keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Seitsemän kuolemansyntiä - Tonnikalapastan himo

Taannoin Pariisista palatessa, siinä vaiheessa lentoa kun piccolopullo valkoviiniä sai taas luottamaan lennonjälkeiseen elämään, alkoi vatsassa tuntua pieni näläntunne.

Nälkä kasvoi sitä mukaa, mitä lähempää näin Suomen sinisenä välkehtivät veet ja havupuiset metsät.

Ja siinä vaiheessa kun lentomatka oli enää loppurullausta vaille valmis, oli mielessä vain ja ainoastaan kaksi asiaa.

Ihan ensiksi oli pakko saada grillimakkaraa. Olihan matkatavaroiden seassa jokunen inspiroiva purnukka ranskalaista sinappia.

Ja toiseksi. Tuli aevan järkyttävä tonnikalapastanälkä.

Se aina välillä tulee. Guilty as charged. 

Onneksi Finavia on kaikessa viisaudessaan varannut lentokentältä Alepanmentävän aukon, jotta saattoi eräskin maailmannainen taittaa tyytyväisenä matkansa viimeisen etapin. Taksin takapenkillä. Tonnikalapurkki, grillimakkarapaketti ja ruisleipä kainalossa.


Pasta al tonno - Tonnikalapasta (2 hengelle)

80 g (mahdollisimman hyvälaatuisia) tonnikalapaloja öljyssä
oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
(2 sardellifilettä)
1 tl suolaa
ripaus (n. 1/4 tl) sokeria
400 g (yksi purkki) tomaattimurskaa
(tuoretta persiljaa tai minttua)

200 g pastaa (pitkä pasta; spaghetti tai linguinet on ihan parasta!)
kourallinen karkeaa merisuolaa pastan keitinveteen


1. Kuori valkosipulinkynnet ja leikkaa ne hieman pienemmiksi paloiksi. Kaada paistinpannulle kunnon plöräys oliiviöljyä ja anna kynsien sitten kuullottua öljyssä matalalla lämmöllä kunnes ne saavat kevyesti väriä pintaan. Varo etteivät kynnet kärtsää kitkeriksi.
* Jos haluat syventää pastan makua, laita pannulle myös sardellifileet sulamaan tässä vaiheessa. Jos käytät sardelleja etkä ole suuri suolan ystävä, suolaa kastike hieman keveämmällä otteella.

 2. Valkosipulien saatua väriä kaada pannulle tomaatti. Mausta suolalla ja ripauksella sokeria ja anna sitten pulputella 15min. tai kunnes kastike alkaa olla kiehunut mukavasti kokoon ja tomaattimurskan vetisyydestä on päästy eroon.

3. Laita pastavesi kiehumaan kun kastike on koko lailla valmis. Heitä pasta kiehuvaan ja suolattuun veteen ja keitä pakkaukseen merkityn ajan verran.
* pastaveden kiehumista odotellessa kannattaa hetkeksi sammuttaa levy, jolla pastakastike on, ettei kastike kuivu liikaa.


4. Kaada tonnikalapurkista pois ylimääräinen öljy ja pilko kalaa hieman pienemmäksi haarukalla. Kun pastan keittoajasta on jäljellä puolet, lisää tonnikala tomaattikastikkeen joukkoon.

5. Kun pasta on kypsää, lisää lämpö paistinpannulla tiriseväksi, kaada pasta lävikön kautta paistinpannulle ja sekoita tomaattikastikkeeseen. Lopuksi lisää halutessasi joukkoon persiljaa tai minttua (sitä samaa paksulehtistä, jota laitetaan myös mojitoon - toimii mukavasti myös tonnikalan kanssa!). Kun annos on lautasella, voit kaataa lopuksi päälle vielä pikku silauksen hyvää oliiviöljyä.

Ja sitten vain - Buon appetito!


Syntisistä asioista mieleen tuli Euroviisut.

Jo muinaisena vuonna 1978 San Remossa esiintynyt 16-vuotias Anna Oxa oli vähän samoilla linjoilla kuin Conchita.

Paitsi että Anna jäi toiseksi.

Teksti löytyy täältä.

4 kommenttia:

  1. No niin, nyt alkoi täälläki tuo kuolemansynti tehdä tehtävänsä. Ja tarjolla vaan työmaaruokaloita...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Merja.. Toivon mitä syvimmin, että joku työmaaruokala päästi sinut tänään pahasta!

      Poista
  2. Tämäpä tuli oikein osuvaan kohtaan. Olen juuri yrittänyt usuttaa itseäni tekemään ruokaa kaappeihin kertyneistä säilykkeistä ja tämä sun resepti sai tomaattimurskan ja tonnikalan kuulostamaan herkulliselta.
    Mutta jos haluisin oikein panostaa niin mietin noita sardelleja, saako hyviä suomalaisesta perusmarketista? Onko suosituksia? Vai onko sulla jotain Italiasta tuotuja herkkuja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, säilykkeistä saa AINAKIN kahta superherkkuani; tonnikalapastaa ja puttanescaa! Että ei kun buonissimo appetito!

      En ole vielä ostanut sardelleja Suomesta (niitä on niin kiva roudata Italiasta ja jännittää, että leviävätkö matkalaukkuun..), vaikka ilokseni niitä lasipurkkeja on alkanut näkyä jo useammassakin ruokakaupassa. En ole vielä törmännyt merkkiin, jota kannattaisi vältellä - kunhan ovat lasipurkissa - mutta Rizzolin sardellit (alici) on aika klassikko ja Rizzolin alici piccantet söpössä metallipurkissa ehkäpä ihan sellainen suositeltava hankinta!

      Poista