Eikä se hellittänyt, vaikka vaivaa lääkitsi tuijottelemalla vanhoja matkakuvia, opiskelemalla ranskaa, katsomalla Sex and the Cityn viimeiset jaksot ja erinäisiä elokuvia, käymällä Italian pariisilaisimmassa kaupungissa Torinossa, lukemalla tätä ihastuttavaa blogia, syömällä vaarallisia määriä Camembert- juustoa - ja jopa leipomalla Tarte Tropeziennea.
Ehei. Sinne oli pakko päästä. Mielummin vaikka asumaan, jos mitenkään mahdollista.
Tai edes vähän vain fiilistelmään. Näin ensialkuun.
Viikon johtava ruokateema. |
Ja tottakai myös herkullisesta ranskalaisesta ruoasta.
Tai oikeastaan sen ajatuksesta.
Lopputulemana olen nimittäin ihan lääpälläni tuohon valon kaupunkiin, mutta edelleen ihan pihalla ranskalaisesta ruoasta. Missä ja milloin se on parhaimmillaan ja aidoimmillaan? Ja mitä se oikeastaan edes on?
Ranskalaisen keittiön salaisuuksia olen tosin selannut vasta työvälineisiin asti..
Onneksi aina on kuitenkin juustot. Ja viini. Ei ainakaan pääse nälkä yllättämään odotellessa kutsua johonkin ranskalaiskotiin ihan oikealle ranskalaiselle aterialle.
Ja jostain syystä Pariisissa makeakin maistuu tavallista makeammin.
Minttuteellä Pariisin moskeijan kahvilassa. |
Moskeijan kahvilassa on tarjolla myös ihan kiva kokoelma Lähi-idän herkkuja.. |
Asuntomme alakerrasta löytyi macaron -leivosten haastajien, Popelinien myymälä. Näistä erilaisin kreemein täytetyistä tuulihatuista herkullisimmassa oli karamelli-suolatäyte. |
Kun markkinat eivät tällä kertaa tulleet omaan kotikortteliin, kävimme tsekkaamassa Boulevard Richard Lenoirin sunnuntaitorin (metro Richard Lenoir / Bréguet Sabin), joka notkui antiikin sijaan ruokapöytien aarteista.
Huh huh, mikä ihana tarjonta. Ihan itku meinasi tulla.
Markkinoille halajava voi tarkistaa Pariisin päivittäisen markkinatilanteen tästä kalenterista.
Siellä yhdeltä suupalalta toiselle ajelehtiessa ja jossain kadunkulmassa istuskellessa aloin hieman saada selkoa myös siitä, mikä oli ajanut Italianrakastajan lankeamaan niin päätä pahkaa Pariisin syliin.
Kahvit Rue Montorgueililla. |
Seikkailu.
Seikkailu vieraalla seudulla.
Seikkailu vieraalla seudulla, joka on hivelevän kaunis ja rento kuin Italia.
Seikkailu vieraalla seudulla, joka on hivelevän kaunis ja rento kuin Italia, mutta organisoitunut ja toimiva kuin Saksa.
Kas noin. Pariisin menestyksen yhtälö.
Juustot Musée d'Orsayn ravintolassa Campanassa. |
Eikä Pariisi lainkaan rumenna sekään, että kaupunki on täynnä kerrassaan epäilyttävän ystävällisiä, avuliaita ja hymyileviä ihmisiä.
Jotka näyttävät kaiken lisäksi osaavan nauttia elämästä. Ainakin terassien määrästä ja käyttöasteesta päätellen.
Piipahdus kirkkoon on tervetullut henkireikä yhdelle jos toiselle. |
Presidentin naiset olivat (tämänkin) viikon puheenaihe. |
Kaupungin vaivalloisimmin muodikas tyyliniekka. |
Jos kielestä voi jotain päätellä, niin ranskalaiset ovat myös osanneet antaa lähes täydellisesti soivan ja oikeanlaisen painon juuri tälle hetkelle. Vai onko muka olemassa kauniimpaa ja samaan aikaan lähes naurettavan pompöösiä sanaa kuin aujourd'hui, tänään?
Tänään täällä, huomenna poissa. Père-Lachaisen hautausmaalle pysähtynyt aika. |
Nämä näyttivät fantasiaelokuvalta, vaikka olivat ihan vaan hautausmaan elämästä. |
Parhaat taidemuseot eivät vie koko päivää (ja kaikkia mehuja). Mitä pienempi, sitä kauniimpi. Ja aika takuulla myös nautinnollisempi. |
Milloinkohan tämä rakastavien silta kokee Titanicin kohtalon..? |
Tämä se vain kuuluu Pariisissa nähdä.. Takana, joen toisella puolella kohoaa Trocadéro ja Chaillotin palatsi. |
Muutama tärppi matkan varrelta:
Pariisin moskeijan puutarha, hamam ja kahvila
Mosquée de Paris
39 Rue Geoffroy Saint-Hilaire
75005 Paris
Popelini -myymälät
29 Rue Debelleyme, 75003 Paris
44 Rue des Martyrs, 75009 Paris
www.popelini.com
Söpö levähdyspaikka pientä kevennystä kaipaaville
Café Pinson
6 Rue du Forez, Paris Marais
www.cafepinson.fr
Père-Lachaisen hautausmaa
16 Rue du Repos, 75020 Paris
(Metro: Linja 3, Galliénin suunta / Père Lachaise tai Gambetta)
* hautausmaan kartta kannattaa printata etukäteen täältä tai valokuvata itselleen muistiin heti portista sisääntultua!
Maison Européenne de la Photographie (valokuvataidetta)
5-7 Rue de Fourcy, 75004 Paris
www.mep-fr.org
* täällä on varsin näpsäkkä lista myös muutamasta muusta visiitinarvoisesta museosta.
Eiffel-torni
Champ de Mars, 5 Avenue Anatole France, 75007 Paris
(Metro: École Militaire tai Trocadéro)
* Eiffel-torni välkehtii erityisen juhlallisesti joka ilta auringonlaskusta lähtien klo 01 asti. Aina tasatunnein käynnistyvä romanttinen spektaakkeli kestää 5 min. ajan. Näin huhtikuun loppupuolella ensimmäinen "valoshow" oli klo 21.
Pariisin majapaikkaa miettiessä suosittelen lämpimästi majoittumaan Marais'n alueella 3. kaupunginosassa (omaa lempiseutuani erityisesti Rue de Bretagnen kulmat). Sen lisäksi, että alueelta ei välttämättä tee edes mieli lähteä kovin kauas, metro läheiseltä Republiquen asemalta vie lähes kaikkialle, minne matkalainen Pariisinlomallaan halajaa.
Pariisin suunnistuksessa suurena apuna on ollut pieni sinikantinen karttakirjani (kansi näyttää about tältä), joka on auttanut ainakin allekirjoittanutta hieman paremmin hahmottamaan Pariisin alkuun kovin epämääräiset kaupunginosat "arrondissements".
Kuten ystäväni Paolo Conte asian muotoilee,
"Ho due amori, il mio paese e Parigi..." (Minulla on kaksi rakastettua, kotimaani Italia sekä Pariisi).
Niin minullakin Paolo. Niin minullakin.
Italialaislaulaja ja Pariisinrakastaja Paolo Conten Blue tangos -laulun teksti löytyy täältä.
Oi, Pariisi. Sinne (tai oikeastaan hieman ulkopuolelle) minäkin pääsen isoksi ilokseni taas ihan kohta puoleksitoista kuukaudeksi. Riinan blogi on tosiaan mukavaa luettavaa, harmi vaan, että se on hiljentynyt. Torit, leipomot, katot,... ihanaa...
VastaaPoistaOih ja voih, tuo 1,5kk visiitti kuulostaa juurikin about täydelliseltä mitalta.. Ihanaa! Riinan blogia on ikävä, mutta onneksi kohta voi lukea Luimupupun Ranskan seikkailuja! Nautithan minunkin puolesta, pliiiis!
PoistaMon Dieu, tämäkin vielä! Italia - Ranska, ikuinen lempikaksikkoni ja nyt tässä loistoblogissa esiteltynä, voi tätä elämän kevättä. Viimeiset 10 kesää Ranskan Atlantin rannikolla viettäneenä Pariisi on ollut ainoastaan pakollinen läpikulkupaikka, jostain mystisestä syystä se ei kaikesta joie de vivrestä huolimatta ole sydäntäni sykähdyttänyt - tätä reportaasia lukiessa ja kuvia katsellessa mieleeni juolahti, pitäisiköhän antaa Pariisille mahdollisuus encore une fois...?
VastaaPoistaTerv. Salainen Ihailija :)
Mais bien sûr!! Itse ajattelin pitkään, etten kuulu lainkaan Pariisiin, mutta olinkin ihan väärässä! Uskaltaisin siis rohkaista antamaan Pariisille mahdollisuuden - varsinkin jos se osuu sopivasti matkan varrelle matkalla Atlantin rannan kesäparatiisiin (MON dieu, miten ihanaa!)!
PoistaMatkakuume. Ilmiselvästi olen kauhean preussilainen, koska minusta Pariisi on ihana juuri sopivassa epäjärjestelmällisyydessään, mutta ettäkö se toimisi saksalaisen tarkasti. Meillä on selkeästi erilaiset vertailukohdat. No, Italiaan verrattuna ehkä ;-)
VastaaPoistaPreussilainen Pariisi, oh-la-laa! Mutta kyllä, jo Roomaan verrattuna (ja näiden rakastuneen vaaleanpunaisien lasien läpi) voisin rohkaistua kuvailemaan asioiden sujuvutta Pariisissa jopa preussilaiseksi. Kepeäksi, vaivattomaksi, suloiseksi preussilaisuudeksi!
PoistaJälleen ihana nojatuolimatka kanssasi. En ole koskaan (vielä) käynyt Pariisissa, mutta sait kyllä tällä postauksella kuumeen nousemaan.
VastaaPoistaKiitos Katinka, kiva kun käväisit kanssani Pariisissa! Ja kannattaa siellä käydä edes kerran ihan oikeastikin, vaikka vähän romantisoimassa..
Poista