Ensimmäiset kuukaudet - vai olikohan ne vuodet - etsin Italian ravintoloista tätä pastaa, joka oli tehnyt syvän vaikutuksen jossain italialaisessa ravintolassa kotona Helsingissä. Kun en tätä himoitsemaani annosta mistään onnistunut löytämään, niin yritin sitten itse saada loihdittua juurikin sen oikean maun. Tosin aika pian ymmärsin, ettei ainakaan ranskankermaa tarvinnut Rooman kaupoista etsiä. Sitä sai vain trokarien mukana Suomesta tai muualta idästä.
No, hyvä siitä lopulta tuli. Tästä pikku fuusiopastasta.
Sitruunainen rapupasta (2 hengelle)
200g jättikatkaravun pyrstöjä (vähemmänkin riittää, ainakin mulle)
1 pikkunippu vihreää tankoparsaa
1 purkki ranskankermaa
1/2 sitruunan kuori&mehu
1/2 (pieni) sipuli
oliiviöljyä
pikkuloraus valkoviiniä
suolaa&mustapippuria
persiljaa
200g spaghettia (saa keittää enemmänkin, jos haluaa ottaa pikkasen lisää..)
* tämä sopiva määrä kahdelle on ainakin itselläni koko lailla se mitä peukun ja etusormen
väliseen koloon mukavasti mahtuu
karkeaa suolaa keitinveteen
1. Pilko sipuli pieneksi ja anna sen kypsyä rauhassa pehmeäksi oliiviöljyssä.
2. Veistele parsoista pois varren puiset osat (n. 2cm leikkauskohdasta ylöspäin) ja laita ne kiehumaan suolattuun veteen n. 5min. ajaksi. Riittää, että vain varret ovat vedessä, kukinnot kypsyvät mukavasti höyryssä. Kun varret ovat riittävästi pehmenneet, leikkaa parsat n. 1cm korkuisiksi paloiksi. Kukintaosat voi jättää isommiksi herkkupaloiksi annosta koristamaan, jos haluaa heittäytyä hieman juhallisemmaksi!
3. Kun sipulit ovat pehmentyneet, ravut voi heittää niiden kanssa pannulle. Jos (ja todennäköisesti kun) ravut ovat pakasteesta, ne kannattaa ottaa sulamaan hyvissä ajoin ennen ruoanlaittoa. Jäisistä ravuista tulee paljon nestettä, jonka pitää antaa haihtua - ja sekös saattaa harmittaa, varsinkin jos annosta on yhtään nälkäisenpuoleista tyyppiä odottelemassa.
Nesteiden haihduttua pannulta on oiva hetki heittää sinne pikkaisen lisää uutta nestettä. Pikkuluraus valkoviiniä riittää, ja sen haihduttua on aika kutsua myös parsat bileisiin pannulle. Tässä kohtaa voisi myös maistella suolatilanteen ja lisätä makua suolapurkista tarpeen tullen.
4. Sillä välin kun paistinpannulla on tapahtunut kaikenlaista, on toisella levyllä pikku hiljaa lämmennyt pastan keitinvesi kiehuvaksi. Kun vesi kiehuu, lisätään sinne noin kourallinen karkeaa suolaa ja sitten spaghetit. Pastan kypsymisaika kannattaa kellottaa vastaamaan tarkalleen (jos ei ihan pikkaisen allekin) pastapakettiin kirjattua aikaa.
5. Pastan kiehuessa on koittanut aika lisätä paistinpannulle ranskankerma. Nyt on oiva väli myös raastaa sitruunankuori valmiiksi ja kaivaa esiin persiljat ja mustapippuri. Raskankerman kiehahdettua voi myös hieman tarkistaa kastikkeen suolatilannetta, mutta ei vielä sortua omaan helmasyntiini liikasuolaukseen, koska pastan ja keitinveden mukana suolatilanne vielä muuttuu.
6. Nopeat liikkeet alkavat, kun ajastin ilmoittaa pastan kiehuneen paketissa annetun ajan. Pasta siirretään pannulle kastikkeen sekaan (itse vetelen tavallisesti pastat reikäkauhalla suoraan keitinvedestä pannulle, jos taas suosit lävikköä, huolehdi, että keitinvettä jää jemmaan vaikkapa juomalasillisen verran). Keitinvettä lisäämällä voi mukavasti avittaa kastikkeen sekoittumista pastaan. Samassa operaatiossa puristetaan pastan sekaan myös sitruunan mehu sekä lisätään sitruunan kuori ja pippuri. Suolankin voi vielä tsekkailla, ennen kuin ruokaa ruvetaan lastaamaan lautasille.
7. Kun annokset on höyryävinä lautasilla, päälle sirotellaan vielä kunnolla mustapippuria ja tuoretta persiljaa. Ilman persiljaakin kyllä pärjää, no hätä!
Ja ei kun buon appetito!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti