Mittavaksi kevätsiivoukseksi äityneen viikonlopun lopputulemassa oli vain yksi kauneusvirhe.
Nimittäin päivien ja viikkojen myötä keittiön työtasolle kasvanut vanhojen leipäpussien kolhoosi.
Ja kun tilanne oli sillä saralla päästetty lipeämään käsistä, ei leipäpusseille ollut enää vähään aikaan riittänyt vain yksi pieni siivu työtasosta. Ehei. Pussukoiden reviiriä laajennettiin jatkuvasti pienistä salaluukuista levitettyjen leivänmurujen voimalla. Ihan kaikkialle. Jopa makuuhuoneeseen. Ja lakanoiden väliin.
Siis. Törkeää.
Koska tilanne vaati nopeita toimia, ja korppujauhoa tästä talosta löytyy jo vähintään seuraaville 5-10 -vuodelle, piti keksiä toisenlainen vanhan leivän syöppö.
Niinpä päätin viimein rohkaistua tekemään jotain sellaista, josta olin kuullut vain taruja.
Nimittäin jämäleipäkakkua. Tai vanukasta. Tai jotain siltä väliltä. Mikä lieneekin paras määritelmä perinteisen italialaisen leipäkakun, eli vanhasta leivästä tehdyn kakun koostumukselle.
Kakun onnistumisen kannalta paras leipä olisi tietty kunnon italialainen casareccio, tai joku muu täydellisen sitkoinen ja ilmava käsintehty vehnäleipänen. Mutta kyllä sitä kotimaan markettileivilläkin pärjää. Kannattaa kuitenkin tarkistaa, ettei kakkuun eksy oliiveilla, tomaateilla, yrteillä, homeella tms. maustettuja yksilöitä. Ja että leipä on ainakin pääsääntöisesti vaaleaa viljaa.
Ja sitten vain rohkeasti makein asein taistoon leipähävikkiä vastaan!
Torta di pane al cioccolato - Suklaakakku kuivuneesta leivästä
300 g kuivaa vaaleaa leipää (jos leivässä on vielä hieman kosteutta jäljellä, leipää tulee 450 g)
6 dl maitoa
3 kananmunaa
1,5 dl sokeria
1 dl tummaa kaakaojauhoa
50 g tummaa suklaata
1 tl vaniljajauhetta
1 tl leivinjauhetta
(2 rkl esim. mantelilikööriä, rommia, cointreauta tms.)
1 rkl voita & korppujauhoa vuoan voiteluun
tomusokeria koristeluun
kourallinen pähkinöitä/pinjansiemeniä/rusinoita/kuivattuja hedelmiä täytteeksi
* tästä(kin) kakusta on olemassa lukuisa määrä erilaisia versioita eri täytteillä. Usein mukaan on pilkottu myös yksi päärynä tai omena. Monet reseptit on kirjattu myös ilman leivinjauhetta, jolloin takuulla saa ihan sitä silkkaa vanukaskoostumusta.
1. Laita uuni lämpeämään 180 asteeseen. Voitele vuoka ja levitä vuoan pintaan korppujauho. Läpimitaltaan 24 cm vuoka on tälle määrälle juurikin sopiva.
2. Lämmitä maito kiehumispisteeseen ja kaada maito sitten leipäpalojen päälle. Auta leipien pehmenemistä murskaamalla leipiä lusikan avulla.
3. Pilko suklaa ja pähkinät pieniksi.
4. Ota sitten käyttöön järeämmät aseet, ja pyöräytä leipä-maitoseos tasaiseksi sauva- tai tehosekoittimen avulla. Lisää sitten joukkoon kaikki loput ainekset ja sekoita.
5. Kaada seos vuokaan ja tasoita pinta lusikalla. Laita kakku kypsymään uunissa 180 asteessa 45 min. ajan.
6. Kun kakku on valmis, anna sen jäähtyä huoneenlämmössä vartin verran. Ripottele lopuksi pintaan tomusokeria.
Buon appetito!
Kakun kypsymisvaiheita tuijotellessa mieleen tuli tämä laulu.
Ja ennen kaikkea tämä video.
Laura Pausinin vanhempien rakkaustarina sopii mainiosti päivään, jolloin melkein yhtä pitkää yhteistä taivaltaan juhlistivat minun omat äiskä & iskä.
♥
Teksti löytyy täältä.
Tämä on varmaan sukua sille kahvinporokakulle? :D Pitänee kokeilla tätäkin!
VastaaPoistaAinakin ulkonäön puolesta olet ihan oikeilla jäljillä! Tämä tähdekakku on ollut tosin hyvinkin tyypillinen mummulan - ja cucina poveran - dolce alueesta riippumatta. Perinteinen italialainen versio meidän leipäkeitosta tai leipävanukkaasta, siis! Nam...!?
PoistaWow, näyttää todella syötävän hyvältä! Sinulla näitä hyviä reseptejä piisaa =). Laura Pausini on muuten minun ihan ehdoton ykkös suosikki Italialaisista laulajista.
VastaaPoistaVoi Katinka, kyllä näitä piisaa - niin monta kiinnostavaa reseptiä mutta niin vähän aikaa..! Mutta eipä ainakaan tekeminen lopu kesken, mikäpä sen mukavampaa! Laura Pausini on ollut Eroksen ja Nekin kanssa ihan ensimmäisiä italialaisia ääniä, joihin olen ihastunut (tietysti!), ja joista tulee erityisen rakkaita Roomaan liittyviä muistoja. Tämä laulu (ja tuo video..) oli kaltaiselleni nostagikolle taas pitkästä aikaa sitä ihanaa “oikeaa” Lauraa.
PoistaSaapasmaan asukkaat ovat kyllä olleet kekseliäitä. Niukkuus selkeästi tekee hyvää mielikuvitukselle.
VastaaPoistaTäytyy sanoa, että vähän otsa kurtistui kun kuulin anopilta ensimmäistä kertaa tästä mummolan kekseliäästä herkusta.. Mutta ei voi kuin ilahtua näistä mielikuvituksen tuotteista, joilla saadaan syötyä ne syömättäkin jääneet ruoat pois. Oma mielikuvitus kun ei VIELÄ kovin kummoisiin keksintöihin taipuisi..
PoistaMIten ne leivät oikein sikiää silla lailla...? Mä tein juuri myös vastaavan mittakaavan siivouksen ja kun korppujauho-osasto oli jo valmiiksi pullollaan, päätyivät ne multahommiin.
VastaaPoistaVähän epäilen, että kevät on saanut nuo leivätkin vähän villeiksi.. Ja näin kovin hedelmälliset leipäset pärjäävätkin varmasti loistavasti multahommissa! Tässä puutarhatilkkua odotellessa täytyy vaan yrittää kylvää tuota korppujauhoa joka ruokaan (ja ennen kaikkea, koittaa syödä leivät pois kun ne ovat vielä tuoreita.. Se EI voi olla kamalan vaikeaa, eihän?).
PoistaMä olen ihan hurahtanut tähderesepteihin, tämän tyylistä ei ole kyllä ikinä tullut vastaan, kokeilen ihan varmasti ja saatampa blogatakin sen jossain vaiheessa, laitan kyllä sitten linkit tänne...
VastaaPoistaKiitos paljon kommentistasi kanapeet, kiva kuulla! Itsekin rrrakastan yli kaiken reseptejä, joilla on mahdollisuus antaa tähderuoille uusi elämä - varsinkin kun paha taipumukseni on tehdä sekä ruokaa että ruokaostoksia kokonaiselle rykmentille vaikka taloudesta löytyy vain kaksi (nälkäistä) suuta.. Kiva tietää, että blogistasi saattaisi hyvinkin löytyä uusia inspiksiä aiheen tiimoilta!
PoistaPuhut ihan mun suullani ja meitäkin on vain kaksi tässä taloudessa! Sullahan on tosi kivoja reseptejä täällä blogissa, pitää penkoa niitä tarkemmin.
PoistaEn ole siis ainoa suurtalousemäntä.. Huojentavaa kuulla! Ja kovasti paljon tervetuloa visiitille toisekin!
Poista