Junailua

Onko mitään kutkuttavampaa kuin matka kohti uusia seikkailuja pitkän matkan junan kyydissä?

No ei ihan heti tule mieleen. Ainakaan minulle.

Jaksan tuijottaa ohikiitäviä maisemia loputtomasti. Ja jos jostain syystä sattuisin moiseen meditaatioon hetkeksi väsähtämään, voin keskittyä vuorostaan kanssamatkustajien tarkkailuun. Tai käydä pienellä kävelyretkellä junan kahvilassa. Tai nukkua.

Junassa tunnen oloni onnelliseksi. Ja ihmeen turvalliseksi.

Ohikiitävä hetki jossain Orbetellon laguunien seutuvilla.

Tällä kertaa pääsin junailemaan matkalla kohti Italian luoteisosaa eli Genovaa, Piemonten viinialueita sekä Torinoa.

Näistä kerrassaan viehättäviksi osoittautuneista Luoteis-Italian seikkailuista tulen kertomaan enemmänkin, kunhan vain pääsen taas sinuiksi tietokoneen ja internetyhteyksientäyteisen elämän kanssa!


Mutta sitä ennen, aloitetaanpa matka ihan alusta - eli junakyydistä.

Eihän se ole kesälomamatka eikä mikään,
jos ei siellä saa syötäväkseen kirsikoita..

Lentokoneen sijaan matka taittui tällä kertaa Valkoisella nuolella (koko lailla meidän Intercity -junia vastaava menopeli), joka pysähtyy muutamalla pääasemalla matkansa varrella. Reitistä riippuen matkan kesto (mutta ei hinta) saattaa kuitenkin vaihdella. Esimerkiksi menomatkalla pysähtymisiä oli paluumatkaa tiheämpään, ja juna kulki rantaviivan tuntumassa lähes koko viisituntisen taipaleensa ajan. Kotiinpalatessa taas pysähtymiset olivat harvemmassa, ja matka taittui 3,5 tunnissa nopearaiteisen Firenze -kiepin - ja veturikuskin uskomattomien kiihdytysajojen ansiosta.

Valkoisten nuolten lisäksi Italian junaratoja kiitävät myös Punaiset- (Frecciarossa) ja Hopeiset nuolet (Frecciargento) sekä aluejunat (Regionali), joilla matkaa tehdään hyyyyvin verkkaisesti.

Junista vain Frecciarossa -luokan junat on varustettu internetyhteyksillä. Frecciabiancan teknisiin varustuksiin sen sijaan kuuluu pelkästään oman pienen (työ)pöytäkaistaleen sähköpistoke. Tietokonetta varten kannattaa Italianmatkalle muuten ihan ylipäätänsä varata kolmepiikkinen adapteri, eli se sama värkki, joka toimii mainiosti myös hiustenkuvainten liittimenä. Samainen adapteri on hyvinkin tarpeen, mikäli junassa haluaa ruokkia konetta verkkovirralla.

Dan Brownin uutuus Inferno näytti olevan kovaa valuuttaa alkukesän junamatkustajilla.

Italian vastine VR:lle on Trenitalia, jonka nettisivuilta voi näppärästi hankkia matkaliput jo etukäteen - kuten saimme iloksemme huomata. Mahtavaa edistystä! Muutama vuosi sitten Italian junaliikenteeseen astui Trenitalian monopoliasemaa uhmaamaan myös uusi kilpailija, mm. Fiatin, Ferrarin ja formuloiden seassa marinoituneen liikemiehen Luca Montezemolon esiteltyä luotsaamansa uuden junayhtiön Italon, jonka nopeat punaiset junat kattavat Trenitalian ohella erinäisiä Italian tärkeimpiä raideyhteyksiä (sen verran kuitenkin Trenitalia pistää moisille pyrkimyksille hanttiin, että esimerkiksi Roomasta Italoiden kyytiin ei pääse päärautatieasemalta Terminiltä, vaan vain Tiburtinan sekä Ostiensen "sivuasemilta").

Mitenkään merkittävästi tämä kilpailutilanne ei ole ainakaan hintoihin vaikuttanut. Junamatkustus onkin suhteellisen arvokasta lystiä, ja monesti matka taittuisi huomattavasti halvemmalla lentokoneilla (Italiansisäisillä reiteillä liikennöi useat halpalentoyhtiöt, kuten RyanAir, EasyJet, Blu-Express..). Esimerkiksi junamatkalle Roomasta Genovaan tuli hintaa 60,50€/hlö/suunta (lentsikalla olisi löytynyt lähtöjä 40€ hintaan) ja menomatka Roomasta Milanoon Freccia Rossa -junalla taas maksaisi jotakuinkin 86€ (lentokoneella parhaassa tapauksessa kympin..).

* Juna-laitureilla on muuten tavallisesti leimauslaitteet, joilla matkustajan tulisi leimata matkalippunsa ennen vaunuunnousua (nettiostojen tulosteita ei kuitenkaan ainakaan vielä tarvitse leimata). En tiedä seuraako leimaamattomuudesta sanktioita, mutta ei pieni selustanvarmistus tietenkään pahaa tee.. Konduktööri kiertää tämän lisäksi leimaamassa kaikkien matkustajien liput useampaankin otteeseen matkan aikana.

Ja ah - junassa on kyllä ihan oma ihana tunnelmansa, jolle lennot tylsine lentokenttärutiineineen jäävät ihan toiseksi! Eritoten matka Roomasta Genovaan kulkee erästä kauneimmista reiteistä ever, joten aika maisemia kuolatessa ei käy edes pitkäksi (jos vain samalle riville ei osu auringonhäikäisystä kärsivää yksilöä, joka sulkee tunteettomasti maiseman verhon taa..).

Terminiltä startatessa maisemat vaihtuvat Rooman lähiöistä (juna ohittaa myös Pietarinkirkon sen vaatimattomalta takapuolelta) Rooman pohjoispuolen hiekkarantoihin, ja sitten satamakaupunki Civitavecchian risteilijöihin. Toscanan rantaviivalla juna kiitää ohi Orbetellon laguunien, tiheiden merimäntymetsien ja Maremmana -lehmien, joista saadaan yksi herkullisimmista pihveistä, Bistecca alla Fiorentina (Firenzeläinen pihvi). Pisan jälkeen alkavat sisämaan puolella kohoilla vuoret, joilta on louhittu marmoria ja sen "köyhän miehen" versiota, kalkkikivi travertinoa. Ja noin tuntia ennen Genovaa alkaa juna kaarrella ihan rantaviivan tuntumassa, ja kiviset rannat, Genovan satamaa lähestyvät tankkerit sekä ääretön meri kulkevat päättymättömänä filminä ikkunan ulkopuolella.

Ja jos kaikelta tältä nähtävältä ja koettavalta raaskii hetken ummistaa silmänsä, voi junan kahvilaan poiketa espressohömpsyille tai vaikka pastalle (totuuden nimissä täytyy tietysti mainita, että junan pastat taitavat olla ihan basic einestavaraa..), jos myös ruumis alkaa matkan varrella kaivata muutakin, kuin tätä runsain mitoin annosteltua sielunravintoa.

Junan pystybaarin kahvit nautitaan kertakäyttökupeista.

Junat Roomasta Genovaan lähtevät Rooman päärautatieasemalta Terminiltä.
*monet kaukojunat pysähtyvät myös Tiburtinan sekä Ostiensen asemilla, joille pääsee sinisellä B-linjan metrolla.

Genovan päässä matkalaista odottaa kaksi asemaa, Brignole sekä päärautatieasema Principe. Brignole on lähempänä kaupungin keskustaa, Principe taas palvelee parhaiten sataman alueelle matkustavia.

Buon viaggio!

Tämän juna-aiheisen kappaleen kanssa Italia on muuten käynyt piipahtamassa Euroviisuissa 80-luvun alkupuolella.

Teksti löytyy täältä.