Yksinkertainen on kauneinta - italialainen tattipasta

Kun olimme vielä hyvinkin tuore pari, pysyttelin aina kiltisti autossa odottamassa, kun poikakaveri kävi nappaamassa äitinsä luota kulloinkin matkaan mukaan vaadittavaa tykötarvetta. (Ja sanon vaan, että thank goodness siitä pehmeästä laskusta anoppilaan! Anopin kohtaaminenhan on aina hullun jännää, ja italialaisen anopin kohtaaminen oli sitä potenssiin sata. Tai tuhat. Tuskin olisin ihan untuvikko-miniänä siitä edes selvinnyt.)

Sen sijaan minut hivutettiin sisään italialaiseen famigliaani huomattavasti terhakkaammin appiukon suunnalla.

Jopa niin terhakkaasti, että pelottavan pian tätä ujoa kielipuolta alettiin roudata viikonlopun viettoon appiukon vuokramökille Toscanan raikkaalle Monte Amiata -vuorelle.

Eihän se ollut tietenkään ihan sellaista yhdessäoloa Toscanassa, kuin mitä eräs nuorikko olisi viikonlopuiltaan toivonut. Siinä sitä nimittäin nököteltiin kuin kaukana kotipuolessa - metsän keskellä suomalaisen askeettisessa mökissä. Ja tuijotettiin romanttisesti kolmeen pekkaan tulta.

Mutta minkäs teet; per tutto bene, ma in famiglia meglio.

Kevyestä alkunärkästyksestä huolimatta pääsi kuitenkin käymään niin hassusti, että Monte Amiataa - ja myönnetään, appiukkoakin - tuli ihan ikävä, jos visiittien väli pääsi liioiksi venymään. Eikä vähiten siksi, että ruoka viileällä vuorella appiukon hoivissa oli ihan omaa luokkaansa.

Monte Amiata ja appiukon tattipasta tulivat taas syksyiseen tapaan mieleen, kun viikonloppuna metsä yllätti ihan ennenkokemattomalla tattisadolla. Salaa (sienestyshän on Italiassa periaatteessa luvanvaraista toimintaa..) toscanalaismökin takaa kohoavasta metsästä mukaan napatut ensimmäiset aitoitalialaiset tatit olivat muuttuneet apiukon pannulla hämmästyttävän yksinkertaisin ottein semmoiseksi herkuksi, että ei jäänyt epäselväksi, miksi Italia himoitsi suomalaismetsien pulskia aarteita.

Niinpä viikonlopun anteliaasta tattisaldosta piti ehdottomasti heti kärkeen kiikuttaa italialaishenkiset maistiaiset myös Suomen pään anoppilaan. Menettelevä pasta ja kolme persiljanhapsua löytyi mukaan huoltoasemalta, puhelin sai toimittaa kameran virkaa, mies laitettiin hellan ääreen näyttämään kyntensä ja meidän pesue siivosi lopun saaliin ennätysajassa säilöntäkuntoon.

Kaikki siis hyvin - mutta perheessä vielä paremmin!

Tagliatelle ai funghi porcini - Tattipasta italilaisittain (4 hengelle)

500 g tuoreita tatteja

oliiviöljyä

2 valkosipulinkynttä

(1 peperoncino tai muutama siivu tuoretta chiliä)

ripaus suolaa

tuoretta persiljaa

kourallinen karkeaa merisuolaa pastan keitinveteen

360 g (muna)tagliatelle-pastaa

1. Putsaa tatit ja pyyhi pinta puhtaaksi kostutetulla talouspaperilla. Leikkaa tatit isoiksi paloiksi tai siivuiksi.

2. Kaada paistinpannulle kunnon plöräys oliiviöljyä. Pilko valkosipulinkynnet muutamaksi palaksi ja laita ne (sekä peperoncino/chili) kuullottumaan öljyssä. Varo kuitenkin, ettei öljy pääse liian kuumaksi ja valkosipuli kärähdä.

3. Kun valkosipulit ovat saaneet pintaan väriä, lisää pannulle sienet. Ja laita tässä välissä pastavesi kiehumaan.

Anna sienten porista rauhassa pois kaikki ylimääräiset nesteet. Nesteen haihduttua sienet saavat vielä pehmetä rauhassa ihanassa öljyssä ja ottaa pintaan pikkaisen väriä.

* Kun sienet ovat pehmenneet, voi pannulta ottaa erikseen muutaman tatin, kaataa joukkoon puolisen desiä pastan keitinvettä ja sekoittaa sauvasekoittimella tasaiseksi kreemiksi, jolla pastaan saa halutessaan lisää tatinmakua ja kermaisuutta.

4. Kun pastavesi alkaa olla kiehumispisteessä, poista pannulta chilit ja valkosipulit (jos häiritsevät muita syöjiä - muussa tapauksessa jätä herkulliset valkosipulit pastan joukkoon, nam!). Pilko persilja ja lisää se ja ripaus suolaa sienien joukkoon.

5. Kun pasta on kypsää, poista keitinvesi ja lisää tagliatellet pannulle. Nosta levyn lämpötilaa ja hyppyytä pastaa niin, että se on kauttaaltaan sienien ja öljyn suutelema.

* HUOM! Jos teit tattikreemin, ota lasillinen pastan keitinvettä talteen, ja lisää lopuksi pastan lisäksi pannulle kreemi ja riittävästi keitinvettä, jotta kreemi sekoittuu kauttaaltaan pastaan.


Ja sitten vain herkut kiireen vilkkaan lautasille ja buon appetito!