Liikutusta leikkelepöydässä

Huoh.

Jo vuosia lomatuulelle tuudittanut lempipaikkani Rooman sydämessä, Antica Enoteca, oli tällä kertaa katkera pettymys. Niin kuin turhan monessa muussakin vanhassa lempparissani, myös täällä oli printattu uudet elegantit listat, uusilla vähemmän tyylikkäästi ylöspäin hilatuilla hinnoilla.

No, senkin saattaisin kestää, kun niin harvoin puljun pöytään pääsen istahtamaan.

Mutta kun vanha kunnon leikkelelautanen on hintojen nousun ohessa kokenut turhan radikaalin inflaation, se tarkoittaa sitä, että vastaisuudessa keskustan pikkukujat saavat kuljettaa tämän tytön ihan uusille (leikkele)apajille.

Eikä siinä enää edes auta se herkullinen leipä, jota uitin koko rahan edestä suolalla maustetussa herkullisessa oliiviöljyssä.

Ci ho messo una croce. Sen paikan päälle on nyt merkitty ruksi, we're so over.


Onneksi appiukkoni ymmärsi tuskan ja pettymyksen syvyyden, ja pisti peliin koko napolilaisen vieraanvaraisuutensa koetun vääryyden korjatakseen.

Ja tässä tulos. Pahoittelen kuvien laatua, mutta HALLELUJAA, ajatukset olivat kuvaushetkellä kyllä jo ihan muissa sfääreissä.

..Ja näin jälkeenpäin voin todeta, että hyvä että jotain tallentui filmille, sillä siinä pöydän ääressä, onnellisessa koomassa en kunnolla edes tajunnut mitä sinne suuhun tuli tungettua prosciutto crudon (ilmakuivatun kinkun) ja pecorino frescon (tuoreen pecorinon) ohella..

Se, että tämä leikkele toi mieleen aladobin, ei ollut ollenkaan huonommin arvattu.
"Coppa alla romana" on nimittäin juurikin porsaan pään eri osista tehty sylttymäinen leikkele,
jota tarjoillaan myös valkoviinietikalla ja tuoreella persiljalla maustettuna.

Roomalaisen kovan pecorinon vierellä makoili sopivan lempeästi tömäkkä
Croce -merkkinen gorgonzola piccante
(gorgonzola dolce on taas nimensä mukaisesti pehmeämpi
niin maultaan kuin olomuodoltaankin).  

Vanha kunnon mortadella (joka muistuttaa lapsuudesta tuttua jahtimakkaraa..
hmm.. lienee sitä jahtimakkaraa kaupoissa edelleenkin..?)
pistaasipähkinöillä höystettynä.
Lautasen jakaa ihan uusi tuttavuus, eli ilmakuivattu salami "Golfetta".

"Coppiettet"(vas.) valmistettiin alunperin aasin lihasta lisäämään juottoloihin pistäytyneiden janoa.
Nämä nyky-coppiettet on vuoltu porsaasta, ja kypsytetty suolan ja
peperoncinon voimalla muutaman kuukauden ajan mukavan jäyskiksiksi pikkupurtaviksi.

Coppiettasiivujen rinnalla on keskisen Italian ominaisherkkua, "Porchettaa",
joka on pitkään uunissa kypsytetty ja yrteillä maustettu porsaanrulla.
Siinä missä suomalaiset pistäytyvät nakkikiskalla,
Rooman korkeudella suolaisennälkäiset käyvät nappaamassa huikopalaksi porchettasämpylän.

Provola affumicato, eli savustettu provolajuusto oli tällä kertaa
mozzarellamaisen tuoreessa muodossa.
Provola on suussa kuitenkin mozzarellaa paljon narskuvampi makuelämys.

Ja sitten tämä ihme..
Puhvelinmaidosta keitelty ricottajuusto on niin taivaallisen suussasulavaa herkkua,
että rohkaisen sitä suupalan maistamaan, jos ikinä mahdollisuus vastaan kävelee.

Näillä eväin karvas pettymys oli enää vain etäinen muisto - jos sitäkään.

Onnellisten huokausten lisäksi joidenkin haukkausten päälle ei voinut kuin lurauttaa pienen onnellisen ooppera-aarian.

Vähän tämän Verdin La traviata -oopperan "Amami Alfredon" (Rakasta minua, Alfredo) tyyliin.

Ah, onnea! Ah, autuutta!