sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Hullu nainen Tallinnassa

Nyt täytyy kyllä sanoa, että kaukana ovat ne ajat kun Tallinnaan suunnattiin laukut täynnä sukkahousuja.

Ja kaukana ovat ajat, jolloin matkakohteen mielenkiintoisin ostospaikka oli joku muukin kuin vain paikallinen supermarketti.

Varsinkin itärajan tuolla puolen.

Matkustin eilen näet ihastuttavan etelänaapurimme hellään huomaan pikkaisen nautiskelemaan (mikä onnistuu aina niiiiin ihmeen hyvin siellä vajaan 90 km:n päässä kotoa). Ja matkaan lähdin TIETYSTI tyhjine kapsäkkeineni, koska lähes yhtä tärkeää kuin nautiskella, oli varmistaa, että palaisin kotiin mukanani (mieluusti paljon) jotain muutakin syötävää, kuin leipää ja piimää vaan.

Kyllä. Tähän on tultu. Minä lähden Tallinnaan ostamaan ruokaa. Erityisesti italialaista ruokaa.

(Ja jos ihan totta puhutaan, niin on niitä tyhjiä laukkuja ruokaa varten roudattu muuallekin päin maailmaa.)

Niin nolo luku kuin matkojeni supermarketseikkailut ovatkin, paljastan häpeääkin uhmaten mitä italialaista koin syvästi tarpeelliseksi maahantuoda tällä kertaa.

Voilà!


Ja ihan erityisen esittelyn ansaitsee tämänkertaisen matkan silmäteräni, Frutta mostardata, eli vahvaan sinappiliemeen säilötyt sokeroidut hedelmät, johon en ole muistaakseni koskaan Suomessa - ainakaan supermarketeissa - törmännyt. Mmmm, mitä herkkua tämä on vaikkapa keitetyn lihan kanssa!


Ja nyt menen peiton alle häpeämään.

Buona notte!

10 kommenttia:

  1. Siis mitä?!? Ruokaturismiko noloa? Eikä ole! :D

    Nimimerkki Justiinsa voita, makkaraa ja juustoa kotiin roudannut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, kiitos! Heti helpotti kun en ole tämänsorttisen turismilajin kanssa yksin!

      Poista
  2. No ei kyllä tarvitse hävetä, päin vastoin. Annoit jälleen mahtavan vinkin. Ei ole tullut mieleenikään aikaisemmin, että voisin Tallinnasta katsella italialaisia ruojajuttuja, mutta varma on, että seuraavalla kerralla kyllä katselen =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi Katinka, ihanaa kun näin käänsit tämän nolon heikkouteni suorastaan vahvuudeksi! (..Ja ihan näin meidän kesken - katsele ihmeessä, sieltä saattaa löytyä hyvinkin iloisia ruokaylläreitä!)

      Poista
  3. Joo, höpöhöpö - puuteria sen punastuneen naaman päälle! Kerro toki lisää mistä noita Italian aarteita löytää, mäkin haluan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ha haa! Pakollisen kauneushoitolakäynnin ansiosta häpeän puna kyllä hehkuu ihan erityisen väkevänä..

      Ruokatarjontaa tutkin ihan Viru -keskuksen alakerrassa, josta löytyy Kaubamajan ruokaosasto sekä pikaisesti sataman tuntuman Rimissä, jota täytyy ensi kerralla tutkia kyllä ihan ajan kanssa! Tallinnan Stockmannin herkku olisi varmasti myös hyvä kohde...

      Poista
    2. :)
      Ok, sinne siis, kiitti infosta!

      Poista
    3. Kiitos kiitoksista - ja mielellänihän minä vinkkailen jos vain suinkin osaan!

      Poista
  4. Kuulostaa tutulta... Tai siis Tallinnassa ruokakeitaista en tiennytkään, mutta toki ruokaa on tullut mukana tuotua reissuilta... eikä vain ruokaa vaan myös pyykinpesuainetta (sitä on ehkä joskus tullut tuliaisiksikin pyydettyä...Suomesta ei vaan saa hyväntuoksuista).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koska tämä avautuminen tekee näin hyvää, niin sanotaanko nyt, että minullakin on heikko kohta mitä tulee Marsigliantuoksuiseen pyykinpesuaineeseen.. Silloin pyykeissä tuoksuu suloisesti Italia (vaikka tuoksu Ranskasta tuleekin).

      Poista