torstai 27. maaliskuuta 2014

Spinach/spainich, herkkua yhtä kaikki!

Italiassa olin aikoinani henkeni pitimiksi ihan oikea professoressa. A real englanninkielen opettaja.

Jälkikäteen melkein jo hymyilyttää keille kaikille pääsin englannin kielen hienouksia opettamaan vain hitusen kuuluisaa rallienglantiamme stylemmällä aksentilla.

Silloin ei kyllä paljon naurattanut.

Mutta eipä siinä mitiä, hengissä siitäkin selvittiin.

Mahdollisia muistelmia varten tuli ainakin hyvää materiaalia.


Vaikka professorinkengät enimmäkseen pyörivät jaloissa, oli opettajan rooli kerrassaan hieno näköalapaikka tarkastella, tutustua ja ihastua italialaisiin.

Italialaisissa kielenopiskelijoissa erityisen ihanaa ja raikasta oli kaikenlaisen häpeän puute. Vaikka H-kirjain tuli ääntäessä aina sinne, minne se ei kuulunut (Horange juice, Hearth) ja puuttui sieltä missä sen olisi pitänyt olla ([h]ouse, [h]usband, [h]amburger); breikki oli brek ja priest oli praist; beach taas kääntyi bitchiksi; caldo ei ollut cold, vaan (h)ot, niin ei se ketään haitannut. Ilon kautta mentiin, pääasia oli ettei koskaan jäänyt sanattomaksi.

Ei paha oppi. Opettajallekaan.

Sen lisäksi, että open (italian) kielitaidot siinä väkisinkin kasvoivat, niin oppitunneilla myös reseptikirja pulskistui mahtavista ruokavinkeistä.

Ja koska tämä ope oli suuri fance (fans) of vege-TABLE, niin tämä spainach plate oli ihan my prefer!


Spinaci filanti con mozzarella - Pinaattia mozzarellalla (2 hengelle)

1 kg tuoretta pinaattia tai n. 400 g pakastepinaattia (Lidlistä löytyy muuten erihyvää ei-silputtua pakastepinaattia!)
oliiviöljyä
1 iso valkosipulinkynsi
suolaa & mustapippuria
1 mozzarella (n. 125 g)
Parmesania


1. Jos käytät tuoretta pinaattia, pese, putsaa ja ryöppää pinaatit nopeasti (muutama minuutti, niin että ne menevät hieman kasaan) kiehuvassa suolatussa vedessä. Kaada pinaatit lävikköön ja purista sitten lehdistä pois neste niin hyvin kuin taidat.

2. Laita isolle paistinpannulle kunnon plöräys oliiviöljyä ja muutamaan pienempään palaan pilkottu valkosipuli. Anna valkosipulin kuullottua rauhassa kullankeltaiseksi. Varo ettei sipuli pääse kärtsäämään kitkeräksi.

3. Kun valkosipulit ovat saaneet väriä ja keittiössä tuoksuu ihana valkosipuli, lisää pannulle pinaatit. Pakastepinaatteja ei tarvitse sulattaa etukäteen, vaan ne voi myös heittää pannulle ihan jääkalikkoina.

Lisää pinaatin joukkoon suola ja pippuri, ja anna sitten kypsyä rauhassa n. 10 min ajan, tai kunnes nesteet ovat haihtuneet.


4. Pilko mozzarella pieniksi kuutioiksi, ja sekoita kuutiot pinaattien joukkoon. Anna mozzarellan isoimpien nesteiden haihtua 5 min. ajan. Sammuta sitten levy ja raasta pinaattien päälle vielä loppusilaukseksi hieman parmesania.

Vähän samaan tapaan kuin meillä pinaattikeitto, niin tämä contorno on erityinen (lounas)suosikki ihan vaan keitetyn kananmunan kanssa nautittuna!

Buon appetito!


Lopuksi paikallaan lienee pieni Roberto Benignin iloinen taidonnäyte italialaisten omasta ralli - tai ehkä paremminkin Oscar-gaala -englannista.


Ja perään vielä opettavainen K-18 tarina siitä, mihin vaikeuksiin italialaisreppana saattaa maailmalla joutua.


 Tämänkin julkaiseminen on vähän niin kuin (ex-)open velvollisuus.

5 kommenttia:

  1. Luin noita ääntämisvinkkejä ääneen lukiolaiselle, joka tsemppasi enkunkokeeseen... osui nauruhermoon! Mitä mozzarellaa muuten käytät, onko suosikkeja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta tämä pikku treeni osuikin sitten sopivaan kohtaan! Onnea lukiolaiselle kokeeseen!

      Mitä tulee mozzarellaan, niin hmm.. Merkillä (tavallisimmin ostoskoriin päätyy varmaan Santa Lucia tai Granarolo) ei oikeastaan ole niin paljoa väliä, kunhan mozzarella on jotain tuttua italialaista merkkiä.

      (Paitsi off the record pikku salaisuus.. Tuo on siis ennen kaikkea perheen italialaisen sääntö. Kun vahdin silmä välttää, saatan nuukuuksissani rikkoa vallitsevaa mozzarellalakia, jos tiedän, että juusto tulee päätymään johonkin kypsennettävään ruokaan.. Ja Lidl on heikkouteni, niiden käyntien jälkeen on aina tehtävä jotain uuniruokaa mukaan haalimistani mozzarelloista..)

      Poista
  2. Tämä pinaattireseptisi sai minut muistelemaan menneitä... ja taannehtivasti sain tarinan blogiin asti: http://hessumilanossa.blogspot.fi/2014/04/spinaci.html
    ...mutta tarkennetaan nyt vielä että sun resepti näyttää oikein herkulliselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole vielä päässyt nunnien antimista "nauttimaan", mutta luulen, että parempi niin.. Pinaatit kyllä helposti taipuu limaisiksi, ja voi hyvin olla että olenkin jotenkin siedättänyt itseni pinaattien melkein ällöttävän pehmeään suutuntumaan.. Hmm.. Ensi kerralla täytyykin vähän analysoida purutuntumaa sen sijaan, että ahmin pinaatit lautaselta kuin koira!

      Poista