lauantai 29. kesäkuuta 2013

Liikutusta leikkelepöydässä

Huoh.

Jo vuosia lomatuulelle tuudittanut lempipaikkani Rooman sydämessä, Antica Enoteca, oli tällä kertaa katkera pettymys. Niin kuin turhan monessa muussakin vanhassa lempparissani, myös täällä oli printattu uudet elegantit listat, uusilla vähemmän tyylikkäästi ylöspäin hilatuilla hinnoilla.

No, senkin saattaisin kestää, kun niin harvoin puljun pöytään pääsen istahtamaan.

Mutta kun vanha kunnon leikkelelautanen on hintojen nousun ohessa kokenut turhan radikaalin inflaation, se tarkoittaa sitä, että vastaisuudessa keskustan pikkukujat saavat kuljettaa tämän tytön ihan uusille (leikkele)apajille.

Eikä siinä enää edes auta se herkullinen leipä, jota uitin koko rahan edestä suolalla maustetussa herkullisessa oliiviöljyssä.

Ci ho messo una croce. Sen paikan päälle on nyt merkitty ruksi, we're so over.


Onneksi appiukkoni ymmärsi tuskan ja pettymyksen syvyyden, ja pisti peliin koko napolilaisen vieraanvaraisuutensa koetun vääryyden korjatakseen.

Ja tässä tulos. Pahoittelen kuvien laatua, mutta HALLELUJAA, ajatukset olivat kuvaushetkellä kyllä jo ihan muissa sfääreissä.

..Ja näin jälkeenpäin voin todeta, että hyvä että jotain tallentui filmille, sillä siinä pöydän ääressä, onnellisessa koomassa en kunnolla edes tajunnut mitä sinne suuhun tuli tungettua prosciutto crudon (ilmakuivatun kinkun) ja pecorino frescon (tuoreen pecorinon) ohella..

Se, että tämä leikkele toi mieleen aladobin, ei ollut ollenkaan huonommin arvattu.
"Coppa alla romana" on nimittäin juurikin porsaan pään eri osista tehty sylttymäinen leikkele,
jota tarjoillaan myös valkoviinietikalla ja tuoreella persiljalla maustettuna.

Roomalaisen kovan pecorinon vierellä makoili sopivan lempeästi tömäkkä
Croce -merkkinen gorgonzola piccante
(gorgonzola dolce on taas nimensä mukaisesti pehmeämpi
niin maultaan kuin olomuodoltaankin).  

Vanha kunnon mortadella (joka muistuttaa lapsuudesta tuttua jahtimakkaraa..
hmm.. lienee sitä jahtimakkaraa kaupoissa edelleenkin..?)
pistaasipähkinöillä höystettynä.
Lautasen jakaa ihan uusi tuttavuus, eli ilmakuivattu salami "Golfetta".

"Coppiettet"(vas.) valmistettiin alunperin aasin lihasta lisäämään juottoloihin pistäytyneiden janoa.
Nämä nyky-coppiettet on vuoltu porsaasta, ja kypsytetty suolan ja
peperoncinon voimalla muutaman kuukauden ajan mukavan jäyskiksiksi pikkupurtaviksi.

Coppiettasiivujen rinnalla on keskisen Italian ominaisherkkua, "Porchettaa",
joka on pitkään uunissa kypsytetty ja yrteillä maustettu porsaanrulla.
Siinä missä suomalaiset pistäytyvät nakkikiskalla,
Rooman korkeudella suolaisennälkäiset käyvät nappaamassa huikopalaksi porchettasämpylän.

Provola affumicato, eli savustettu provolajuusto oli tällä kertaa
mozzarellamaisen tuoreessa muodossa.
Provola on suussa kuitenkin mozzarellaa paljon narskuvampi makuelämys.

Ja sitten tämä ihme..
Puhvelinmaidosta keitelty ricottajuusto on niin taivaallisen suussasulavaa herkkua,
että rohkaisen sitä suupalan maistamaan, jos ikinä mahdollisuus vastaan kävelee.

Näillä eväin karvas pettymys oli enää vain etäinen muisto - jos sitäkään.

Onnellisten huokausten lisäksi joidenkin haukkausten päälle ei voinut kuin lurauttaa pienen onnellisen ooppera-aarian.

Vähän tämän Verdin La traviata -oopperan "Amami Alfredon" (Rakasta minua, Alfredo) tyyliin.

Ah, onnea! Ah, autuutta!


14 kommenttia:

  1. Aah, kuola valuu!
    Niin, ja muutos on monesti pahasta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin valui! Hyvä ruoka, uudet ruokatuttavuudet - mikä ilo ja onni se onkaan! Varsinkin kun on joutunut kokemaan tuommoisen läskiksimenneen muutoksen.

      Poista
  2. On se kurjaa kun vanhat suosikit lipsuu tasosta tai päättävät kokonaan antaa periksi! Voi vaan toivoa että kyse on kesäahneudesta? Mutta on teillä lohtuarsenaalia!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano. Mua todella harmittaa tämä yleistyvä tinkimismeininki ruoka-ainesten suhteen, jolta Italiakaan ei ole säästynyt. Luulen että lemppari-Enotecassakin oli pitempiaikainen säästösuunnitelma mielessä. No, onneksi lohtuarsenaali (hah!!) kuitenkin hoiti hommansa tinkimättömästi ja kaikkensa antaen!

      Poista
  3. Ohhoh, on siinä leikkelettä! Ihanko tavallinen ateria oli kyseessä vai joku spesiaalimpi, vieraita kylässä tms.? Joka tapauksessa taitaa tuo liioittelu ja ylenpalttinen vieraanvaraisuus ruuan suhteen olla italialaisten appiukkojen tyyppivika tai tyyppihyve, riippuu mistä kulmasta asiaa tarkastelee...=)
    Minua harmittaa, kun en ole oikein koskaan oppinut leikkeleiden syöjäksi, noita jutussa kuvattuajakaan en ole kuin joitakin pikkuisen maistanut, enkä tykännyt. Italiassa antipastoleikkeleet kun on usein niin isossa asemassa ja niitä tarjotaan joka puolella, niin joskus ihan harmittaa että en osaa niistä nauttia. Mutta ricotta di bufala on ihan parasta!! Kuten kai kaikki puhvelinmaidosta tehty juusto...Kerran pizza margherita di bufalaa syötyään tavallinen margherita ei maistu enää miltään!=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nooh… tässä oli kyseessä niinkin tärkeä vierailu kuin meidän Suomesta lomalla ollut pikkuriikkinen perheyksikkömme.. Ei enempää, ei vähempää.. Täytyy kyllä oppia olemaan vieläkin tarkempi sen suhteen mitä suustaan päästelee, sillä pieninkin ruokaan liittyvä toive tai ajatuksenpoikanen yleensä materialisoituu. Kuten toive kunnollisesta leikkelelautasesta. Itsekin olen ensisijaisesti juustoihminen, mutta kyllä leikkeleetkin uppoaa erinomaisella ruokahalulla, vaikka joissain on vähän enemmän totuttelemista. Tota ricottaa olisin voinut vedellä koko köntin (mutta en ihan kehdannut…).

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Juu.. ja mitä enemmän syö, sitä enemmän vaan kuola valuu ja nälättää!

      Poista
  5. Onneksi on appiukot. Kestäisin useimmissa tapauksissa kohonneet hinnat, mutta laaduntippuminen on varma tapa katkaista suhde. Se niin sattuu, jos kyseessä on ikiaikainen suosikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitavat olla kaikki appiukot vaan yhtä ihania - mikäs sen mukavampaa! Ravintoloiden hinta-laatu -heittelehdinnän tiimoilla olen melkein hävettävän tiukkapipoinen. Vaikka muuten antaisin kaikkien kukkien kukkia, niin sitä en hyväksy, jos raaka-aineet on vaihdettu selvästi edullisempiin - tai mikä pahinta, tehdasvalmisteisin siellä missä ennen ne tehtiin käsin. Ihan menee ilo koko ihananaksi ajatellusta ruokahetkestä.

      Poista
  6. Voih, voin niin myötäelää pettymyksesi ravintolan suhteen!
    Mulle kävi vähän samalla tavalla yhden helsinkiläisen ravintolan kanssa jonka klassikkoannoksen muistoa hellin mielessäni, mutta joka ei sitten vastannutkaan enää todellisuutta pitkän poissaolon jälkeen. Kaikki elementit olivat lautasella, mutta jotenkin se kokonaisuus vaikutti huolimattomasti, sutaisten tehdyltä. Nyyh. (Hinta ei ollut varmaan ihan kauheasti noussut) Ikuisena optimistina vielä mietin josko kyse oli vain yhden illan lipsumisesta ja josko uskaltaudun sinne uudestaan.
    Milanon kantakuppiloiden listat, laatu ja hinnat olivat onneksi toukokuisella tarkastuskierroksella vielä tarpeeksi muistojani vastaavia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ole tylsää! Olen ollut vähän huonokin etsimän uusia paikkoja, joten tämä tehnee ihan hyvää. Rooman keskustassa näytti nimittäin olevan kivasti myös uusia kiinnostavia paikkoja. Eiköhän se uusi suosikki sieltä vielä löydy (toivottavasti pienelle sivukadulle piilotetulla terassilla varustettuna)!

      Jos (ja kun) joskus vielä palaan Milanoon niin tiedän mistä kysyä siis ruokapaikkavinkkejä (jos uskallat ne jakaa - tulevat vielä liian suosituoksi ja menevät pilalle)!

      Poista
  7. Vastaukset
    1. ..Ma dall'altro lato non sei sicuramente ingrassato di 10 chili durante le ultime tre settimane..!

      :)

      Poista