Kokkauskurssilla Sisiliassa

Haaveissa, elokuvissa ja kirjoissa alkuasetelma on tavallisesti jotakuinkin seuraavanlainen:

"Jo sukupolvien ajan Lucan perhe on tehnyt ruokaa tässä keittiössä ja talossa, jolle johtavat Favion kylän jyrkimmät portaat. Näkymä keittiön ikkunasta on pysynyt muuttumattomana kaikki ne vuodet. Pastellisten talojen takana häämöttää edelleen kirkko ja parvekkeilla liehuvat pyykit kurkottavat taivaalle kilpaa taatelipuiden kanssa.

Lucan muistoissa suuri keittiö on täynnä elämää. Isoäidin, lukuisten tätien ja serkkujen taitavat kädet työstävät taikinaa samalla kun äänekkäästi väitellään parhaasta uunipastan reseptistä. Tai muusta yhtä herttaisen pienestä.

Nyt keittiön liitutauluun on kirjattu ensimmäisen kurssipäivän ruokalista ja naulakkoon on ripustettu neljä valkoista essua. Lautaset ovat ryhdikkäästi pinossa ja puiset työtasot puhtaiksi kuurattu. Veitset ja pannut kiiltävät auringossa, joka loistaa avoimesta ikkunasta paljastaen ympäröivän maiseman.

On aika toivottaa oppilaat tervetulleeksi Rakkaudesta ruokaan -kokkauskurssille.."

(Nicky Pellegrino: The Food of Love Cookery School)

Ihan niillä odotuksien unelmanomaisilla tasoilla ei liidelty siinä vaiheessa kun pääsin viimein osallistumaan ihan oikealle pikku-kokkauskurssille taannoisella Sisilianmatkalla.

Mutta muutama millimetri maanpinnan yläpuolella kuitenkin.



Vaikka otinkin kiitollisena vastaan aivan viime metreillä löytyneen paikkani keittiöstä, olisi jälleen ollut kaikin puolin fiksumpaa selvitellä asioita pikkaisen aikaisemmin. Ajan kanssa kurssipaikan sijainnin lisäksi olisi kannattanut selvittää ainakin kurssin kesto, hinta ja sisältö. Ne nimittäin voivat olla mitä vain muutamasta tunnista viikkoon ja 50-500€:oon.

Näiden perustietojen lisäksi olisi voinut punnita onko mielekkäintä kurssitella ravintolahenkilökunnan, kokkikoulun vai ihan kotikokin opastuksella. Vai yksin vaiko ryhmässä? Millä kielellä, italialaisten vai ulkomaalaisen kanssa? Entä mikä on sopivin kurssin luonne (tekeekö oppilas itse kaiken alusta loppuun vai seurataanko sivusta)? Jne. Jne.

Koska Sen Oikean (vrt. nuo aiemmin mainitut haaveet..) löytäminen ei käynytkään ihan käden käänteessä joltain mukavalta yhteenvetosivulta (daaamn!), päätin hakea vaihtoehtoja maatilamajapaikoista (agriturismo), joissa oli mahdollista myös yöpyä samalla.

Ja löytyihän se. Oikein söpö paikka. Ja kokkailukurssikin onnistui.

Unohdin vain kysyä hinnan. Ja mitä, missä, milloin. Ja kenen kanssa. Ja miten.

Eihän siihen ollut enää aikaa kun kone oli jo lähtökuopissa.

Mutta mitäs me pienistä..

Tästä se lähti.
Vähän tottumaani tuhdimman Melanzane alla Parmigianan kokoaminen alkupalaksi.

Paikan päällä selvisi oman kurssini luonne. Kokkailisin illallisen majapaikan illallistajille yhdessä kahden naisen tehokeittiötiimin kanssa.

Sain itse valita mitä ruokia haluaisin treenata ja ne ympättäisin päivittäin vaihtuvaan illallismenuun.

Kurssin kesto olisi viisi tuntia iltapäivällä ennen illallista.

Kurssin hinta olisi 100€ + 75€ kahden hengen illallisesta (Äiti, ethän vaan järkyty!!).

Ja sehän sopi. (Ainakin siihen asti kunnes moni jälkikäteen kurtisti hinnalle kulmiaan. Mutta autuaita olkoot tietämättömät. Ja ne, jotka eivät tee ennakkotutkimuksia.) 

Alati kiehtova öljyn määrä ja laatu (oliiviöljyllä mentiin tällä kertaa) munakoisoja uppopaisteltaessa.

Liikuin aikamoisella epämukavuusalueella, kun jouduin itse määrittämään mihin halusin kurssini käyttää. Sisilialaista ruokaa, tietysti. Mutta samalla jotain, mitä voisin tehdä myös kotona. Ja jotain sellaista, jonka nimenomaan sisilialaiset osaavat.

Kääk. Olisi kannattanut vähän tutkia kotona pölyttyvää sisilialaista keittokirjaa. Mutta kun ei.

Päädyin sitten munakoisoihin, ihan missä muodossa vain.

Halusin myös katsastaa miten siinä keittiössä tehtiin monelle sisilialaiselle ruoalle tyypillinen "impasto" eli pinjansiemenistä, rusinoista ja korppujauhoista sekoitettu täyte.

Vaikka maksalaatikon rusinat saavat edelleen kyytiä, tässä joukossa ne kummasti taas kelpaavat..

Ja kun saarella oltiin, niin sisilialaiselle keittiölle tyypillisiä mereneläviä alkoi tehdä myös mieli (vaikkei niitä ihan helposti Suomesta saakaan).

Tietysti ainakin sardiineja (sarde).

Ja tottahan nyt miekkakalaakin (pesce spada).

Ja josko vielä sitä viime kesänä Giardini-Naxoksella nautittua täytettyä seepiaa (seppia)...?

Näin ensialkuun.

Niks ja naks.
Keittiösaksien ahkera käyttö on tutkimukseni mukaan yksi herkullisen ruoan suurista salaisuuksista.

Siistityt seepiat valmiina pannulle.

Kokkailu tapahtui maatilamatkailua järjestävän tilan omassa, pienessä keittiössä. Hellan ääressä oli kolmeen pekkaan jo hieman ahtaanpuoleista, ja koska tärkeä oli saada illalisaikaan (klo 20) mennessä valmiiksi niin alkupalat, alkuruoka (primo), pääruoka (secondo) ja jälkkäri, oli tytöillä myös aikamoinen vauhti päällä.

Kramppaavien muistinpanojen (joista ei enää ota selvää kirjanoppinutkaan) kirjaamisen ja heilahtaneiden valokuvien napsimisen lisäksi ehdin nippa nappa silloin tällöin tekemäänkin jotain. Tällä kurssilla pääosassa oli kuitenkin ennen kaikkea imeä niin paljon tietoa kuin irti lähtee ja jättää käytännön treeni odottamaan pääsyä omaan keittiöön.

Nyt vasta ihan oikeasti ymmärsin miksi sunnuntailounasta ruokaa pitää valmistella jo kukonlaulusta lähtien.
Maut ne vain tarvitsevat pikku lepoa pannulla ollakseen parhaimmillaan..

Elenan ja Caterinan kanssa sitruunanlehtiä poimimassa.

Täydellisen siistiksi saksitut miekkakalat sitruunanlehtipedeillään.

Herkät sardiinit saivat sitruunanlehdistä huivin uuniin.

Ihan kaikkea illallisella tarjottua ei sentään yhden iltapäivän aikana valmistettu. Alkupalalautasen sisililalaisklassikko, riisipallero arancino tuli pakkasesta - ja jäi sitten seuraavalle kurssille.

Pääsin kuitenkin työntämään sormeni seuraaviin soppiin, ja toivottavasti pikku hiljaa muistikirjan hieroglyfienkin auetessa saan reseptit kirjattua selkokielisemmiksi myös täällä blogin puolella!


Kokkauskurssin 10 käskyä läksyä 

Insalata caprese
Melanzane alla parmigiana (sisilialaisittain)
Pasta alla Norma (eli munakoisopasta sisilialaisittain)
Täytetyt seepiat
Pesce spada a beccafico (täytetyt miekkakalarullat)
Paprikahillolla täytetyt sardiinit
Yksinkertaistettu täyte (impasto) kalalle
Granita di limone
Limoncello
Mantelikrokantti

Illan hämärryttyä oli aika kerrata mitä oli tullutkaan tehtyä.

Terassin kynttilöin valaistuista pöydistä kuului huokauksia Pasta alla Norman tullessa pöytään.
Kuulin sen mitä mainioimmin, sillä oma italialainen seuralaiseni vietti illallisen huoneessa palellen pois auringonpistosta.

Ei makeaa mahan täydeltä. Vaan juuri sillai sopivasti.

"Ja vasta sitten, viimeisenkin krokanttipalan kadottua suuhun saattoi hän elää lomansa onnellisena loppuun asti. 

Sen pituinen se."

Pst. Tämä kurssi järjestettiin Sisiliassa lähellä Noton kaupunkia A Lumia -nimisellä luomutuotteisiin erikoistuneella tilalla.