tiistai 30. huhtikuuta 2013

Täydellisen ajoituksen täydellinen pikku leipä

Joskus on niitä päiviä kun kaikki vaan on yhtä - excuse my French - Scheißea.

Sellaisina päivinä tekemisestä puuttuu kipinä, ja sitä tuntee rämpivänsä vain vastoinkäymisestä vastoinkäymiseen raskain askelin, kuin kumpparit savivelliin juuttuneina. Ja ainoa musiikkikin joka päässä soi, menee kutakuinkin näin: "hetken kestää elämä ja sekin synkkä ja ikävä" (nerokas sanoitus, jota olen menestyksellä italialaisille useaan otteeseen siteerannut).

Kun tuollaisen syksyiseen vesisateeseen huipentuneen päivän on saanut tarvottua läpi, sitä kaipaa vain pikkiriikkisen jotain hyvää syötävää, jonka voimalla jaksaa nukkua yön yli. Sillä huomennahan kaikki on taas paremmin.

Kahta ihmeellisempi onkin se tunnelman täyskäännös jonka päivä saa, kun tuollaisen kovan päivän iltapalalle putkahtaa omasta uunista yllättäen se hartaasti toivottu täydellinen pikku leipänen.

Niin kuin pääsi tässä omassa kurjuudessani tapahtumaan - eikä päivä sitten ollutkaan enää lainkaan kurja, vaan ihana ja suorastaan ikimuistoinen!

Lieneekin syytä laittaa muistiin miten se temppu oikein tehtiin..


Leipien leipä
3 dl kädenlämpöistä vettä
4 dl vehnäjauhoa
1,5 dl spelttijauhoa
10 g hiivaa
1 tl suolaa

Leipä kypsennetään kannellisessa uunivuoassa. Itse käytin tuollaista lasista versiota, mutta mikä tahansa kannellinen vuoka käy.

1. Sekoita kulhossa hiiva kädenlämpöisen veteen. Lisää sitten puolet jauhoista ja anna taikinan seistä 10 min. ajan.

2. Sekoita taikinaan loput jauhot sekä lopuksi suola ja laita taikina sitten viileään (näillä lämpötiloilla parvekekin on vielä ok) vähintään 18 tunniksi. Älä lisää jauhoja, vaikka taikina tuntuisi liian löysältä.

3. Ota taikina huoneenlämpöön noin tuntia ennen kuin taikinaa aletaan nostattaa. Ripottele nostatusalustalle runsaasti vehnäjauhoa, ja kaada taikina alustalle. Lisää jauhoa myös yläpintaan niin, että voit painella taikinan sormilla n. 30cmx30cm kokoiseksi levyksi.

4. Kääntele taikina sitten kolmeen osaan aloittaen alhaalta. Ensin käännetään taikinan alaosa alhaalta ylöspäin noin puoleen väliin taikinaa ja sitten ylhältä alas päin yli edellisen taitoksen. Ja sitten sama uusiksi niin, että pitkulasta tulee tällainen möykky.


5. Peitä taikina keittiöpyyhkeellä ja anna nousta tunnin ajan.

6. Lämmitä uuni 200 asteeseen ja laita vuoka uuniin kuumenemaan noin vartiksi.

7. Kun uuni sekä uunivuoka ovat lämmenneet, laita taikina vuokaan, ja leikkaa pintaan saksilla ruksi. Laita kansi päälle ja leipä uuniin kypsymään 40 minuutin ajaksi.

8. Ota sitten kansi pois, ja anna leivän jatkaa kypsymistä vielä 30 minuutin ajan.


Itse nautiskelin tuota sisältä ihanasti ilmavaa leipää parmankinkulla sekä herkullisella burratalla, eli kermaisella (nimensä mukaan voisella) mozzarellatyyppisellä juustolla, höystettynä. Burratan, joka on näillä korkeuksilla todella harvinaista herkkua, onnistuin taikomaan menestyksekkäästi (eli se maistui loistavasti myös perheen italialaiselle!) Kaikki äitini reseptit -blogin ohjeella.

Nannan mainio burrata-ohje meni näin:

Burrata
1l vettä
0,5 dl suolaa keitinveteen
250 g Mozzarellaa (esim. 2 kpl Pirkan puhvelimozzarelloja, joissa löysä sisus, tai muuta laadukasta pehmeää mozzarellaa)
n. 2 dl kuohukermaa
n. 1/4 tl suolaa burrataan
tuoretta basilikaa

1. Aloita burratan valmistus tarjoilua edeltävänä päivänä kuumentamalla vesi ja suola kattilassa niin, että vesi saavuttaa juuri ja juuri kiehumispisteensä.

2. Ota kattila sitten pois levyltä ja lisää kuumaan veteen huoneenlämpöiset mozzarellat ja anna niiden notkistua kuumassa vedessä 3 minuuttia.

3. Kaada mozzarellat seuraavaksi lävikköön ja ala saman tien repiä niistä pitkiä säikeitä kulhoon, jossa koko burrata saa tekeytyä. Kun molemmat mozzarellat on revitty, pilko säikeet vielä n. sentin mittaisiksi paloiksi.

4. Sekoita lopuksi mozzarellojen sekaan kerma ja 1/4 tl suolaa. Peitä kulho ja laita levolle jääkaappiin vähintään yön yli.

5. Ennen tarjoilua (seuraavana päivänä) ota burrata huoneenlämpöön tuntia ennen tarjoilua. Jos burrata on äitynyt liian tönköksi, lisää joukkoon hieman kermaa (burrata on koostumukseltaan enemmänkin nestemäistä kuin kiinteää). Sekoita lopuksi joukkoon revittyä tuoretta basilikaa ja lisää suolaa tarvittaessa.


Ja kas kummaa, näillä eväillä päivästä ei sitten lopulta tullutkaan paskempi!


5 kommenttia:

  1. NAM, söisin! Vielä kerran, etkö tosiaan ole harkinnut sen ruokakirjan tekemistä? =) Ihana kurjan päivän päätös sinulla oli. Aurinkoista vappua! PS: Miten muuten italiaksi sanottaisiin tuo "hetken kestää elmää ja sekin synkkää ja ikävää"? =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ha haa, miten osaatkin ilahduttaa! Kiitos siitä!

      Nyt kun sääkin on kuin marraskuussa parhaaseen pikkujouluaikaan, voit lauleskella vapun kunniaksi seuraavin sanoin: "la vita dura solo un attimo, e anche quello è cupo e noioso". Pienellä skumpalla voideltuna sanat ja sävel löytävät varmasti paikkansa! Hauskaa Wappua!

      Poista
    2. Ha haa, ihanaa! Kuplivaa vappua myös sinulle =D

      Poista
  2. Täällä oltiin siis ihan samoissa tunnelmissa kuin meilläkin, mutta onneksi onni kääntyi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläpä kyllä... Tämä onnen leipänen osasi tulla juurikin oikeaan väliin, thank god!

      Poista