Viininmaistelua Piemontessa

Viime kesästä asti pöytälaatikossa on asustellut mörökölli.

Aikomuksenani kun on ollut kirjoittaa muutama pikku sananen viineistä.

Mutta. Miten naurettavan vaikea on ollut tarttua niin kovin sivistyneeseen aiheeseen.

Ja vastuukin on painanut viinitieteilijää. Onhan hyvää viiniä tässä suussa ollut aina about kaikki viini.

Varsinkin ilmainen viini.

Mutta hyvän viinin tapaan olen pienen käymisajan jälkeen kypsynyt edes sen verran, että nyt tuo mörökölli on saanut lentää muiden mäskien (se lienee se mitä rypäleistä käytön jälkeen jää jäljelle) mukana pellolle.

(Eikä siihen nyt niiiiiin kauaa mennyt.. Ainakaan, jos asiaa tarkastelee hitaan hämäläisen näkökulmasta.)

Sillä jos olen jotain viimeistään viimeisen vuoden aikana ymmärtänyt, niin ainakin sen, että parasta viiniä on se, mitä saa juodakseen sillä hetkellä, kun elämä tuntuu erityisen onnelliselta.

Olipa se sitten kauniissa ympäristössä, hyvän ruoan äärellä, maukkaassa seurassa tai muutaman senttilitran arjen yläpuolelle kohottavan juhlan äärellä nautittu (juurikin se parhaista parhain ilmainen) viini. Tai ihan muuten vaan. Kun aurinko vähän näyttäytyy, ja ilmassa on aistittavissa vaikka häivähdys kesästä.

Eikä mikään muu viiniasioissa ole sitten niin nökönuukaa.

Viinihän on kuitenkin ennen kaikkea iloinen asia. Varsinkin muutaman maistiaisen jälkeen.


Näillä sanoin on viimein koittanut aika poiketa hetkeksi Piemonten sateiseen alkukesään 2013 ja käydä muistelemassa, mitä tuolla Toscanaa huomattavasti vähemmän romantisoidulla (lue: markkinoidulla), mutta erityisen arvostetulla viinialueella tuli opittua.

Italian sateinen alkukesähän ulottui tietysti ensimmäiselle lomaviikollemme. Niinpä rantaelämä oli syytä unohtaa, ja miettiä millä suunnalla epävakainen sää ei niin kovin vihloisi. Ja Lounais-Italia sai kyseenalaisen kunnian toimia kohteena, jossa paskasäällä ei ollut niin suurta väliä. Kun siellä ei olisi kuitenkaan niin kaunista kuin.. vaikkapa Toscanassa.

Juu. Ihan rehellisesti sanottuna sillä ilmansuunnalla sijaitsevan Italian luonteesta ei ollut oikein mitään käsitystä. Yleensä veri oli vetänyt kovasti ihan muihin Italian ilmansuuntiin. Mutta aika pian Piemonten pikkuteillä autoillessa selvisi, että kaunista oli. Varsinkin niinä taianomaisina hetkinä, kun aurinko ilmestyi valaisemaan ympärillä kohoilevia kukkuloita.

Ei samanlaista kuin Toscanassa, mutta silti, kerrassaan kaunista. Piemontelaiset eivät vain asiasta niin kylillä huutele.

Isäntä ja koira päiväajelulla.

Koska meille viiniviikareille Piemonte oli ennen kaikkea tuttu italialaisten ylpeyden - ja yhdeksi maailman parhaista viineistä tituleeratun - Barolo-viinin kotimaana, valikoitui visiittimme kohteeksi Langhen viinialueelta löytyvä Barolon kylä.

Niin. Päätimme siis käynnistää pienet viinitieteen opinnot ihan vaan vaatimattomasti viinien kuninkaasta ja kuninkaiden viinistä (il vino dei re e il re dei vini), jollaiseksi baroloa on kutsuttu.

Vaikka oma matkamme tuohon viinin ja herkullisen ruoan kehtoon jäikin turhan lyhyeksi, riittäisi Langhen alueella mainiosti fiilisteltävää pitemmällekin retkelle. Onhan kyseessä nimittäin seutu, joka on vähintään yhtä herkullinen ja maisema sielua hivelevä kuin Toscanan Chianti tai Val D'Orciakin.

Sen lisäksi, että Cuneon maakunnan läpi virtaavan Tanaro -joen eteläpuolelle levittäytyvän Langhen alueella tuotetaan Italian viinien parhaimmistoa, herkkusuita vetävät paikalle myös muun muassa tryffelit (enkä puhu nyt suklaasta..) sekä juustot. Puhumattakaan hasselpähkinöistä, joista tehty Nutella on sekin kotoisin Langhesta.

Langhe alkaa tuon ylimmän joen eteläpuolelta.
Kartta on napattu täältä.

Alueen kukoistuskausi turismin osalta on tietysti syksyllä, loka-marraskuussa, jolloin satoa korjaamaan saapuu nälkäisiä ja janoisia ympäri maailman. Mutta syysryysikseen erinäisine tapahtumineen ei ole välttämätöntä tunkea saadakseen nauttia Piemontesta täysin rinnoin. Viininmaistelut ihastuttavan vieraanvaraisilta paikallisilta järjestyvät nimittäin vähintään aina viikonloppuisin ihan vuoden hiljaisimpinakin aikoina.

Paola Borgogno ja Cannubi -kukkulan ylpeydenaihe.

Niin ollen, jopa sinä uinuvana alkukesän arkipäivänä, aivan lounasajan tuntumassa, jolloin sallimme alueella liikkua, emme jääneet kuivin suin. Vaikka tupsahdimmekin mitään ilmoittamatta eräälle Barolon näkyvimmistä paikoista sijaitsevalle viinitilalle Cannubin kukkulalla, pääsimme oitis perhetilan toisen tyttären Paola Borgognon opastamana maistelemaan Piemontelle tyypillisiä viinejä.

Borgognon perheen patriarkan Francesco Borgognon perustama tila on saanut alkunsa 1897. Toiminnan alussa tältä paikkakunnan silloisen pormestarin tilalta toimitettin baroloa vain paikallisen osterian tarpeisiin.

Esi-isä-Borgognon kuoltua toiminta siirtyi veljenpojille Serio & Battista Borgognolle, joiden nimeä tila edelleen kantaa. Nyttemmin neljän hehtaarin alueen kattavaa tilaa pyörittää koko perhe lapsenlapsineen, ja barolon sekä muiden punaviinien lisäksi tilalla tuotetaan kahta valkoviiniä sekä kahta hieman tiukempaa juomaa; Frenet-Branca -tyylistä digestiiviä Barolo Chinatoa sekä tietysti kunnon tiukkista, grappaa.

Sergio Borgogno lempipaikallaan.
Kuva peräisin täältä.

Piemonten ylpeyden, haasteellisen nebbiolo -rypäleen ympärille on rakentunut siis myös Borgogon tilan tuotanto.

Vaikka vaikeaksi kehuttua nebbioloa on aikojen saatossa yritetty kasvattaa eri puolilla maailmaa, on se edelleenkin tunnusomaisesti Italian ja erityisesti Piemonten rypäle. Piemontessa mitä ilmeisimmin yhdistyvät kaikkein optimaalisimmalla tavalla rypäleen kaipaama pitkä, lämmin kesä sekä pieni tuulenvire, joka huolehtii siitä, etteivät herkät rypäleet pääse kostumaan ja homehtumaan. Ja vaikka rypäle lienee aiheuttanut päänsärkyä yhdelle jos toiselle viininviljelijälle, on Piemontessa osattu kuitenkin kasvattaa nebbiolosta maailmanluokan viinien rypäle.

Alkukesän hennot pienet nebbiolo-nuppuset.

Nebbiolon nimi tullee sanasta sumu, nebbia, sillä rypäleen kasvumaat ovat usein myöhäisen marraskuisen sadonkorjuun aikaan kietoutuneet sumuun. Itse rypäleen ulkonäkö saattaa myös olla nimen takana, sillä syvän purppuran sijaan rypälettä peittää sumuisa, harmaa mattapinta.

Sumuisenharmaa on myös kasvialusta, jolla nebbiolo viihtyy. Viinitarhan saven, kalkin ja hienojakoisen hiekan antama pohja näyttääkin oikeastaan kaikelta muulta kuin hedelmälliseltä ja kutsuvalta. Mutta oikukas nebbiolo tykkää haasteista.

Mutta sitten siihen tärkeimpään. Maisteluun.

Menuun kuului kaikkiaan viisi viiniä, joita fiilisteltiin kevyimmästä vahvimpaan, barolo tietysti viimeisenä. Maistelumenun hinta oli 10€ tienoilla.

Dolcetto D'Alba

Tämä 100% dolcetto -rypäleestä valmistettu viini on perus pöytä- ja arkiviini. Nimensä mukaan "pikkumakea" (ei niin, että tämä viini olisi mitenkään erityisen makea ollut, vaan ennen kaikkea kevyt, väh. 11%) viini on sopiva käytettäväksi silloin kun tavallisen ateriansa haluaa huuhdella vähän juhlallisemmin kuin maidolla. Tai piimällä. Arkikäytössä viini on suht sopivan kevyt myös kukkarolle.

Jos aterialla on tarjolla useampaa viiniä, dolcetto olisi se juoma, jonka kanssa syömingit käynnistetään. Parhaiten viinin kaveriksi sopivat kevyet alkupalat, pizza, pasta sekä valkoinen liha. Juustolautaselle kannattaa dolcetton kanssa valikoida vähemmän aikaa kypsytettyjä juustoja.

Barbera D'Alba (Superiore -nimikkeellä erityisen hyvinä vuosina, jolloin vahvuus on yli 12,5%)

Dolcetton jälkeen lasiin kaadettiin asteen verran tuhdimpaa 100% barbera -rypäleestä tehtyä viiniä. Tämä pehmeä viini kypsytellään tammitynnyreissä, joista makuun tarttuu pientä aavistusta puusta, kevyen kirsikkaisuuden lisäksi.

Barbera soveltuu parhaiten maultaan hieman rohkeampien ruokien kaveriksi. Uppopaistetut alkupalat, grillattu liha, uunipaisti sekä pitkään kypsyneet juustot, löytävät barberasta sopivan makukaverin.


Nebbiolo D'Alba

Mukavan tymäkkä (14%) Nebbiolo oli maisteluviineistä erityisen mieleinen. Eikä se johtunut vain siitä, että viinin makuun oli tässä kohdin jo kivasti päästy, vaan se hyväili makunystyröitä ihan yhtä mukavasti vielä kotonakin korkattuna.

Nebbiolo olikin maistelluista viineistä ensimmäinen "tärkeä" viini, joka on kiva korkata vähän erityisempinä ruokahetkinä. Vaikkapa jos lautasella olisi jotain ihanaa tryffelillä maustettua pastaa. Tai pitkään hauduteltua ragua tai ihanaa paksua minestronea. Tai riistaruokaa. Oijoi. Myös Piemonten tyypillisen alkupalan tartarin kanssa viini toimii. Ja vielä palanpainikkeeksi kunnon tyjyjen juustojen kanssa.

Amen.

Barbaresco (riserva, kun viini kypsyy tammitynnereissä 3 vuotta)

Jos barolo on Piemonten viinien kuningas, niin barbareso on kuningatar.

Kahden vuoden ajan tammitynnyreissä muhiva barbaresco (väh. 12%) on nebbiolon ja barolon ohella tehty 100% nebbiolo -rypäleistä. Eikä näitä viinejä maistellessa enää ihmetyttänyt se, miksi nebbiolo -rypäleen oikkuja kannattaa sietää. Sillä vaikka viineistä ei muuta ymmärtäisi, niin ainakin sen, miten joskus viini vain ihmeellisesti silittelee suuta sisältäpäin. Se on mukava palkinto niin vinintuottajalle kuin nautiskelijallekin.

Ruokapöydässä barbaresco on se viini, johon siirrytään pääruoan myötä. Paistit, ankka ja riistalinnut sekä muut riistalihat ovat omiaan barbarescon kavereina. Ja jälleen palan painikkeeksi nautitut pitkään kypsennetut juustot saavat barbarescosta ansaitsemaansa seuraa.

Pitkään sopivaa korkkaushetkeä odottaneet barbarescot kannattaa pyöräyttää pöytään dekantterin kautta.


Ja sitten, the king.



Barolo Classico

Tilan tärkein, arvokkain ja palkituin viini barolo maisteltiin tietysti viimeiseksi. Ja sitä hetkeä olikin odoteltu, sillä barololla vaan on sellainen maine, että jotain ihan uutta, ihmeellistä ja erityistä oli lasiin tulossa. Jotain sellaista, minkä vuoksi alueelle kannattaa matkustaa kauempaakin.

Miten kutkuttavan jännää ja ainutlaatuista!

Kolme vuotta tammitynnyreissä maistunut tanniininen viinikuningas (12,5%) kaadettiin barbarescon tapaan isompiin laseihin, joissa sen maku pääsee parhaiten oikeuksiinsa. Väriltään hieman tiileen taittuvan barolon ensimmäinen suutuntuma oli hieman hämmästyttävä, sillä sen tiukasti suuta kuivaava tanniinisuus ei ollut lainkaan niin miellyttävä kuin aiemmissa viineissä. Ensikohtaaminen ei siis ollut niin lämmin kuin olin toivonut ja kuvitellut.

Barolo vaatikin hetken aikaa lasissa, ja pientä grissinienpureskelua välipalaksi, ennen kuin sen ansioista alkoi saada vihiä. Ehkä siihen perustuu arvokkaimpien viinien arvo. Niitä pitää vähän kosiskella. Ehkäpä.

Viiniviikarit taas haluaa heti rynniä maaliin sen kummemmin maistelematta. Voi olla, että siinä se juju piilee..

Barbarescon tapaan barolon korkkaus on aterialla tunnelmaa entisestäänkin kohottava ohjelmanumero. Parhaimmillaan sen arvovaltainen maku on nautittuna riistaruokien ja pitkään haudutettujen liharuokien rinnalla. Aterian alkuun barolo sopii mainiosti risoton kaverina, ja aterian päätteeksi taas pitkään kypsennettyjen juustojen erityisen juhlallisena kyytipoikana.

Baroloa pitää päästä siis tutkimaan vielä uudemmankin kerran, tämä ensikohtaaminen (ja kotona merkkipäivän kunniaksi korkattu pullo) oli vasta pientä uteliasta alkukyräilyä.

Maistelun jälkeen oli hyvä jaloitella jokunen hetki ja katsastaa, miltä viinikellarissa näytti.

(Ei niin glamoröösiltä, kuin olin kuvitellut.)

Ja tutkia vähän korkituskonettakin.

Epäilyttävän iso kone pelkkään korkitukseen.

Voi olla, että sattuneista syistä keskittymiskyky ei ollut ihan parhaimmillaan ja joku info meni vähän ohi.

Erityisen mukavaa Borgognen tilalla oli muuten se, että yrityksen periaatteena on tuottaa mahdollisimman monille kukkaroille sopivia viinejä, joita voi (ja toudellakin kannattaa) tilata kauempaakin. Dolcetto, Barbera ja Nebbiolo olivat kaikki alle 8€/pullo, Barcaresco 15€ (riserva 35€) ja Barolot 16-65€.

Mikäli viinintilaus kiinnostaa, lisätietoa löytyy täältä.

Tämä kerrassaan symppis herra pitää huolta myös Sukuloiden tilan viinitarhoista Serralunga D'Albassa.
Olin ihan ylpeä, että meidän omat suomalaiset ja erityisesti Signora Sukula
olivat niin monelle paikalliselle tuttuja!

Viiniköynnöksen oksista kasvatetut "barbatelle" -taimet valmiina istutukseen.

Piemonten viinimatkailua suunnittelevat löytävät kivaa lisätietoa täältä ja täältä.


Fratelli Serio & Battista Borgognon viinitilan koordinaatit taas ovat seuraavat:
Via Crosia 12
12060 Barolo (Cuneo) Italia


Langhen alue on vajaan kahden tunnin ajomatkan päässä niin Milanosta kuin Genovastakin. Torinosta matkaan menee autokyydillä vain noin tunti.

Alueella liikkumista varten kannattaa käyttöönsä varata auto (mikä on viininmaistelun kannalta tylsempi homma, tietysti..).

Ja ettei viininmaistelusta totuus unohtuisi, niin tähän loppuun on tietysti valistusmielessä laitettava pieni muistutus viininjuonnin kiroista..

Hyvää ja herkullista pääsiäistä!