Suurta rakkautta ja omenasydämisiä pikkuleipiä

Tällä rakkauden viikolla oltiin taas kuin vastajuhlimamme 11-vuotisen taipaleen alkumetreillä, kun pienen pilan johdosta tajusin, ettei miehelle ollutkaan ihan sataprosenttisen selvää oma kätisyyteni.

Että onko se oikea vai vasen. Vaiko molemmat. Kaltaisellani ihmeellisellä olennolla sekin voisi tietysti olla ihan mahdollista.

Moinen hirveä lapsus oli kuitenkin hyvin vaikea niellä ilman pientä välikysymystä.

Siis minäkö noin yhdentekevä. Ja vieras!?

Asian kääntöpuoli olikin sitten huomattavasti makeampi suupala purtavaksi.

Ai että minä, edelleen salaperäinen, yllättävä ja uusi..


Käsi on taas entistäkin tiukemmin jommassa kummassa niistä käsistä ja sydän visusti omalla paikallaan.

(Samoin kuin näissä Mulino Biancon keksisuosikeissani, jotka mainoksen mukaan ovat oiva esimerkki terveellisestä ja luonnollisesta aamupalasta. Puolensa siis näissäkin..)

Biscotti cuor di mela - Keksit omppusydämellä (30-40 kpl)

Taikina:

1 dl sokeria
100 g voita
1 kananmuna
3 dl vehnäjauhoa
2 rkl perunajauhoa
1 tl leivinjauhetta
1/2 luomusitruunan kuori


Omenatäyte:

2 omenaa
yksi ruokalusikallinen appelsiini-, persikka- tai aprikoosihilloa
nokare voita (n. 1 rkl)
pikkupuristus sitruunanmehua
1 tl kanelia


1. Vaahdota hieman pehmennyt voi ja sokeri. Lisää lopuksi joukkoon kananmuna.

2. Sekoita toisessa kulhossa keskenään kuivat aineet ja sitruunan kuori. Lisää jauhoseos sitten vähän kerrallaan voi-sokeri -seoksen joukkoon.

3. Kun taikina on sekoitettu ja tasainen, laita se jäähylle 30 min. ajaksi.

4. Kuori ja pilko omenat pieniksi paloiksi. Lisää pilkotut omput kattilaan muiden täyteaineiden kanssa ja anna kiehua hiljalleen noin vartin verran. Omenoiden pehmennyttyä soossaa täyte haarukalla suht tasaiseksi. Anna täytteen sitten hetken jäähtyä.

5. Koska en ole vielä oppinut tekemään näitä keksejä sarjatyönä ilman, että taikina liiskautuisi pysyvästi pöytäpintaan, neuvon väsäämään keksit käsityönä näin:

Ota käteen pieni takinapallero ja taputtele siitä noin kämmenenkokoinen levy jauhotetuilla käsillä. Lisää keskelle vajaa teelusikallinen täytettä ja sulje sitten levy suppuun (tyyli on vapaa) niin, että muoto pysyy jossain määrin pyöreänä. Laita keksi sitten pellille niin, että saumakohdat on alla piilossa.

Valmiina sulkuhommiin.

(Se pro-vaihtoehto on siis kaulia puolet taikinasta ohueksi levyksi, johon juomalasin avulla painellaan kevyet reviirimerkit kekseille ja lisätään nokare ompputäytettä jokaiseen reviiri-rinkulaan. Sitten kaulitaan ohueksi toinen puoli taikinaa, irroitetaan se jotenkin pöydästä ja laitetaan toisen taikinan päälle. Lopuksi juomalasia avuksi käyttäen painellaan keksit irti taikinasta. Ja pöydästä. Jos osataan, pystytään ja kyetään.)

Töttöröt pellillä, viime silausta vaille valmiina uuniin.

6. Ennen uuniinlaittoa painele keksien pintaa vielä kevyesti niin, että se hieman rikkoutuu ja ompputäyte pikkaisen pilkahtelee. Laita keksit sitten paistumaan 180 asteiseen uuniin 15 minuutiksi, tai kunnes pinta alkaa saada kevyesti väriä.

Buona colazione!

Olisin muuten pikkaisen ihmetellyt jos eilistä Ystävänpäivän San Remo finaalia ei olisi voittanut tämä Il Volon mahtavan mahtipontinen suuren rakkauden ylistyslaulu Grande amore.

Finaaliesityksen voi katsoa täältä ja teksti löytyy täältä.

Alunperin pikkutenoreina (I tre tenorini) tutuksi tulleet ja tv:ssä yhteen hitsautuneet Il Volon pojat aloittivat voittokulkunsa "Ti lascio una canzone" (Jätän sinulle laulun) -ohjelmasta vuonna 2009. Tuossa ohjelmassa pienet laulajanalut hurmaavat ja tietysti myös kisaavat laulamalla italialaisia musiikkiklassikoita. Ohjelman YouTube klippejä kannattaa ehdottomasti siis kurkistaa, jos olet suuri italialaisen musiikin ystävä!

Kotirosticcerian kananpoika uunissa

Jep jep. Tervehdykset ennätystehtaalta.

Italialaisten maineeseen nähden ihmeen punktuaalisesti toteutettu iltaruokailu on viime aikoina asettunut tässä talossa uusiin sfääreihin.

Tyypillisesti uutisten tai muun tv-viihteen äärellä klo 20-21 vietetyn perheen yhteisen ateriointihetken manipulointi on nimittäin ollut keskeinen työväline, kun on pyritty luomaan illuusiota mittavammasta vapaa-ajasta ja eritoten viikonlopun loputtomuudesta.

Viimeaikaisten kenttätutkimusten valossa seuraavat tekijät onkin todettu tehokkaimmiksi keinoiksi venyttää vajaaksi jäänyttä iltaa ja liian lyhyttä viikonloppua:


1. Päätä kokata ruokaa, jonka kypsyminen vie aikaa. Puhutaan tunneista.

2. Valitse raaka-aine, joka pakastettuna vaatii pitkän (n. 10-12h) sulatuksen.

3. Huolehdi, että et missään nimessä käynnistä sulatusprosessia ruoanlaittoa edeltävänä iltana. Äläkä varsinkaan pilaa arvokasta aamu-unta heräämällä herätyskelloon vain siksi, että jotain pitäisi ottaa ajoissa sulamaan.

4. Kun ruoanlaittoaika alkaa raaka-aineiden puolesta lopulta olla käsillä, kerää viimein voimasi ja siivoa keittiö, pese pyykit, hinkkaa vessat, imuroi, pyyhi pölyt ja kastele vielä kukatkin. SITTEN voit kunnolla rauhoittua hellan ääreen.


Tämä keskiyön kananpoika on kuitenkin kaiken odotuksen arvoinen.

Eikä sen myöhäinen murkinoitsijakaan herännyt yöllä painajaisiin.

(Ne tosin vaanivat ihan siinä kulman takana, kun herätyskello heti unen tultua viritteli jo ensinuottejaan. Mutta se onkin jo ihan eri tarina se.)


PS. Yösyöpöttelylle on italialaisilla muuten ihan oma käsitteensäkin, spaghettata di mezzanotte, keskiyön spaghetit. Se on hätävarana silloin kun vieraita alkaa illan edetessä uudelleen huikoa ja jotain suolaista pitäisi loihtia nopeasti, isosti ja helposti. Tuon kategorian eittämätön kuningas on tietysti Spaghetti aglio olio e peperoncino.

Pollo arrosto con patate - Uunissa paahdettu kananpoika & perunat (kahdelle nälkäiselle & rintafileet seuraavan päivän lounassalaattiin)

n. 1,5 kg kananpoika/broileri/tms.
1 rkl voita
1 rkl oliiviöljyä + loraus öljyä uunivuoan pohjalle
1 rkl rosmariinia
1 tl oreganoa
1 tl salviaa
(* tuoreilla yrteillä aina kaunihimpi, mutta kuivatutkin käyvät mainiosti!)
1 valkosipulinkynsi
1 vajaa rkl karkeaa merisuolaa
pikkuraapaisu mustaa pippuria

Täyte
1/2 luomusitruuna
1 rosmariininvarsi ja/tai muutama salvianlehti
1 valkosipulinkynsi

Uuniperunat
6 keskikokoista perunaa
(ruokalusikallinen valkoviinietikkaa)
1 tl karkeaa merisuolaa
rosmariinia


Kananpojan valmistelu

1. Sulata lintu ohjeiden mukaan (ajoissa, jos haluat syödä ihmisten aikoihin).

2. Huuhtele sulanut siivekäs kylmällä vedellä ja kuivaa talouspaperilla.

3. Laita uuni lämpeämään 200 asteeseen ja valmista maustevoi tehosekoittamalla tai mortteloimalla kaikki mausteet tasaisesti sekaisin.

4. Pese sitruuna ja pilko puolikas muutamaan pienempään lohkoon.

5. Pirskauta uunivuoalle hieman öljyä ja voitele vuoka tasaisesti. Siirrä kananpoika sitten vuoalle ja hiero maustevoi kanaan kauttaaltaan. Myös kanan sisuksiin. Lopuksi lisää kanan massuun vielä sitruunalohkot, puoliksi pilkottu valkosipulinkynsi ja yritit. Jos kotoa löytyy (ja taidat solmimisen), voit vielä viimeistellä paistinlangalla tipusen jalat siveästi suppuun.

6. Paista kanasta 2 tuntia 200 asteisessa uunissa. Paistoajan puolivälistä lähtien ota kana n. 10 minuutin välein uunista rapeuttavaan öljykylpyyn (= nostele lusikalla vuoan pohjalta paistonestettä tipun ylle).

7. Paistoajan tultua päätökseensä, anna kananpojan asettua vielä 10 min. ajan ennen kuin käytte kisaamaan koipipaloista.

Perunat, uunikanan parhaista parhaat kaverit

1. Kun kananpoika on laitettu uuniin, aloita perunahommat. Pese, tarvittaessa kuori ja lopuksi pilko perunat pienehköiksi paloiksi. Huuhtele tärkkelykset pois kylmällä vedellä.

2. Laita perunat kattilaan kiehumaan. Mausta keitinvesi suolalla ja halutessasi myös etikalla (italialaisen perimätiedon mukaan etikka auttaa kypsentämään perunat pehmeiksi sisältä ja rapeiksi pinnalta). Kypsennä perunoita kunnes vesi alkaa kiehumaan ja kaada ne sitten lävikön kautta hieman kuivahtamaan.

3. Jos uuniin vain kanan rinnalle mahtuu, ota peliin toinen uunivuoka perunoita varten. Laita perunat vuokaan, pölli kanavuoasta viisi lusikallista paistinlientä perunoiden sekaan ja nypi joukkoon vielä vähän rosmariinia. Tyrkkää perunat uuniin kanan rinnalle kun kanan paistoaikaa on kulunut noin 45 min. (vähemmällä paistoajalla väri saattaa jäädä hieman aneemiseksi, ks. havainnekuva) ja sekoittele välillä samoihin aikoihin kun kana käy öljykylvyillä.

4. Kanan valmistuttua kaada kanan paistovuoasta enimmät nesteet jemmaan (niillä tai luista & muista roippeista keitetyllä liemellä kanan elämä jatkuu vaikkapa keitoissa tai risotoissa!) ja ripottele perunat kanan kaveriksi.

Buon appetito.. e buona notte!

Teksti napoliksi ja englanniksi löytyy täältä.

Kuuma peruna pizzassa

Kun elämän on jakanut useamman vuoden ajan Italian ja italialaisen kanssa, ovat tietyt saapasmaan eriskummallisuudet kääntyneet huomaamatta ihan tavallisiksi asioiksi.

Tällä viikolla löysin itseni selittelemässä niistä kahta.

Toinen oli luudalla kotonamme hurjasteleva noita-akka.

Ei. Emme ole erehtyneet vuodenajasta. Meidän joulukoristeisiin kuuluu ihan tarkoituksella tuo väkäleuka, Befana nimeltään, joka tuo loppiaisaattona SUKALLISEN karkkeja liesituulettimen alle tässä takattomassa kodissa.

Ja jos mahdollisesti olen ollut vähän tuhma (hyvin epätodennäköistä), Befana saattaa tuoda myös vähän hiiliä. Vaikka sokeristahan nekin ovat, mustasta väristään huolimatta.

Ihan outo tyyppi tuo Befana, myönnän. Mutta hyvällä asialla. Sen verran riemukasta on herätä kerran vuodessa aamuun, jona tärkein tehtävä on rapistella karkkipapereita ja laskea karkkisaaliin määrä.

Se toinen seliteltävä oli tietysti peruna, tai foneettisesti kirjoitettuna pyhä pEruna, joka on löytänyt tiensä pizzaan.

Muistan selkeästi itsekin hieman kiekaisseeni kun ensimmäistä kertaa moisesta pyhäinhäväistyksestä kuulin.

Mutta minä, niin kuin kaikki muutkin jotka ovat uskaltaneet tätä rapeaa ihmettä puraista, olen nyttemmin harras perunapizzakäännynnäinen.

Rosmariinin suukottelema perunapizza (1 pellillinen)

2 pienehköä (pestyä) yleisperunaa (tai pari keitettyä perunaa eiliseltä)
rosmariininvarsi
ripaus suolaa & pippuria
1 (-2) mozzarellapallero
oliiviöljyä


Pizzapohja (vaikkapa puolikas tätä Francesca-serkun pizzataikinaa)
250 g vehnäjauhoja
100 g durumjauhoja (tai manitoba-jauhoja, jos oikein onnekkaasti saat niitä käsiisi!)
7 g tuorehiivaa (tai n. 1/3 kuivahiivapussista)
2,5 dl kädenlämpöistä vettä
ripaus sokeria
1 kevyesti kukkurallinen tl suolaa
oliiviöljyä

HUOM! Jauhomäärän voi myös korvata pizzajauhoilla. Niitä ja ihanan sitkon antavia manitoba-jauhoja kannattaa katsastaa täältä ja täältä!


 Pizzataikinan valmistus

1. Sekoita hiiva ja ripaus sokeria kädenlämpöiseen veteen (jos käytät kuivahiivaa, vesi saa olla vähän lämpimämpää). Anna hiivan tekeytyä 10 min. ajan.

2. Mittaa jauhot laakeaan kulhoon. Lisää hiivaneste jauhoihin vähän kerrallaan ja alusta taikinaa sitten 5 min. ajan.
* Jos jauhot ovat kovin kuivaa sorttia, lisää kädenlämpöistä vettä hiivansekoituksen jälkeen kunnes takina on pehmeä kuin korvanlehti.

3. Lisää suola ja alusta taikina pehmeäksi ja tasaiseksi yleiskoneella tai käsipelillä vielä 10 min. ajan.

4. Peitä kulho kelmulla ja anna nousta vähintään kaksinkertaiseksi (suosittelen min. 2h) huoneenlämmössä tai vaikkapa uunin suojissa uunivalon hennossa lämmössä.

5. Levitä uunipellille tasainen, ohut kerros oliiviöljyä. Siirrä taikina kulhosta pellin keskelle, ja painele se pellin kokoiseksi siirtyen pellin keskeltä reunoja kohti. Kastele sormia tarpeen tullen oliiviöljyssä ja muista, että hiljaa hyvä tulee.

Jos oliiviöljyä jää lopuksi kovasti ajelehtimaan pellin reunoille, siivoa ylimäärät pois talouspaperilla, ettei uuni ala pahasti kärtsäämään.

6. Anna pohjan nousta keittiöpyyhkeellä peitetyllä pellillä vielä tunnin ajan.

Kuorimaveitsellä saa halutessaan kuoria pois myös kuoret,
mutta tiedä, että kuorineen perunat ovat vielä piirun verran herkumpia... 

Perunapizzan paisto

1. Pilko mozzarellat ja anna nesteiden valua niistä pois lävikössä vähintään tunnin ajan. Auta operaatiota myös puristamalla nesteitä pois nyrkissä ja/tai talouspaperilla.

2. Laita keittiökulhoon viileää vettä, huuhtele perunat ja siivuta ne sitten kuorineen kuorimaveitsellä vesiastiaan. Kun molemmat perunat on siivuina, huuhtaise vesi muutamaan otteeseen, niin että enimmät tärkkelykset menevät alas viemäristä. Kuivaa perunat sitten keittiöpyyhkeellä ja/tai talouspaperilla.
* voit käyttää pizzaan myös edellisiltä aterioilta jääneitä jäähtyneitä keitettyjä perunoita. Siivuta perunat tässä kohtaa ohuehkoiksi siivuiksi ihan vaan veitsellä.

3. Laita uuni kuumenemaan maksimilämpötilaan (275 C). Älä käytä paistossa kiertoilmaa ettei pizza kuivu ja kärtsää liiaksi.

4. Kun uuni alkaa olla valmis ja perunasiivutkin kuivia, siirrä ne lautaselle ja mausta suolalla, pippurilla, rosmariinilla ja ripauksella oliiviöljyä. Pyörittele perunat kauttaaltaan öljyssä ja mausteissa.

5. Lado perunat tasaisesti pizzataikinan pinnalle. Vältä perunoiden latomista päällekkäin, jotta ne eivät jää uunissa raaoiksi. Kun perunat on paikoillaan, laita pizzapohja uunin ylimmälle tasolle kypsymään 10 min. ajaksi tai kunnes perunat ja pizzan reunat ovat saaneet jo pikkaisen väriä.

6. Ota pizza uunista ja revi päälle kauttaaltaan vielä mozzarella. Laita pizza takaisin uuniin ja anna kypsyä kunnes mozzarella on sulanut (n. 5 min.).

HUOM! Mozzarellan ei tarvitse alkaa kuplia. Riittää että juusto on juuri ja juuri sulanut. Jos mozzarellasta jää paiston jälkeen nestettä, anna talouspaperin imaista pahimmat pois.

7. Lorauta valmiin pizzan pinnalle oliiviöljyä ja ripottele pinnalle vielä hieman rosmariinia, ja ehkä pikkuisen suolaakin..

Sitten vain maiskis ja rouskis - ja buon appetito!



Anita Ekbergin muistoksi oli tietysti käväistävä pikkaisen myös Fontana di Trevillä
(jossa muuten jatkuvat edelleen restaurointityöt - hyvinkin koko tämän alkaneen vuoden).

2014 - It's a wrap!

Vuodenvaihto nelosesta vitoseksi oli kyllä ihan ainutlaatuinen kokemus.

Räpelsimme vilustuneen miehen kanssa kahteen pekkaan nolostuttavan pienen illallisen appiukon haalimasta muonasta. Miehellä ei ollut edes nälkä ja omatkin ruokahalut hupenivat, kun jännitin miten lahjakkaasti tulen tahraamaan anopin neitseelliset keittiöpinnat.

Eväitä mutustellessa katsoimme telkkarista, miten laulaja Gigi D'Alessio yritti lämmitellä pystyynjäätynyttä napolilaisyleisöä.

Todella pidetty mies tuo Gigi, muuten. Uutena vuotena televisiossa esitettyä konserttia juhlistettiin etukäteen Facebookissa mm. näin:

"Gigi D'Alession konsertti päättää vuoden 2014.

Ikään kuin vuosi ei vielä olisi ollut riittävän perseestä."

Ulkoistimme aaton juhlintaa sen verran, että saimme kalanperkeet vietyä roskakoriin ennen kuin parvekkeilta alkoi potentiaalisesti lentää vanhaa tavaraa niskaan. (Ihan ensimmäisenä italialaisena uudenvuodenaattona en osannut moista, saati hullua rakettienpaukuttelua, edes pelätä. Mutta opin kyllä nopeasti silloisella sotatantereella Ponte Lungon kaupunginosassa.)

Pakolliset kulaukset kuohuvaa joimme piccolopullosta parvekkeella hyisessä tuulessa klo 00.00.30.

Ja sitten sisään vällyjen alle katsomaan, kun tv-kanavilla heittäydyttiin discojunaan (jotenkin näin se aina kulkee) ennen kuin uni vei pois loputkin rippeet vuodesta 2014.

Vaikka vuosi olikin Gigin ihailijoiden sanoin jossain määrin perseestä (erityiskiitos masentaville uutisvirroille), niin olihan siinä tietysti myös paljon hyvää ja kaunista.

Kuten te siellä.

Kiitos kaunis siis seurastanne vuonna 2014 - ja tante belle cose vuodelle 2015!

Kevään ensi kukkaset Jardin des Plantes -puistossa Pariisissa.

Kevään valoa Notre Damella.

Suomen kesä on puhjennut kukkaan.

Kreikan pehmeänutuinen alkukesä.

Helleenikaverit helteessä.

Rakas rantakaistale Kosilla.

Ja toinen Avolassa, Sisiliassa

Sisilialaisen Marzamemin katukuvaan on ynnätty hieman väriä.

Raunioita ja romantiikkaa Temppeleiden laaksossa (Valle dei Templi).

Tyyntä myrskyjen jälkeen Cefalùssa.

Rooman lempiosoitteita - Via dei Coronari

Harhautusyrityksistä ja tuntemattomille kujille kääntymisistä huolimatta ajaudun Roomassa aina tietyille vakiopoluille, sillä niiltä poluilta tiedän harhailuretkillä mukaan tarttuvan juuri sopivan rautaisannoksen sitä ikuista kaupunkia, jonka puutostilasta olen akuutisti kärsinyt.

Yksi näistä vakioväylistä kulkee suurinpiirten Castel Sant'Angelon sillan paikkeilta aina Piazza Navonan pohjoispäätyyn asti ja kantaa nimeä Via dei Coronari.



Kuten baanan nimi (coronari eli rukousnauhakauppiaat) antaa osviittaa, tämä Vatikaaniin johdattava pyhiinvaeltajien muinoin kansoittama valtatie lienee aikoinaan ollut varsinainen uskonnollisen tavaran ostosparatiisi.

Mutta vaikka Coronarilla ollaankin niin muinaisen kuin nykyisenkin Rooman turistivirtojen ydinalueilla, kadulla vallitsee viehättävän rauhallinen ja viipyilevä tunnelma. Ja näin myöhempinä aikoina antiikkiliikkeistään tunnettu katu tarjoaa edelleenkin mielenkiintoista tutkailtavaa noin puolen kilometrin mitallaan. Sen lisäksi, että sen autottomalla maalla on vain kerrassaan viehättävä ajelehtia ihan hiljakseen, puolelta toiselle poukkoillen.

Ihan ensimmäistä kertaa tajusin Coronarin hurmaavuuden toden teolla kun etsin pakotietä läheisen Piazza Navonan joulumarkkinahulluudesta.

Tällä kadulla ei (vielä) soi posetiivarien urkuharmoonit ja antiikin lisäksi liikkeissä on edustettuna mm. käsityöläistaidot, sisustustavarat, design ja luksukseksi luokiteltavat tuotteet.

Paljon ikkunaostoksia suurempia hankintoja Coronarilla ei siis ole tullut tehtyä, mutta palanpainiketta ja suunkostuketta on tullut kokeiltua sitten senkin edestä.

Mutta makeaakaan ei pitäisi olla tarjolla ihan mahan täydeltä. Kadun tulevaisuudesta huolestuneet kansalaiset ovatkin perustaneet katua kiinalaistumiselta, pikaruoalta sekä ylenmääräiseltä ravintoloitumiselta suojelemaan pyrkivän SOS Coronari -komitean.

Eikä se ole lainkaan huonompi aloite.

Kauppojen ja ruokapaikkojen lisäksi joulunaikaan iltahämärässä ihastuttaa erityisesti Coronarin kupeessa sijaitsevan San Salvatore in Lauro -kirkon ulkovalaistus ja pieni rauhoittumishetki kirkon suojissa.





Ja toisaalta, pieni pala Rooman vähemmän pyhää historiaa löytyy sekin Coronarin kulmilta. Pieni jälki renesanssinajan kurtisaanien keskittymisestä alueelle kielii Coronarin välittömässä läheisyydessä sijaitseva Casa di Fiammetta (Fiammettan talo), jossa mm. Cesare Borgian rakastajattarena historiaan jäänyt Fiammetta Michaelis asusti. Talo on edelleen pystyssä ja sitä voi käydä tiirailemassa emäntänsä nimeä kantavalla aukiolla (Piazza Fiammettan ja Via degli Acquaspartan kulmassa).

Aion myös istahtaa vanhan ajan parturin Luigi Sasson (Via dei Coronari 209), tuoliin sinä päivänä kun partani alkaa kasvaa.

Sitä odotellessa yritän saada mieheni suostuteltua samaan, jotta pääsisin kuulemaan Luigin tarinoita parturiliikkeen 50-luvulla käynnistyneen historian varrelta.

 Parranleikkuu tällä tuolilla ja Luigin käsissä maksaa n. 15€.

Kadun alkuperäisen hengen suojelijoiden silmissä suurin häpeäpilkku lienee Carrefour Express -ruokakauppa, jonka rantautumisen kadulle on pelätty olevan esimakua siitä, miten globaalit markkinavoimat ovat alkaneet suunnata katseensa Coronarin suuntaan.

Made Bakery on söötti kuin karkki.

Vielä toistaiseksi pääosassa näyttävät kuitenkin olevan paikalliset kuuluisuudet, ja kadun varrella voi piipahtaa välipalalle vaikkapa pizzan supertähti Gabriele Boncin palapizzeriaan (Pizzeria del Teatro, Via di San Simone 70, yhdessä kadun sievimmistä kulmista Teatro dei Coronarin juurella).

Maininnan arvoinen lienee myös yksi kalleimmista roomalaiscappucinoista, jonka nautiskelin viehättävässä Casa & Bottega -kahvilassa kadun varrella.

Sangallo ai Coronari -ravintolan kahvilassa.

Tässä Freudia syyttelevässä elokuvassa seikkailee psykologi, jonka vastaanotto sijaitsee Via dei Coronarilla.

Teksti löytyy täältä.