Sitruunapiristeinen tonnikalapasta

Turhan lyhyeksi jääneessä Italianlomassa on ainakin se hyvä puoli, että räjähtämispisteeseen ajettu vatsa saa tavallista nopeammin armoa, kun monen ruokalajin ateriat muuttuvat taas yhden ruokalajin arkiruoiksi.

Tosin, niitä sitten pitääkin saada kotiin palattua tavallista useammin, sillä eihän äärilleen venytetty vatsa nyt ihan heti voi tyytyä vain kahteen pieneen lämpimään ateriaan päivässä.. Koko ajan on nimittäin nälkä niin että näköä haittaa.


Italiassa (ainakin vielä siinä vaiheessa kun itseään ei tunne ihan syöttöporsaaksi) ehkä suurinta nautintoa tuottaa itse syömisen lisäksi se, että kun yhtä ateriaa vielä lapioidaan suuhun - tai viimeistään sitten, kun jälkiruokakahvit on kulautettu alas - käynnistyy keskustelu siitä, mitä seuraaksi syödään.

Ja jos sekään ei riitä, niin mennään vielä vähän pidemmälle ja mietitään aapiukon tapaan seuraavan Italianvisiitin syömisiä.

Tällä kertaa erään aterian sivutuotteena appiukko kirjasi ylös idea-aihiot todennäköisesti tulevan joulun erikois-menujen sisällöstä (jo traditioiksi ovat muodostuneet mm. Let it Beer & Pizza sekä From Ariccia with Love - eli porchettailtamat).

Nyt voin jo sanoa, että can't wait.

Appiukon ideoinnin aikana ajatus uudesta syömingistä teki vain pahaa.


Tämä minun ja anopin La Cucina Italiana -lehdestä bongaama tonnikalapastan resepti taas vieraili monessa nälkäisessä keskustelussa ennen kuin se yhteistuumin toteutettiin kotiinpaluuta edeltävänä päivänä.

Niin yksinkertaista. Niin hyvää.


Nälkä.

Taas.

Pasta al tonno e limone - Sitruunainen tonnikalapasta (4 hengelle)

1 purkki (160g) tonnikalapaloja öljyssä
1,5 dl kivettömiä kalamataoliiveja (alkuperäisohjeessa käytettiin pikkuruisia taggiasche oliiveja, mutta kalamatat toimivat takuulla yhtä hyvin - ja ainakin niitä löytyy kaupoista!)
1 luomusitruuna (mehu & kuori)
tuoretta persiljaa
1/2 dl oliiviöljyä + plöräys paistinpannulle
(suolaa)

300 g lyhyttä pastaa (esim. penne, rigatone, fusilli)
kunnon kourallinen karkeaa merisuolaa pastaveteen

1. Laita pastavesi kiehumaan. Pese sitruuna ja raasta sen kuori pastaveteen.

2. Purista sitruunan mehu ja hienonna persilja. Sekoita sitruunamehu, oliiviöljy ja persilja pienessä kulhossa.

Pikkuruiset Ligurian korkeuksilta ponnistavat Olive taggiaschet.

3. Valuta tonnikalasta pois öljy, kumoa lautaselle ja hienonna tonnikalapalat sitten haarukalla hieman pienemmiksi. Lisää joukkoon oliivit ja sekoita.

4. Kun pastavesi kiehuu, lisää suola ja pasta. Keitä paketin ohjeen mukaan (mielummin pikkaisen alle kuin vähän yli annetun keittoajan).

Nämä herkulliset tuorepastafusillit kelluivat kivasti pastaveden pinnalla..

5. Pastan kiehuessa, ota esiin iso paistinpannu ja plöräytä siihen hieman oliiviöljyä. Kun pastan keitinaika on päättynyt, sammuta levy, kaada pasta lävikköön ja siirrä paistinpannu jälkikuumalle keitinlevylle. Heitä sitten pasta pyörähtämään pannulla pikku öljykylvyssä.

6. Sekoita lopuksi joukkoon tonnikala, oliivit sekä sitruuna-oliiviöljy -mausteliemi.

Ja ei kun buon appetito - taas!

(pst. Tämä tonnikalapasta toimii muuten mainiosti myös kylmänä pastasalaattina!)

Autoradiosta ei voinut välttää tänä kesänä kuulemasta tätä Noemin uutuutta, jonka videossa fiilistellään Milanossa.

Teksti löytyy täältä.

Seitsemän kuolemansyntiä - Tonnikalapastan himo

Taannoin Pariisista palatessa, siinä vaiheessa lentoa kun piccolopullo valkoviiniä sai taas luottamaan lennonjälkeiseen elämään, alkoi vatsassa tuntua pieni näläntunne.

Nälkä kasvoi sitä mukaa, mitä lähempää näin Suomen sinisenä välkehtivät veet ja havupuiset metsät.

Ja siinä vaiheessa kun lentomatka oli enää loppurullausta vaille valmis, oli mielessä vain ja ainoastaan kaksi asiaa.

Ihan ensiksi oli pakko saada grillimakkaraa. Olihan matkatavaroiden seassa jokunen inspiroiva purnukka ranskalaista sinappia.

Ja toiseksi. Tuli aevan järkyttävä tonnikalapastanälkä.

Se aina välillä tulee. Guilty as charged. 

Onneksi Finavia on kaikessa viisaudessaan varannut lentokentältä Alepanmentävän aukon, jotta saattoi eräskin maailmannainen taittaa tyytyväisenä matkansa viimeisen etapin. Taksin takapenkillä. Tonnikalapurkki, grillimakkarapaketti ja ruisleipä kainalossa.

Pasta al tonno - Tonnikalapasta (2 hengelle)

80 g (mahdollisimman hyvälaatuisia) tonnikalapaloja öljyssä
oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
(2 sardellifilettä)
1 tl suolaa
ripaus (n. 1/4 tl) sokeria
400 g (yksi purkki) tomaattimurskaa
(tuoretta persiljaa tai minttua)

200 g pastaa (pitkä pasta; spaghetti tai linguinet on ihan parasta!)
kourallinen karkeaa merisuolaa pastan keitinveteen

1. Kuori valkosipulinkynnet ja leikkaa ne hieman pienemmiksi paloiksi. Kaada paistinpannulle kunnon plöräys oliiviöljyä ja anna kynsien sitten kuullottua öljyssä matalalla lämmöllä kunnes ne saavat kevyesti väriä pintaan. Varo etteivät kynnet kärtsää kitkeriksi.
* Jos haluat syventää pastan makua, laita pannulle myös sardellifileet sulamaan tässä vaiheessa. Jos käytät sardelleja etkä ole suuri suolan ystävä, suolaa kastike hieman keveämmällä otteella.

 2. Valkosipulien saatua väriä kaada pannulle tomaatti. Mausta suolalla ja ripauksella sokeria ja anna sitten pulputella 15min. tai kunnes kastike alkaa olla kiehunut mukavasti kokoon ja tomaattimurskan vetisyydestä on päästy eroon.

3. Laita pastavesi kiehumaan kun kastike on koko lailla valmis. Heitä pasta kiehuvaan ja suolattuun veteen ja keitä pakkaukseen merkityn ajan verran.
* pastaveden kiehumista odotellessa kannattaa hetkeksi sammuttaa levy, jolla pastakastike on, ettei kastike kuivu liikaa.

4. Kaada tonnikalapurkista pois ylimääräinen öljy ja pilko kalaa hieman pienemmäksi haarukalla. Kun pastan keittoajasta on jäljellä puolet, lisää tonnikala tomaattikastikkeen joukkoon.

5. Kun pasta on kypsää, lisää lämpö paistinpannulla tiriseväksi, kaada pasta lävikön kautta paistinpannulle ja sekoita tomaattikastikkeeseen. Lopuksi lisää halutessasi joukkoon persiljaa tai minttua (sitä samaa paksulehtistä, jota laitetaan myös mojitoon - toimii mukavasti myös tonnikalan kanssa!). Kun annos on lautasella, voit kaataa lopuksi päälle vielä pikku silauksen hyvää oliiviöljyä.

Ja sitten vain - Buon appetito!

Syntisistä asioista mieleen tuli Euroviisut.

Jo muinaisena vuonna 1978 San Remossa esiintynyt 16-vuotias Anna Oxa oli vähän samoilla linjoilla kuin Conchita.

Paitsi että Anna jäi toiseksi.

Teksti löytyy täältä.

Pasta juttu

Aina välillä täytyy ihmetellä tuota omaa - ja vähän muidenkin - ajatusten juoksua.

Katsokaas kun Italiaa kuohuttivat eilispäivänä oikein kunnolla perinteikkään pastatalo Barillan johtohahmo Guido Barillan kommentit. Johtajahan meni nimittäin mainitsemaan eräässä varsin ..hmm.. suorasanaisessa radion puheohjelmassa La Zanzara (Hyttynen) haluavansa pitää saman sukupuolen perheet pois Barillan maailmasta. Ikuisesti.

Ja toivotti samalla asiasta mahdollisesti närkästyviä siirtymään muihin pastoihin.

Kyllä. Tuossa ohjelmassa on hyvin tyypillistä sanoa ensin ja miettiä vasta sitten.

Jos silloinkaan.

Ja kuten arvata saattaa, moinen heitto ei mennyt ihan silkkana supliikkina. Ja niinpä pitkin eilispäivää erinäiset tahot ilmaisivat siirtyvänsä boikotoimaan tuota kaikille tuttua pastataloa. Joka on vaatimattomasti myös yksi tärkeimmistä Italian ja italialaisuuden symboleista maailmalla.

On muuten varsin erikoista, että niin monet italialaiset instituutit vaikuttavat huomattavasti urpommilta kuin mitä olen huomannut itse italialaisten olevan.

Mene ja tiedä.

Mutta siitä ajatuksen juoksusta vielä.

Jostain kumman syystä minua vaivasi eilen kova pastanälkä.

 Spaghetti gamberi e zucchine - Kesäkurpitsa-katkarapu spaghetit (2 hengelle)

1 pieni kesäkurpitsa
100 g katkarapuja (mitä isompi ja kuorikkaampi, sen parempi!)
2 valkosipulin kynttä
1 pieni peperoncino -chili
oliiviöljyä
1 tl suolaa
1/2 dl kuivaa valkoviiniä
(minttua tai persiljaa)

200g pitkää pastaa (spaghetti, linguine, bavette)
kourallinen karkeaa suolaa pastan keitinveteen


1. Ota katkaravut ajoissa sulamaan.

2. Laita isommalle paistinpannulle (tähän pitää lopuksi mahtua koko pasta) ohuesti siivutettu valkosipuli hiljalleen kuullottumaan runsaassa oliiviöljyssä. Huolehdi, ettei valkosipuli pääse kärtsäämään.

3. Siivuta kesäkurpitsa ja heitä siivut sitten valkosipulin joukkoon pannulle. Lisää hieman suolaa, ja nosta läpötilaa sen verran, että kurpitsat alkavat saada väriä.
* Kesäkurpitsoiden kypsennys mukavanvärisiksi vie aikaa lähes puoli tuntia. Itse olin eilen liian laiska ja nälkäinen odottamaan (ks. kuva..), mutta mitä enemmän pinnassa on väriä, sitä paremmalta kesäkurpitsat myös maistuu.

4. Laita pastavesi kiehumaan ja vielä yhdelle levylle pienempi paistinpannu, jolla myös hommat käynnistetään kuullottamalla ohuesti siivutettu valkosipuli öljyssä.

5. Lisää pienemmälle paistinpannulle sitten katkaravut ja chili sekä ripaus suolaa. Pyörittele ravut kypsiksi, ja kaada ne sitten kesäkurpitsoiden joukkoon.

6. Kaada rapujen ja kesäkurpitsoiden joukkoon viini, ja anna sen haihtua iloisesti porisemalla.

7. Kun pastat ovat valmiita, kaada ne siivilän kautta paistinpannulle ja hyppyytä koko hoito sekaisin. Revi sekaan vielä tuoretta minttua tai persiljaa jos löytyy, ja sitten syömään!


Ps. Tämän pastan valmistukseen ei käytetty Barillan tuotteita.

Koti on siellä missä Barillakin. Tämän Barillan klassikkomainoksen tuntee koko Italia.

Ahvenia alla mugnaia

Silloin kun asuimme vielä Italiassa, piti kesälomilla luonnollisesti piipahtaa aina nautiskelemassa Suomen suvesta.

Suomen lomilla pääsinkin sitten näyttämään roomalaispojalle todellisen minäni. Sen miten tämä pohjolan tyttö on luonnon kanssa yhtä ja taipuu yhteen jos toiseenkin toimeen, joilla pysyisimme hengissä vaikka eksyisimme Lapin erämaihin.

Hakkasin halkoja, sytytin tulen takkaan (viimeistään parin Hesarin ja sytytysnesteen voimalla), sienestin, marjastin ja kävinpä hakemassa järvestä kalaakin.

Mutta kun vuodet kuluivat, alkoi metsä ötököineen hieman jännittämään ja kirveenkäsittelykin suorastaan pelottamaan. Makkarat siirtyivät kypsymään hellalla kun kosteilla tukeilla sytytetty grilli ei antanut enää pienintäkään savumerkkiä.

Ja tuli vastaan lopulta sekin päivä, se perustuksiani järkyttänyt päivä, jolloin ongenkoukkuun tarkoitettu mato sai kiemurteluillaan minut kirkumaan. Kovaa ja korkealta. Enkä enää saanut itsestäni irti tuota lapsuusaikojen kunniatehtävää. En vain pystynyt siihen enää.

Nyt kun tämä pieni väsymätön mestarionkija on näin kasvanut irti luonnosta täytyy kalasaaliitkin taipua hakemaan kaupan kalatiskiltä.

Mutta vaikka joudunkin pikkaisen syyttämään Italiaa tästä surkeasta vieraantumisesta, sain sieltä lohduksi kuitenkin reseptin, jolla valmistettu valkolihainen kala (ja kana!) auttaa takuuvarmasti unohtamaan turhat surkuttelut!

Ahvenia alla mugnaia eli myllärimimmin tapaan (2 hengelle)

6 ahvenfilettä
2 dl (punaista) maitoa
60g voita (tai niin paljon, että varmasti riittää, ja suolaista voita!)
n. 1,5 dl vehnäjauhoa
1/2 (mehukkaan) sitruunan mehu
suolaa (merisuola suoraan myllystä on superhyvää)
kourallinen persiljaa

Kävin nämä kalatiskiltä onkimassa.

1. Laita fileet (myös kana tykkää tästä kylvystä) maitoon noin 30 minuutin ajaksi.

* Tätä maidossauittamista käytetään tiiviisti varsinkin perinteisessä italialaisessa keittiössä. Kalan kanssa maidon sanotaan palauttavan kalan ominaismaun varsinkin pakastuksen jäljiltä sekä auttamaan kypsymistä tasaisesti pehmeäksi.

2. Purista sitruunan mehu valmiiksi ja hienonna persilja.

3. Kaada jauhot syvälle lautaselle ja ota viereen yksi iso lautanen. Tiputtele liiat maidot pois kalan pinnasta ja pyörittele ahvenfileet sitten yksi kerrallaan molemmin puolin jauhoissa. Siirrä jauhotetut fileet lautaselle odottamaan.

4. Laita voi sulamaan paistinpannulla. Lisää kalat kun voi alkaa tiristä ja anna niiden kypsyä molemmin puolin mukavasti tirisevällä pannulla niin, että pinta saa kauniin värin (muutama minuutti per puoli, kalan koosta tietysti riippuen. Jos teet kanaa, viitisen minuttia per puoli riittänee).

HUOM! Jos kaikki kalat eivät mahdu kerralla pannulle, kannattaa ne tehdä pienemmissä erissä, jotta kaikki saavat riittävästi lämpöä ja jauhopinta pysyy rapeana eikä lähde irtoilemaan. Pannulla on oltava kaikissa paistoerissä (ja paistopuolilla) runsaasti voita.

Kröhm..
Don't do as I do. Do as I say.

5. Laita valmiit kalat tarjoilulautaselle. Ripottele päälle suolaa ja lirauttele sitruunamehu tasaisesti kalojen päälle. Lopuksi peittele koko herkku persiljasilpulla.

Istu alas ja nauti!

Teksti löytyy täältä.

Rapupastaa - the Italian Way

Nyt kun vuosi on huomaamatta (hah!) edennyt siihen ajankohtaan jolloin parsa on parhaimmillaan, on koittanut erinomainen sauma ottaa menneisyyteni pastabravuuri uudelleenkäsittelyyn niin kuin italialaiset sen tekisivät.

Itsehän nimittäin aikoinani etsin tämän nimenomaisen pastan kastikkeeseen eli condimentoon ihanaa kermaisaa tunnetta jostain niinkin italialaisesta lähteestä kuin ranskankermasta..

..Joka kyllä toimi mainiosti sekin, mutta italialaisittain tehtynä pastan kreemit tuotetaan tyypillisesti hieman toisella tapaa.

Tämä kovin tyylikkäältä kuulostava (ja taitavissa käsissä takuulla myös näyttävä) annos toimii muuten erinomaisesti niin sievillä kevätlounailla kuin juhlienjälkeisenä mättönäkin - se tuli näin vappuna taas ihan tieteellisesti tutkittua.

Varoituksen sanana voisin tosin lausua sen verran, että tämä pasta on kyllä niin herkkua, että mättämiseksi se syöminen aina menee, oli ruokailutilanne sitten mikä hyvänsä!

Linguine agli asparagi&gamberi (2 hengelle)
1 nippu vihreää parsaa
180g (=pussillinen) isoja katkarapuja
1 valkosipulinkynsi
1 (pieni) peperoncino
oliiviöljyä
1/2 dl valkoviiniä
10 kirsikkatomaatia
1 tl suolaa
tuoretta persiljaa

200 g pitkää pastaa (linguinet ja bavettet sopivat tähän loistavasti)
kourallinen karkeaa suolaa keitinveteen

HUOM! Jos käytät pastan lävikössä, ota lasillinen keitinvettä varuiksi talteen.

1. Huuhtele parsat ja leikkaa sitten pois varren puiset osat (n. 2cm leikkauskohdasta ylöspäin). Laita parsat kypsymään suolattuun veteen (pystypäin, kukinto-osan ei tarvitse olla veden peitossa) tai höyrykattilaan 5min. ajaksi. Parsat ovat sopivan kypsiä kun haarukka uppoaa varteen helposti.

2. Leikkaa kypsät parsat puoliksi. Laita varren alaosat tehosekoittimeen ja myllää ne tasaiseksi "kreemiksi". Varren yläosat sen sijaan leikataan muutaman sentin korkuisiksi paloiksi ja jätetään odottamaan jatkotoimenpiteitä.

3. Sillä aikaa kun parsat kypsyvät, laita paistinpannulle oliiviöljyyn kuullottumaan valkosipulinkynsi sekä kokonainen peperoncino. Voit myös murskata peperoncinon, jos haluat pastasta pikantimman. Kun valkosipuli on saanut kauttaaltaan mukavan kullanruskean sävyn, poista se ja peperoncino pannulta. Lisää sitten katkaravut ja nosta levyn lämpöä.

5. Katkarapujen nesteen enimmiltään haihduttua, lisää pannulle valkoviini ja anna senkin haihtua.

6. Leikkaa tomaatit neljän osaan ja heitä ne sekä parsojen yläosat pannulle katkarapujen joukkoon. Mausta suolalla.

7. Kun pasta on kypsää (eli pasta on kiehunut keitinvedessä pakettiin merkatun ajan verran. Keitinaikoihin voi merkkipastoissa tavallisesti luottaa, muiden pastojen kanssa kannattaa maistellen seurata kypsymistilanteen etenemistä.), siirrä pastat reikäkauhalla paistinpannulle. Lisää joukkoon aiemmin tehosekoittimella muussatut parsanvarret sekä pikkaisen keitinnestettä ja sekoita. Lopuksi lisää silputtu persilja - ja ala mättöhommiin!

Buon appetito!


Jei, ja nyt kun ollaan päästy jo toukokuulle, ei mene enää montaakaan viikkoa kun voi laittaa päälle pikkumekot ja jorata vaikka tätä paljain jaloin lämpimässä kesäyössä!

Teksti löytyy täältä.

Pientä suolaista

Hikisen työviikon päätteeksi on tarpeen tasapainottaa suola- ja nestetasapaino sekä henkinen tila viikonloppuvaihteelle. Onneksi operaatioon ei tavallisesti sen kummempia ihmeitä tarvita, kuin lasillinen (tai pari) viiniä ja helppo, mutta hyvä palanpainike!

Tänään viikonloppuboottaus suoritettiin meidän kotona ennätysajassa tähän tapaan.

Crostini Alici e Mozzarella (2 hengelle)
4 siivua kuivahtanutta vaaleaa leipää
2 mozzarellaa
3 sardellifilettä (anjoviskin voi käydä mukavasti)
1 rkl voita

1. Laita uuni lämpeämään 200 asteeseen.

2. Siivuta leipä ja mozzarellat. Peitä leipäviipaleet mozzarellalla ja laita uuniin n. 20 minuutiksi.

3. Sulata voi ja sardellit pienessä kattilassa.

4. Kun leivät ovat kypsiä (mozzarella on sulanut ja leivät ovat saaneet hieman väriä), kaada leipien päälle voi-sardelli -liemi.

5. Nautiskele vaikkapa tomaatti-rucola -salaatin kanssa tai tarjoile miniversioina (patonki toimii mainiosti leipänä) antipastona.

Tomaatti-rucola -salaatti
rucolaa
kirsikka- tai miniluumutomaatteja
suolaa
oliiviöljyä
balsamietikkaa

Pese ja pilko tomaatit ja sekoita huuhdeltuun rucolaan. Mausta suolalla, oliiviöljyllä ja ripauksella balsamietikkaa.

Buon appetito e buon weekend!

Tämän uudelleenversioidun klassikon teksti löytyy täältä.

Eka so-called italialainen pasta

Ensimmäiset kuukaudet - vai olikohan ne vuodet - etsin Italian ravintoloista tätä pastaa, joka oli tehnyt  syvän vaikutuksen jossain italialaisessa ravintolassa kotona Helsingissä. Kun en tätä himoitsemaani annosta mistään onnistunut löytämään, niin yritin sitten itse saada loihdittua juurikin sen oikean maun. Tosin aika pian ymmärsin, ettei ainakaan ranskankermaa tarvinnut Rooman kaupoista etsiä. Sitä sai vain trokarien mukana Suomesta tai muualta idästä.

No, hyvä siitä lopulta tuli. Tästä pikku fuusiopastasta.

Sitruunainen rapupasta (2 hengelle)

200g jättikatkaravun pyrstöjä (vähemmänkin riittää, ainakin mulle)
1 pikkunippu vihreää tankoparsaa
1 purkki ranskankermaa
1/2 sitruunan kuori&mehu
1/2 (pieni) sipuli
oliiviöljyä
pikkuloraus valkoviiniä
suolaa&mustapippuria
persiljaa

200g spaghettia (saa keittää enemmänkin, jos haluaa ottaa pikkasen lisää..)
     * tämä sopiva määrä kahdelle on ainakin itselläni koko lailla se mitä peukun ja etusormen
        väliseen koloon mukavasti mahtuu
karkeaa suolaa keitinveteen

1. Pilko sipuli pieneksi ja anna sen kypsyä rauhassa pehmeäksi oliiviöljyssä.

2. Veistele parsoista pois varren puiset osat (n. 2cm leikkauskohdasta ylöspäin) ja laita ne kiehumaan suolattuun veteen n. 5min. ajaksi. Riittää, että vain varret ovat vedessä, kukinnot kypsyvät mukavasti höyryssä. Kun varret ovat riittävästi pehmenneet, leikkaa parsat n. 1cm korkuisiksi paloiksi. Kukintaosat voi jättää isommiksi herkkupaloiksi annosta koristamaan, jos haluaa heittäytyä hieman juhallisemmaksi!

3. Kun sipulit ovat pehmentyneet, ravut voi heittää niiden kanssa pannulle. Jos (ja todennäköisesti kun) ravut ovat pakasteesta, ne kannattaa ottaa sulamaan hyvissä ajoin ennen ruoanlaittoa. Jäisistä ravuista tulee paljon nestettä, jonka pitää antaa haihtua - ja sekös saattaa harmittaa, varsinkin jos annosta on yhtään nälkäisenpuoleista tyyppiä odottelemassa.

Nesteiden haihduttua pannulta on oiva hetki heittää sinne pikkaisen lisää uutta nestettä. Pikkuluraus valkoviiniä riittää, ja sen haihduttua on aika kutsua myös parsat bileisiin pannulle. Tässä kohtaa voisi myös maistella suolatilanteen ja lisätä makua suolapurkista tarpeen tullen.

4. Sillä välin kun paistinpannulla on tapahtunut kaikenlaista, on toisella levyllä pikku hiljaa lämmennyt pastan keitinvesi kiehuvaksi. Kun vesi kiehuu, lisätään sinne noin kourallinen karkeaa suolaa ja sitten spaghetit. Pastan kypsymisaika kannattaa kellottaa vastaamaan tarkalleen (jos ei ihan pikkaisen allekin) pastapakettiin kirjattua aikaa.

5. Pastan kiehuessa on koittanut aika lisätä paistinpannulle ranskankerma. Nyt on oiva väli myös raastaa sitruunankuori valmiiksi ja kaivaa esiin persiljat ja mustapippuri. Raskankerman kiehahdettua voi myös hieman tarkistaa kastikkeen suolatilannetta, mutta ei vielä sortua omaan helmasyntiini liikasuolaukseen, koska pastan ja keitinveden mukana suolatilanne vielä muuttuu.

6. Nopeat liikkeet alkavat, kun ajastin ilmoittaa pastan kiehuneen paketissa annetun ajan. Pasta siirretään pannulle kastikkeen sekaan (itse vetelen tavallisesti pastat reikäkauhalla suoraan keitinvedestä pannulle, jos taas suosit lävikköä, huolehdi, että keitinvettä jää jemmaan vaikkapa juomalasillisen verran). Keitinvettä lisäämällä voi mukavasti avittaa kastikkeen sekoittumista pastaan. Samassa operaatiossa puristetaan pastan sekaan myös sitruunan mehu sekä lisätään sitruunan kuori ja pippuri. Suolankin voi vielä tsekkailla, ennen kuin ruokaa ruvetaan lastaamaan lautasille.

7. Kun annokset on höyryävinä lautasilla, päälle sirotellaan vielä kunnolla mustapippuria ja tuoretta persiljaa. Ilman persiljaakin kyllä pärjää, no hätä! 

Ja ei kun buon appetito!