torstai 22. toukokuuta 2014

Anopin lihaton lasagne

Eilen meinasin jäädä bussin alle.

Pyöräilin onnellisena pääkaupunkimme rautatieasemalta kohti Töölönrantaa. Ilmassa tuoksui sateenraikastama kevät. Luonto viheriöi. Linnutkin taisivat laulaa.

Jossain hämäränpeittoon jääneessä kohdassa pyörätie oli kuitenkin muuttunut bussikaistaksi.

Ja minä asvalttia ahmivien linja-autojen saaliiksi.

Kas kun avainhetkellä huomio oli kiinnittynyt raskasjalkaisia autoilijoitakin järkyttävämpään seikkaan. Tien toiselle puolelle huomaamatta nousseiden toimistorakennusten kerrostalolähiöön. Ja sen surullisiin anniskelupaikkoihin.

Pthyi, ja siellä, lähes kaupungin ytimessäkö pitäisi jonkun viihtyä?

Äkkiä pois, vaikka linja-auton alle!

Pääasia, että se näky olisi poissa silmistä. Ja varsinkin mielestä.

Itä-Pasila 2014.

Vastapainoksi oli mietittävä kiireen vilkkaa kauniimpia asioita. Ja naisen logikalla muutaman mutkan kautta mieleen tuli pääsiäinen Hangossa. Ja anopin silmiä ja sielua hivelevä lasagne, jonka ohje oli jäänyt blogiin kirjaamatta.


Lasagne della suocera - Anopin lihaton lasagne (6-8 hengelle)
* kaikkiaan kolme kerrosta 22cm x 30cm -kokoiseen uunivuokaan

1 scamorza-juusto
1 Pirkka puhvelinmozzarella (tavallinenkin käy myös scamorzan sijaan, mutta varaa silloin neljä palleroa)
Parmesan -juustoa (n. 1 dl)
n. 1/2 pakettia lasagnelevyjä

Tomaattikastike
1 valkosipulinkynsi
1 porkkana
2 salottisipulia
5 cm pätkä sellerinvartta
oliiviöljyä
1 rkl suolaa
1 l tomaattimurskaa
muutama lehti basilikaa

Besciamella -kastike
2 rkl voita
3/4 dl vehnäjauhoa
9 dl punaista maitoa
muskottipähkinää
1 tl suolaa

Scamorza (vas.) ja mozzarella, veljekset kuin ilvekset.
Ensialkuun muutama sananen scamorza -juustosta.

Scamorza on periaatteessa kypsennetty mozzarella -juusto, jolle on ominaista hyvin pehmeä maku ja hieman narskuva purutuntuma.

Tämä Etelä-Italian päärynänmuotoinen lahja juustonystäville on silloin tällöin kurkistanut myös suomalaisten kauppojen juustotiskeiltä. Kaikkein usein siihen on saattanut törmätä Lidlissä, jossa tarjolla on ollut juuston kevyesti savustettu versio.

Tosin niin mukavaa kuin juustoa on ollutkin Lidlistä löytää, on Lidlin version koostumus lähempänä Kippari -juustoa kuin oikeaa scamorzaa, mutta lasagneen se saattaisi upota ihan kivasti sekin.

Ihan oikeaa Scamorzaa näyttää kuitenkin löytyvän ainakin mahtavan monipuolisesta italialaisen ruoan verkkokaupasta Italian Herkut. Samainen liike on ilmeisesti avaamassa lähiaikoina myös italialaisen ruoan kivijalkakaupan Suomen ruokapääkaupunkiin. (Eli siis Turkuun.)

Scamorza sopii ruoanlaiton lisäksi mainiosti aterian päärooliin ihan sellaisenaankin, pannulla pehmeäksi sulatettuna.

Tästä(kin) syystä yksi kulma matkalaukuistamme on siis Italian jäljiltä aina scamorzalle pyhitetty. Kallisarvoinen lasti nimittäin säilyy mitä mainioimmin pakkasessa turvaamassa ateran silloinkin kun jääkaapista ei löydy oikein mitään syötävää.

Oi, rakkaat!
Ja sitten takaisin lasagneen.

Tomaattikastike
1. Pese ja kuori porkkana, sipulit, valkosipuli ja selleri. Pilko porkkana vähän pienemmiksi paloiksi ja laita kaikki paistinpannulle matalalla lämmöllä kunnon öljykylpyyn 20 min. ajaksi.

2. Lisää tomaattimurska, mausteet ja basilikanlehdet ja anna kastikkeen pulputella hiljakseen vielä toiset 20 min. Lopuksi poista vihannekset kastikkeen joukosta (ja tilsi valkosipuli kastikkeeseen niin ettei anoppi huomaa), tarkista suola ja lisää tarvittaessa.


Besciamella
1. Sulata kattilassa voi ja sekoita joukkoon vehnäjauho.

2. Lisää kattilaan maitoa vähän kerrassaan ja sekoita kastike vispilällä tasaiseksi ennen kuin lisäät uutta. Anna kastikkeen aina välillä tiivistyä lähes kiehumispisteeseen ennen kuin lisäät maitoa.

3. Kun kaikki maito on kattilassa, anna kastikkeen pulpahtaa nopeasti kiehumisen merkiksi ja poista kattila sitten levyltä.
* Jos kastike tuntuu liian ohuelta, sekoita 1 tl vehnäjauhoa 1/2 dl maitoa, ja lisää suurustetta besciamellaan vähän kerrassaan kunnes koostumus muuttuu sopivammaksi.

4. Kaada kastike tarpeen tullen vielä siivilän läpi, ja mausta sitten suolalla ja ripauksella muskottipähkinää.

Sellerinpuutteessa laitoin pannulle muutaman lusikallisen pakkaseen valmiksi pilkottua soffrittoa.

Lasagnen kasaus
1. Leikkaa juustot pieniksi paloiksi. Raasta Parmesan.

2. Lisää vuoan pohjaan ohut kerros tomaattikastiketta ja besciamellaa (molempia tulee kaikkiaan neljään kerrokseen) ja kastikkeiden päälle ensimmäinen lasagnelevykerros.
* jos lasagnelevyt haluavat väkisin mennä vähän päällekkäin, lisää niiden väliin hieman kastiketta.

3. Lisää lasagnelevyjen päälle tasaisesti tomaattikastiketta, sitten besciamellaa ja lopuksi molempia juustoja sekaisin. Ja raasta päälle vielä hieman Parmesaniakin (muista, että juustoja tulee riittää kaikkiaan kolmeen kerrokseen).

4. Toista sama operaatio, kunnes lasagnelevyjä on kolmessa kerroksessa. 

5. Kypsennä 180 -asteisessa uunissa 60 minuuttia (pinnassa pitää olla lopuksi kaunis ruskea väri), ja anna herkun vetäytyä vielä huoneenlämmössä 15 min. ennen kuin hyökkäät sen kimppuun.


Como-järven rantaviivaa koristamaan ei ole ainakaan vielä rakennettu kerrostalolähiötä.  Siellä onkin Gretan ja kumppanien ollut kiva kuvata tällainen kesäinen video.

Teksti löytyy täältä.

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Seitsemän kuolemansyntiä - Tonnikalapastan himo

Taannoin Pariisista palatessa, siinä vaiheessa lentoa kun piccolopullo valkoviiniä sai taas luottamaan lennonjälkeiseen elämään, alkoi vatsassa tuntua pieni näläntunne.

Nälkä kasvoi sitä mukaa, mitä lähempää näin Suomen sinisenä välkehtivät veet ja havupuiset metsät.

Ja siinä vaiheessa kun lentomatka oli enää loppurullausta vaille valmis, oli mielessä vain ja ainoastaan kaksi asiaa.

Ihan ensiksi oli pakko saada grillimakkaraa. Olihan matkatavaroiden seassa jokunen inspiroiva purnukka ranskalaista sinappia.

Ja toiseksi. Tuli aevan järkyttävä tonnikalapastanälkä.

Se aina välillä tulee. Guilty as charged. 

Onneksi Finavia on kaikessa viisaudessaan varannut lentokentältä Alepanmentävän aukon, jotta saattoi eräskin maailmannainen taittaa tyytyväisenä matkansa viimeisen etapin. Taksin takapenkillä. Tonnikalapurkki, grillimakkarapaketti ja ruisleipä kainalossa.


Pasta al tonno - Tonnikalapasta (2 hengelle)

80 g (mahdollisimman hyvälaatuisia) tonnikalapaloja öljyssä
oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
(2 sardellifilettä)
1 tl suolaa
ripaus (n. 1/4 tl) sokeria
400 g (yksi purkki) tomaattimurskaa
(tuoretta persiljaa tai minttua)

200 g pastaa (pitkä pasta; spaghetti tai linguinet on ihan parasta!)
kourallinen karkeaa merisuolaa pastan keitinveteen


1. Kuori valkosipulinkynnet ja leikkaa ne hieman pienemmiksi paloiksi. Kaada paistinpannulle kunnon plöräys oliiviöljyä ja anna kynsien sitten kuullottua öljyssä matalalla lämmöllä kunnes ne saavat kevyesti väriä pintaan. Varo etteivät kynnet kärtsää kitkeriksi.
* Jos haluat syventää pastan makua, laita pannulle myös sardellifileet sulamaan tässä vaiheessa. Jos käytät sardelleja etkä ole suuri suolan ystävä, suolaa kastike hieman keveämmällä otteella.

 2. Valkosipulien saatua väriä kaada pannulle tomaatti. Mausta suolalla ja ripauksella sokeria ja anna sitten pulputella 15min. tai kunnes kastike alkaa olla kiehunut mukavasti kokoon ja tomaattimurskan vetisyydestä on päästy eroon.

3. Laita pastavesi kiehumaan kun kastike on koko lailla valmis. Heitä pasta kiehuvaan ja suolattuun veteen ja keitä pakkaukseen merkityn ajan verran.
* pastaveden kiehumista odotellessa kannattaa hetkeksi sammuttaa levy, jolla pastakastike on, ettei kastike kuivu liikaa.


4. Kaada tonnikalapurkista pois ylimääräinen öljy ja pilko kalaa hieman pienemmäksi haarukalla. Kun pastan keittoajasta on jäljellä puolet, lisää tonnikala tomaattikastikkeen joukkoon.

5. Kun pasta on kypsää, lisää lämpö paistinpannulla tiriseväksi, kaada pasta lävikön kautta paistinpannulle ja sekoita tomaattikastikkeeseen. Lopuksi lisää halutessasi joukkoon persiljaa tai minttua (sitä samaa paksulehtistä, jota laitetaan myös mojitoon - toimii mukavasti myös tonnikalan kanssa!). Kun annos on lautasella, voit kaataa lopuksi päälle vielä pikku silauksen hyvää oliiviöljyä.

Ja sitten vain - Buon appetito!


Syntisistä asioista mieleen tuli Euroviisut.

Jo muinaisena vuonna 1978 San Remossa esiintynyt 16-vuotias Anna Oxa oli vähän samoilla linjoilla kuin Conchita.

Paitsi että Anna jäi toiseksi.

Teksti löytyy täältä.

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Kun karhunpoika sairastaa..


ODDIO!!! Herranjumala!!

Ihan hirveän moni asia ei järkytä anopin tai nonnan mieltä niin kuin yksi viaton aivastus.

Mutta kun sellainen kuitenkin silloin tällöin karkaa, varaudu ristikuulusteluun.

Oddio mio, oletko VILUSTUNUT??

Tai oikeastaan.

Ei siinä mitään kuulustella. Kyseessä on automaattisesti raffreddore, ja se on jotain aivan käsittämättömän JÄRKYTTÄVÄÄ!

Kohteen on parasta vetäytyä välittömästi peiton alle tarkkailtavaksi, kunnes tilanteen vakavuudesta saadaan selvyyttä.

Eikä mitään muttia.


Italian sukulaisten mielenrauhan kannalta onkin ollut siunaus, että silloin tällöin pärskimme ihan muina naisina ja miehinä täällä kaukana Suomessa. Eiväthän ne siltä huolelta oikein osaisi nukkuakaan. Tai syödä. Saati elää.

Mutta joskus täältä etäältäkin saattaa lankoja pitkin lipsahtaa pieni pärskähdys (tai mittavassa sympatian ja hellittelyn tarpeessa se ihan tarkoituksella lipsautetaan) ja viimeistään silloin tiedät, että hei, sinusta välitetään!

Aamulla kahdeksalta. Iltapäivällä. Ennen nukkumaan menoa. Ja erinäisinä vastaamattomina puheluina siinä välillä. Taudin etenemisen jokaisesta vaiheesta on pysyttävä selvillä. Mieluiten koko suvun puolesta.


Ja kun taas yksi lentsu on selätetty, parasta kaikesta on se, että tietää elämän voittavan taas siellä Italiansuunnallakin.

Salute!


Sympatian lisäksi vilustuneen (tai muuten heikoissa mehuissa olevan) hoidon ja hyvinvoinnin kannalta merkittävää roolia näyttelevät seuraavat ravitsemussuositukset:


Hunaja

Hunajaa kaikkialla. Lusikallinen yskänlääkkeeksi, kuumassa juomassa sitruunalla terästettynä ja hellänä kosketuksena maitoon sekoitettuna illalla tai kun yskä herättää sairaan keskellä yötä.




Tee ja korput (fette biscottate)

Klassikkoaamupala aina kun ollaan vähän pipejä (tai halutaan laihduttaa). Pieni marmeladi on korpun päällä sallittu. Ellei jopa ehdoton.

Hunajalla makeutettu kamomillatee taas tuudittaa nuhenenän illan tullen erityisen rauhalliseen uneen.




Riso (tai pasta) in bianco

Valkoinen riisi astuu peliin välittömästi, jos vatsa reistailee. Ja tietysti jos halutaan pitää linjoista huolta. Mutta ennen kaikkea kun ollaan vähän vastustuskyvyttömiä. Tai muuten vaan reppanoita.

Italialaista lohturuokaa.

Riisi keitetään ja suolataan pakkauksen ohjeiden mukaan. Valmis riisi tarjoillaan höystettynä riittävän lohdullisella määrällä oliiviöljyä (toiset käyttävät tähän voita) ja raastettua Parmesania.

Sairaan hyvää!





Brodino

Lämmin kana- tai kasvisliemi on parantumisen kannalta yhtä tärkeää kuin sairaan päätä silittävä käsi. Tavallisesti liemeen lisätään vielä pikkupastaa, perinteisesti stelline tai quadrucci -muodossa. Mutta kyllä sinne voi heittää melkein minkä tahansa pastatyypin loputkin, kunhan ne vain rikkoo pieniksi (muutenhan sitä voisi vaikka tukehtua).

Pieni puristus sitruunamehua antaa liemelle tarpeellisen C-vitamiinibuustin. Ja terveellekin maistuvaa makua.

Muutama raapaisua parmesania on myös brodossa kotonaan. Samoin kuin pikkuloraus oliiviöljyä liemen kruunuksi.



Tässä hieman ajan hampaan puraisemassa uutispätkässä käydään vielä niillä lähteillä, joilla riisin terveellisyysvaikutukset on sairaanhoitajien ja äitien toimesta aikoinaan selvitetty.




Guarisci presto! (vaikka tätä "parane pian" -toivotusta harvemmin Italiassa kuulee, sillä mikäpä siinä on flunssan kourissa ollessa, kun koko maailma pyörii ihanasti oman navan ympärillä..)

perjantai 2. toukokuuta 2014

Vieraissa - Toinen jalka Pariisissa

Ja sitten.. kaipuu näiden kattojen alle kasvoi sietämättömäksi.


Eikä se hellittänyt, vaikka vaivaa lääkitsi tuijottelemalla vanhoja matkakuvia, opiskelemalla ranskaa, katsomalla Sex and the Cityn viimeiset jaksot ja erinäisiä elokuvia, käymällä Italian pariisilaisimmassa kaupungissa Torinossa, lukemalla tätä ihastuttavaa blogia, syömällä vaarallisia määriä Camembert- juustoa - ja jopa leipomalla Tarte Tropeziennea.

Ehei. Sinne oli pakko päästä. Mielummin vaikka asumaan, jos mitenkään mahdollista.

Tai edes vähän vain fiilistelmään. Näin ensialkuun.

Viikon johtava ruokateema.
Tämä mystinen Pariisinlumo lienee saanut alkunsa niinkin proosallisesti kuin elokuvista Midnight in Paris, Julie&Julia sekä Ratatouille.

Ja tottakai myös herkullisesta ranskalaisesta ruoasta.

Tai oikeastaan sen ajatuksesta.

Lopputulemana olen nimittäin ihan lääpälläni tuohon valon kaupunkiin, mutta edelleen ihan pihalla ranskalaisesta ruoasta. Missä ja milloin se on parhaimmillaan ja aidoimmillaan? Ja mitä se oikeastaan edes on?

Ranskalaisen keittiön salaisuuksia olen tosin selannut vasta työvälineisiin asti..

Onneksi aina on kuitenkin juustot. Ja viini. Ei ainakaan pääse nälkä yllättämään odotellessa kutsua johonkin ranskalaiskotiin ihan oikealle ranskalaiselle aterialle.

Ja jostain syystä Pariisissa makeakin maistuu tavallista makeammin.

Minttuteellä Pariisin moskeijan kahvilassa.
Moskeijan kahvilassa on tarjolla myös ihan kiva kokoelma Lähi-idän herkkuja.. 
Asuntomme alakerrasta löytyi macaron -leivosten haastajien, Popelinien myymälä.
Näistä erilaisin kreemein täytetyistä tuulihatuista
herkullisimmassa oli karamelli-suolatäyte. 

Kun markkinat eivät tällä kertaa tulleet omaan kotikortteliin, kävimme tsekkaamassa Boulevard Richard Lenoirin sunnuntaitorin (metro Richard Lenoir / Bréguet Sabin), joka notkui antiikin sijaan ruokapöytien aarteista.

Huh huh, mikä ihana tarjonta. Ihan itku meinasi tulla.

Markkinoille halajava voi tarkistaa Pariisin päivittäisen markkinatilanteen tästä kalenterista.


Siellä yhdeltä suupalalta toiselle ajelehtiessa ja jossain kadunkulmassa istuskellessa aloin hieman saada selkoa myös siitä, mikä oli ajanut Italianrakastajan lankeamaan niin päätä pahkaa Pariisin syliin.

Kahvit Rue Montorgueililla.

Seikkailu.

Seikkailu vieraalla seudulla.

Seikkailu vieraalla seudulla, joka on hivelevän kaunis ja rento kuin Italia.

Seikkailu vieraalla seudulla, joka on hivelevän kaunis ja rento kuin Italia, mutta organisoitunut ja toimiva kuin Saksa.


Kas noin. Pariisin menestyksen yhtälö.

Juustot Musée d'Orsayn ravintolassa Campanassa.

Eikä Pariisi lainkaan rumenna sekään, että kaupunki on täynnä kerrassaan epäilyttävän ystävällisiä, avuliaita ja hymyileviä ihmisiä.

Jotka näyttävät kaiken lisäksi osaavan nauttia elämästä. Ainakin terassien määrästä ja käyttöasteesta päätellen.

Piipahdus kirkkoon on tervetullut henkireikä yhdelle jos toiselle.
Presidentin naiset olivat (tämänkin) viikon puheenaihe.
Kaupungin vaivalloisimmin muodikas tyyliniekka.

Jos kielestä voi jotain päätellä, niin ranskalaiset ovat myös osanneet antaa lähes täydellisesti soivan ja oikeanlaisen painon juuri tälle hetkelle. Vai onko muka olemassa kauniimpaa ja samaan aikaan lähes naurettavan pompöösiä sanaa kuin aujourd'hui, tänään?

Tänään täällä, huomenna poissa.
Père-Lachaisen hautausmaalle pysähtynyt aika.
Nämä näyttivät fantasiaelokuvalta, vaikka olivat ihan vaan hautausmaan elämästä.
Parhaat taidemuseot eivät vie koko päivää (ja kaikkia mehuja).
Mitä pienempi, sitä kauniimpi. Ja aika takuulla myös nautinnollisempi.

Milloinkohan tämä rakastavien silta kokee Titanicin kohtalon..?

Tämä se vain kuuluu Pariisissa nähdä..
Takana, joen toisella puolella kohoaa Trocadéro ja Chaillotin palatsi.

Muutama tärppi matkan varrelta:

Pariisin moskeijan puutarha, hamam ja kahvila
Mosquée de Paris
39 Rue Geoffroy Saint-Hilaire
75005 Paris

Popelini -myymälät
29 Rue Debelleyme, 75003 Paris
44 Rue des Martyrs, 75009 Paris
www.popelini.com

Söpö levähdyspaikka pientä kevennystä kaipaaville
Café Pinson
6 Rue du Forez, Paris Marais
www.cafepinson.fr

Père-Lachaisen hautausmaa
16 Rue du Repos, 75020 Paris
(Metro: Linja 3, Galliénin suunta / Père Lachaise tai Gambetta)
* hautausmaan kartta kannattaa printata etukäteen täältä tai valokuvata itselleen muistiin heti portista sisääntultua!

Maison Européenne de la Photographie (valokuvataidetta)
5-7 Rue de Fourcy, 75004 Paris
www.mep-fr.org
* täällä on varsin näpsäkkä lista myös muutamasta muusta visiitinarvoisesta museosta.

Eiffel-torni
Champ de Mars, 5 Avenue Anatole France, 75007 Paris
(Metro: École Militaire tai Trocadéro)
* Eiffel-torni välkehtii erityisen juhlallisesti joka ilta auringonlaskusta lähtien klo 01 asti. Aina tasatunnein käynnistyvä romanttinen spektaakkeli kestää 5 min. ajan. Näin huhtikuun loppupuolella ensimmäinen "valoshow" oli klo 21.


Pariisin majapaikkaa miettiessä suosittelen lämpimästi majoittumaan Marais'n alueella 3. kaupunginosassa (omaa lempiseutuani erityisesti Rue de Bretagnen kulmat). Sen lisäksi, että alueelta ei välttämättä tee edes mieli lähteä kovin kauas, metro läheiseltä Republiquen asemalta vie lähes kaikkialle, minne matkalainen Pariisinlomallaan halajaa.

Pariisin suunnistuksessa suurena apuna on ollut pieni sinikantinen karttakirjani (kansi näyttää about tältä), joka on auttanut ainakin allekirjoittanutta hieman paremmin hahmottamaan Pariisin alkuun kovin epämääräiset kaupunginosat "arrondissements".



Kuten ystäväni Paolo Conte asian muotoilee,

"Ho due amori, il mio paese e Parigi..." (Minulla on kaksi rakastettua, kotimaani Italia sekä Pariisi).

Niin minullakin Paolo. Niin minullakin.



Italialaislaulaja ja Pariisinrakastaja Paolo Conten Blue tangos -laulun teksti löytyy täältä.