perjantai 5. huhtikuuta 2013

Rooman ruokasuosikkieni Top 10

Sain pääsiäisen palanpainikkeeksi Ripaus tryffeliä -blogin Padalta ihastuttavan haasteen listata omat Top 10 ruokapaikkaani tai muistorikasta ruokakokemustani Roomasta. Ja mikäpä olisikaan ollut miellyttävämpi pääsiäistehtävä, kuin ruokailemasta päästyä miettiä ruoka-asioita, vähän niin kuin italialaisillakin on tapana!

Mutta tehtävä ei ollutkaan ihan yhtä helppo kuin olisin kuvitellut, sillä olen jo useamman vuoden nauttinut Rooman ruoista vain lomilla ja silloinkin useamman aterian turvallisesti kotosalla. Tämän lisäksi, pirullisesta talouskriisistä johtuen, ei Roomakaan ole ihan niin kuin ennen, ja monet vanhat suosikit ovat joutuneet vaihtamaan omistajaa tai laittamaan laput luukulle. Tai sitten tulot on pyritty maksimoimaan hintoja reilusti nostamalla tai laadusta tinkimällä.

Ihan rauhassa asiaa makusteltuani olen kuitenkin viimeinkin valmis listaamaan omat suosikkini - toivottavasti myös muiden roomanmatkaajien iloksi!



ROOMAN RUOKASUOSIKKINI TOP 10 (satunnaisessa järjestyksessä)

1. Koti, kenen tahansa koti. Kun verrattain lyhyiden Roomavisiittien aikana haluan syödä mahdollisimman paljon kaikkea hyvää, toteutuu tämä toive parhaiten ruokavieraana jonkun luona. Enkä kirjoita tätä kiusallani, vaan siksi, että Home Food -nimisen organisaation kautta on mahdollista päästä syömään kotiruokaa myös silloin kun Roomassa ei vielä ole kotiinsa kutsuvia ystäviä ja tuttuja. Rohkaisen tutustumaan tähänkin vaihtoehtoon seuraavaa Rooman tai Italian matkaa suunnitellessa!


2. Tämän olen aiemminkin maininnut, mutta ei pieni lisämaininta pahaa tee. Antica Enoteca aivan Espanjalaisten portaiden ja Rooman ydinkeskustan tuntumassa on nimittäin omien turismipäivieni pelastus. Keskustasta on vaikea löytää kivoja ruokapaikkoja, mutta tämä ravintola ei ole minua koskaan pettänyt. Varsinkin kun aloitan nautiskelemalla talon antipaston ja siemailen kyytipojaksi vaikka lasillisen hedelmäistä gewürtstramineria mittavalta viinilistalta. Ja parhaassa tapauksessa tämä kaikki tietysti ulkosalla, ei ravintolan edessä, vaan sivukujan pikkuterassilla.
(toim. huom. - Valitettavasti tätäkin rakasta paikkaa joudun nyttemmin suosittelemaan pikku varauksella, sillä viime käynnillä jotain oli täälläkin muuttunut. Pyh.)

3. Vaikka ruokapaikkojen top -listoissa ei maailman seksikkäintä olekaan vetää mukaan ketjuravintoloita, teen sen silti, ihan kiusallani. Ja ennen kaikkea hyvää tahtoen, sillä Rosso Pomodorosta saa erinomaisen hyvää napolilaistyyppistä pizzaa. Yksi piste löytyy väsyneen ja nälkäisen matkamiehen iloksi pakollisten reittien varrelta, eli Largo Argentinalta. Suosittelen maistamaan La Verace -pizzaa, joka on pizzojen äidin Margeritan DOP -versio, eli parhaista parhailla raaka-aineilla rakenneltu - ja sen myös maistaa. Jos joskus on tuntunut siltä, että pizzassa pitää olla muutakin kuin tomaattia, mozzarellaa ja basilikaa, saattaa mieli tämän puraisun jälkeen iloisesti avartua!


4. Trastevere, eli se pittoreski kaupunginosa joen toisella puolen, jossa kuivuvat pyykit kuvittavat pikkukujia, on ollut ensimmäisten italialaisten ravintolakokemusteni kehto. Valitettavasti vuosien saatossa ja turistimäärien kasvaessa Trastevere on hieman menettänyt hohtoaan ruokamielessä, mutta muutama paikka siellä vetää edelleen puoleensa. La Fraschetta on etuoikeutetusti listallani, sillä tähän paikkaan liittyy niin monia muistoja. Fraschettassa on eteeni ja niiden harvoin livenä nähtyjen punavalkoisten ruutupöytäliinojen päälle aseteltu yhtä sun toista italianherkkua, jota en ollut ikinä ennen maistanut. Fraschettasta alkoivat toden teolla omat italialaisen keittiön löytöretkeni, joita sain jakaa ravintolan uumenissa mitä rakkaimmiksi kasvaneiden ystävien ja niiden oikeidenkin rakkauksien kanssa. Kyllä, Fraschettalla on todellakin paikkansa tällä listalla.

5. Pysyttelen edelleenkin "tuol puo jokkee", sillä Trasteveresta löytyy myös yksi suosikkini palapizzerioista eli Pizza al taglio -paikoista. Forno la Renellassa on uskomatoman hyvää leipää ja ehkäpä juuri siitä syystä myös täydellisen rapsakkaan, sitkoisan pehmeää pizzaa, jota voi maistella ja nautiskella haluamansa kokoisina paloina. Täällä minulle taisi ensimmäisiä kertoja alkaa valjeta se, että ruoassa vähemmän on enemmän, mutustellessani Renellan baarijakkaralla autuaana margherita-, peruna- ja/tai uskomattoman ihanaa valkoista pizzaa (pizza bianca).


6. Vaikka Casale Colle del Asino on jonkin verran Rooman ulkopuolella, laitan sen listalle mahdollisia autoilevia matkamiehiä varten. Paikka vain on niin ihastuttava varsinkin kesäiltana ulkona syödessä (pitkähihainen kannattaa ottaa silti mukaan!), että sitä ei voi olla mainitsematta. Suurelle juuston ystävälle Parmesan-korissa tarjoiltu päärynä-pecorino -alkupala on yksi monista ruokalistan kohokohdista.

7. Testaccio oli villissä nuoruudessani bilettäjien iltamekka, mutta nyttemmin tältä vanhalta teurastamoalueelta ja savenpalojen päälle rakennetulta "kukkulalta" löytyy myös muuta kulttuuria, kuten nykytaiteen museo Macro. Aikoinani Testaccion kulmilla asustellessani ihastuin siihen, että vaikka ollaan hyvinkin lähellä keskustaa (ja Trastevere on heti joen toisella puolella), Testaccio on jäänyt - ainakin ennen Marcroa - sopivasti turistireittien sivuun. Testacciossa Volpettin herkkukaupasta voi käydä kokoamassa mukaansa vaikkapa piknik -eväät, jotka voi kivuta nauttimaan esimerkiksi Aventino -kukkulan Appelsiinipuutarhassa. Volpettilla on naapurissa myös oma ravintola Volpetti Piú, joka kannattaa ehdottomasti tarkistaa!


8. Roomanmurteen sana "coatto" on ihana. Coatto kuvaa tyyliä ja elämäntapaa, joka on aika lähellä Jersey Shorea; tatuointeja, hiusöljyä, Ed Hardy -vaatteita, rusketusta ja hieman puupäämaista arroganssia. Kiehtova ihmistyyppi, jota pääsee tutkailemaan läheltä Rooman jalkapallojoukuetta palvovan ravintoloitsijan pihvitaivaaseen I Torquati -ravintolassa. I Torquatiin pitää hieman matkustaa (punaisella A-linjan metrolla Furio Camillon tai Colle Albanin pysäkille), mutta jos lihanhimo iskee ja aikataulu antaa periksi käydä kurkistamassa myös hieman keskustan ulkopuolella, tämä voisi olla varteenotettava ja eksoottinen vaihtoehto.

9. Tämän kohdan haluan mainita erityisesti siksi, että suurta iloa - varsinkin opiskeluaikoina - sain siitä, että aperitivopaikoissa drinkin hinnalla pystyi syömään mahansa täyteen. Taivaallista!! Italianmatkalla kannattaa ehdottomasti edes jossain välissä (varsinkin jos illaksi ei ole varausta johonkin ravintolaan) täyttää mahansa vähintään puolilleen apskuilla, jos mukavannäköinen paikka osuu kohdalle. Aperitiiviaika on tavallisesti n. klo 17-20, ja silloin kaikilla juomilla on yleensä hieman kalliimpi (n. 10€) fix hinta, johon ruokatarjoilu kuuluu. 

Varsin notkuvat pöydät ja ennen kaikkea erinomainen sijainti Colosseumin katveessa (apskut on tässä paikassa ehdottomasti nautittava ulkosalla) soi Oppio Caffèlle maininnan toplistallani kaikkien apskupaikkojen edustajana.


10. Hups, viimeistä kohtaa viedään jo! Olkoon tämä vielä kunnianosoitus juurilleni, eli niille paikoille, joissa italialainen ruoka ja ihanat italianystävät vääjäämättömästi tulivat osaksi elämääni. Pizzeriat Ai Marmi Viale Trasteverella sekä Montecarlo ja Da Baffetto Via Governo Vecchiolla, Piazza Navonan läheisyydessä, eivät tarjonneet "vain" halpaa talon viiniä ja rapsakan ohutta roomalaista pizzaa, vaan myös annoksia, joita imitoimalla Italia, piano piano, hiipi myös omaan keittiööni.

Matka muistojeni Roomaan on tältä osin tullut päätökseensä, kiitos matkaseurasta!

Tämä pöytä löytyy noin 100km:n päässä Roomasta pohjoiseen,
Le Murelle ravintolasta, johon kannattaa poiketa syömään vähintään antipasto di mare,
mikäli seudulla sattuu ajelemaan.

Toivon, että samansorttisille matkoille johonkin suuntaan maailmaa pääsemme jatkamaan myös seuraavien blogien opastuksella:







Mitä mainioimpia ruokamatkoja itse kullekin!



pst. kuvituskuvat ovat satunnaisia otoksia sieltä täältä, eivätkä siis viittaa mainittuihin paikkoihin.

10 kommenttia:

  1. Tulipa ikävä Roomaa kun tätä luki :)
    En taida olla missään näistä mainitsemistasi paikoista syönyt, mutta muutamissa erinomaisissa ravintoloissa Roomassa kuitenkin.
    Mieleenpainuvin muisto on ehdottomasti Trasteveresta ravintolasta, jolla ei ollut mitään nimeä eikä ruokalistaa. Eikä varmaan mitään lupiakaan ;) Sieltä sai mielettömän hyvää kotityylistä Roomalaista ruokaa ja vaihtoehtoja tarjottiin vain muutama per ruokalaji. Koko ateria maksoi muistaakseni n. 25e/henkilö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Johis! Tuli myös vähän ikävä, kun tuota kirjoitti, trust me.. Luulen, että tiedät mitä paikkaa Trasteveressa tarkoitat!! Legendaarista Da Augustoa, jossa ei aikoinaan ollut edes ruokalistaa, hinnat kirjoitettiin (tietysti) paperiseen pöytäliinaan ja vessassa odotti järkytys (=ei vessanpönttöä) - kuulostaako tutulta? Jouduin monta paikkaa listalta karsimaan, ja mikä surku, edellisvisiitillä Da Augustossa Se Jokin puuttui. Mutta ihanaa, että kohtalo johdatti paikasta edes näin kommenttiboksissa mainitsemaan!

      Poista
    2. Ei ollut tuo Da Augusto, sielläkin olen käynyt vajaa kaksi vuotta sitten ja kokemus ei todellakaan ollut hyvä. Paikkaahan on kovasti kehuttu, mutta jouduimme äitini kanssa siellä odottamaan ruokia yli tunnin ja sen jälkeen saimme raakaa pastaa ja tomaatti-mozarella salaattia raaoilla tomaateilla. Muuta heillä ei ollut meille tarjota, kun emme lihaa syö. Kala-annos olisi pitänyt olla tarjolla, mutta sitä oli ollut yksi kappale, joka oli myyty jo meitä ennen. Lopulta meidät ajettiin todella töykeästi pois, heti kun ylihintainen lasku oli peritty.
      Tuolla paikassa, jota tarkoitan, ei ollut todellakaan mitään nimeä missään eikä laskuja kirjoitettu edes pöytäliinaan. alkuruoat vain kannettiin pöytään ja pastat ja pääruoat sai valita kolmesta tai kahdesta vaihtoehdosta, jotka tarjoilija kertoi. Ruokalistoja ei siis ollut missään muodossa. Tuolla kävin kesällä 2010 ja oli ihan huippu paikka :)

      Poista
    3. Voi noita vanhoja hyviä paikkoja.. Kasvava maine on kaksiteräinen miekka..

      Mutta te olette löytäneet helmen! Varmasti pelkästään parempi, että paikka pysyy nimettömänä ja iloisena yllätyksenä sille ken sinne eksyy!

      Poista
    4. Mun on ihan pakko kommentoida toita Augustoa. Käytiin monena vuonna ja se oli mun yks lempparipaikka, josta sai aina takuuvarmasti perusherkkuja ja suosittelin sitä aina roomankävijöille. Valtava harmi, että taso on jotenkin laskenut ihan huomattavasti viime vuosina :( Tuntuu, että valitettavan usein Roomassa erityisesti käy juuri noin, että kun suosio kasvaa niin taso laskee...

      Poista
    5. Juu, nää tapaukset kirpaisee. Ja nyt kun ravintolakäynnit Roomassa on niin harvinaista herkkua, on erityisen kurjaa huomata tehneensä väärän valinnan. Roma Sparitahan koki samantapaisen kohtalon Anthony Bourdainin pistäydyttyä Cacio&Pepellä.. Harmi.

      Poista
  2. Mahtavia vinkkejä, tätä lukee vesi kielellä! Tässähän kulki jo mielessään sivukujan puolelle Antica Enotecaan, samoin tois puol jokke vaikka ei ole käynyt muuta kuin Rooman rautatieasemalla - joka on muuten epäloogisuuden riemuvoitto ;). Täytyy hankkiutua paikan päälle paikkoja testaamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiva kuulla! Kiitos hauskasta haasteesta, ja toivottavasti pääsette pian Roomaan löytämään lisää suosikkeja!

      Poista
  3. Kiitos haasteesta - katsotaanpas saanko minkäänlaista listaa aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! Olen sulle kovasti tekemistä keksinyt..!

      Poista