastaa laittaa lähiaikoina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Elisa! Talvi & tuoremakkara (ihan missä vaan muodossa) on kyllä match made in heaven!

      ..Tosin, heti tuli mieleen miten hyvää salsiccia on myös kesällä, grillissä, nam!

      Aijai, taisi Pandoran lipas juurikin aueta..

      Poista