Pitkän matkan viimeisellä etapilla ahmin kaupungin antiikkisia näkyjä puristuneena vasten paikallisbussin ikkunaa ja korvissa soi repeatilla Trainin "Drops of Jupiter".
Kaikki oli kaunista. Ja puissa hehkuivat keltaiset sitruunat. En ollut ikinä ajatellut, että sitruunatkin kasvaa jossain. Varsinkaan puissa.
Tuosta bussimatkasta alkoi hitaasti, mutta vääjäämättömästi kasvava rakkaus maahan, johon en ollut koskaan halunnut, mutta joka tuli ja veti syliinsä juuri kun sitä kipeimmin tarvitsin.
Vaikka, tai pikemminkin koska, muutama vuosi sitten painoin jalat taas uudelleen tukevasti Suomen peruskallioon, kaipaan säännöllisesti ihan vain pieniäkin paloja Italiaa ja italialaisuutta. Varsinkin silloin kun hartiat alkavat vetämään turhan kyyryyn ja mieli vakavaksi.
Näitä palasia varten haluan rakentaa kodin blogimaailmaan, jossa ne toivottavasti onnistuvat ilahduttamaan myös muita selittämätöntä Italiankaipuuta tuntevia.
Buon viaggio!
E benarrivati!
Hei vaan. Täällä ilmoittautuu eräs joka mielellään lukee toisen Italiaan kaipaavan tarinoita. Löysin blogisi tänään blogilistalta. Ilahduttavaa!
VastaaPoistaItse päädyin Italiaan lukiolaisena vaihto-oppilaaksi ja sittemmin olen asunut siellä uudestaan opintojen ja töiden takia. Ja vaikka opinnot ja työt ovat vieneet myös muille maille, on Italialla aina erityinen paikka sydämessäni.
t. Hessu
Hei Hessu! Olipa kiva kuulla että löysit blogini! Ja erityisen iloinen olen siitä, jos voin blogin avulla ilahduttaa muitakin Italian kaipaajia. Kiitos siis paljon mukavasta viestistäsi!
VastaaPoista