perjantai 17. lokakuuta 2014

Makea piirakkasuosikki ricotasta ja suklaasta

Yksi ensimmäisistä kulttuurishokeista Italiassa liittyi karkkeihin.

Kunnon mässyjä kun ei löytynyt mistään.

Tai jos karkkihyllystä (HAH, sallikaa mun nauraa!) joku karkkipussiksi hyväksyttävä joskus löytyikin, niin lähemmässä tarkastelussa senkin sisältö paljastui yleensä kurkkupastilleiksi. Tai muuksi mässynälässä täysin tarpeettoman, suorastaan loukkaavan, hienostuneeksi imeskeltäväksi asiaksi.

Plääh. Se oli kamalaa aikaa se.

Mutta, ei siinä auttanut itkut karkkihyllyillä. Piti vain hyväksyä, että italialaiset eivät ymmärrä hyvän päälle. Ja onneksi edes Ikeasta löytyi muutakin kuin huonekaluja.


Jo hieman hatara luottamus italialaisten makeanymmärrykseen koki lopullisen kolauksen, kun huomasin, etten pahemmin välittänyt edes italialaisista makeista leivonnaisista. Muiden päästellessä "aah!" ja "ooh!" -huudahduksia herkkujen äärellä mukeltelin tavallisesti hiljaa pientä piirakanpalaani.

Ja kaipasin äidin marjapiirakoita. Ja korvapuusteja.

Mutta sitten koitti päivä, jolloin pöytään kannettiin ricotta-suklaa piirakka. Se oli ihan aito Aaah! sitten viimein minunkin suusta!


Crostata di ricotta e cioccolato - Ricotta-suklaa piirakka

Pohja
4 dl erikoisvehnäjauhoa
1 tl leivinjauhoa
1 dl sokeria
ripaus suolaa
100g voita
2 rkl vettä

Täyte
250g ricottaa
1 dl sokeria
50g rouhittua tummaa suklaata
1 kananmuna
1/2 luomusitruunan kuori
(1 rkl marsala-viiniä)

1 kananmuna voiteluun


Tällä kertaa rouhin piirakkaan Sisiliasta hamstrattua Modican suklaata. Ensivaikutelman mukaan tämä käsipelillä viileänä työstetty suklaa vaikuttaa härskiintyneeltä, sillä suklaan pinta on vaalea ja mattainen. Puraistessa suklaasta löytyy myös toinen yllätys, sillä suklaamassan seassa rahisevat sokerikiteet. Parhaiten suklaa soveltuu jälkiruoaksi kahvin kanssa, piirakkaan kannattaa käyttää tavallista kiiltävää, vähintään 70% suklaata.


1. Sekoita taikinan kuivat aineet keskenään ja nypi ne sitten sekaisin paloitellun kylmän voin kanssa. Lisää lopuksi joukkoon hieman vettä, jotta taikina tasoittuu.

2. Jos maltat odottaa, laita taikina viileään puoleksi tunniksi. Valmista sillä aikaa täyte ja laita uuni kuumenemään (180 astetta).

3. Leikkaa suklaa pieniksi paloiksi terävällä veitsellä. Sekoita sitten sokeri ja ricotta tasaiseksi. Lisää joukkoon vielä kananmuna ja viimeiseksi loput täytteen ainekset.
(HUOM! Sitruunaa ei kannata leikata raastamista silmälläpitäen puoliksi..)

4. Ota seuraavaksi hieman kovettunut taikina takaisin työn alle. Jos haluat koristella piirakan pinnan, ota n. 1/3 taikinaa sivuun ja painele loput taikinat sormin piirakkavuokaan.

Tyypillisesti crostatan pinnassa on taikinapyörällä tehdyt koristenauhat.  Jos kotoa ei löydy taikinapyörää, veitsi toimii myös. Samoin kuin piparkakkumuotilla tehdyt koristelut. Koristelua varten taikina kannattaa kaulia ohueksi hieman jauhoitetulla pinnalla (ja voidella koristeet kananmunalla ennen niiden asettelua piirakan pinnalle).

5. Kaada sitten pohjan päälle täyte ja koristele. Voitele taikinakohdat lopuksi kananmunalla - ja sitten uunin. 180 astetta ja n. 50 minuuttia on aika passeli.


Kesäloman yksi sokerisimmista hetkistä koettiin kun neljän lapsuudenystävän kööri lauloi tätä ikivihreää karaokessa. Che dolce!

Teksti löytyy täältä.

10 kommenttia:

  1. Hahah, mikä sattuma: Tein just eilen samaa piirakkaa! Ensimmäistä kertaa.

    Reseptin sain viime keväänä kokkikurssilla, olin sillä kertaa ryhmässä joka teki primon, mutta herkullinen piirakka jäi mieleen ja eilen vihdoin leivoin sitä itse. Hassua nähdä sama täällä sun blogissa heti seuraavana päivänä.

    Täytyy sanoa että minunkin oli vaikea löytää todellista herkkua kaikkien italialaisten marmelaadi-crostatojen ja pähkinöitä ja rusinoita ja niitä ihmeellisiä hedelmänkuoria (?) sisältävien torttujen joukosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, hauskaa että leipomukset sattuivat näin sopivasti synkkaan! Kerrothan, jos sun saamassa reseptissä oli joku kiva jippo kokeiltavaksi (näitäkin “oikeita" reseptejä on vähintään yhtä monta kuin kokkeja)!

      Uskomatonta, mutta totta, monista - hyvin luettelemasi kaltaisista - leivonnaisista olen ajan myötä oppinut jopa melkein tykkäämään!? Tai ainakin olen pikku hiljaa siedättynyt pyytämällä minimaalisen pieniä siivuja. Mutta edelleen pääsiäisen ylpeys, napolilainen pastiera pyörii tuskallisen pitkään poskissa (oli siivun koko sitten miten pieni hyvänsä)..

      Poista
    2. Joo, pieniä eroavaisuuksia resepteissä tosiaan, luonnollisesti on :)
      Tässä mun saamassa versiossa täytteeseen laitettaan myös appelsiinin kuorta sekä rommissa liotettuja rusinoita (jotka tosin unohdin). Ricottaa on 400 g ja kananmunia jopa 3, valkuaiset erikseen vaahdotettuna.

      Poista
    3. Myöhästyneet kiitokset Hessu näistä mainioista vinkeistä! Jostain syystä aiemmin kirjatut kiitoksen sanat ovat eksyneet matkalla tänne kommenttiboksiin. Mystische.

      Poista
  2. Onneksi ne osaavat siellä Italiassa jäätelöt, se on jokseenkin aina valintani, jos makeaa haluan.

    Ja kai se on vaan kohtuullista meitä muita kohtaan, että niin täydellisessä ruokakulttuurissa on edes yksi heikompi osa-alue...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No NIMENOMAAN näin, Jonna! Olishan se nyt aivan epistä, jos meille muille ei jätettäis mitään saumaa loistaa!

      ..Ja onneks nakeannälkää voi aina hoitaa huoletta jäätelöllä - tai hätätapauksessa jopa kauden (täydellisillä) hedelmillä!

      Poista
  3. Joka maassa on ne omat hyvät ja huonot puolensa. Suomessa on runsaat karkkivalikoimat, mutta Italiassa sen sijaan on enemmän hyviä ja edullisia kahviloita joissa on vaikka mitä jäätelöherkkuja, kakkuja jne.

    Sisiliassa muistan nähneeni sellaiset kiertävät karkkikauppiaat jotka myivät suoraan autosta irtokarkkeja, ilmeisesti Roomassa myydään irtokarkkeja ainakin joissain kioskeissa ja leffateattereissa. Itse en ole missään ulkomailla ollessa kaivannut karkkeja, minulle riittää ihan hyvin myös Haribot :) niin tai ne kakut, jäätelöt yms. Roomassa oli hyvä Mc cafe josta sai mansikkajuustokakkupaloja, en ole muualla törmännyt yhtä hyviin.

    Hyvän kuuloinen ohje!

    VastaaPoista
  4. Belgiassa olin talvella ja siellä oli muuten lähes yhtä paljon karkkeja kuin Suomessa, lähes joka kadunkulmassa näkyi karkkiputiikkeja ja suklaaputiikkeja. Oli myös salmiakkeja, lakuja jne. mutta minulle ne eivät kyllä korvanneet niitä Italian huippuhyviä jäätelöitä :) niin ja sitä Mc cafen mansikkakakkua..

    VastaaPoista
  5. ainiin piti vielä mainita että blogissani on just nyt toisesta blogista löytynyt ruokahaaste jonka voisit halutessasi tehdä, joten käys kurkkaamassa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna! Sainpa minäkin Italiassa jossain vaiheessa kehitettyä puolivaikean riippuvuuden vanhoihin kunnon nallekarkkeihin ja tietysti myös Haribon lakurulliin.. Olet ihan oikeassa, että ei se apu ole Italiassakaan (valitettavasti) liian kaukana kun sokerihätä iskee..

      Poista