Simpukkapasta ilman simpukoita

Tämänvuotisen Mordorin yön ylväin ritari ponnistaa Napolin köyhistä keittiöistä.


Se on vaeltanut läpi pimeyden ja tuhansien kilometrien tärkeälle tehtävälleen väsymyksen valloittamaan olohuoneeseen.

Se on raivannut tiensä läpi horroksen ja nostanut sohvaan juurtuneen jaloilleen ja touhuamaan jännitystä väreillen hellan ääressä.


Sen kantamassa lahjassa soivat Välimeren turkoosit aallot ja helkkyy kekseliäisyyden kutittelema ilo.

Sen tehtävänä ei ole ollut lannistaa mahdottomilla vaatimuksillaan, vaan taikoa ihmeellisen täyttä siellä, missä muuten olisi tyhjyyttä.


Kun sen antaa viedä mukanaan, ilmassa tuoksuu hetken kesän lämmin suola ja lautasella kilisevät meren aarteet.

Ja suussa. Siellä on juhlat!

Spaghetti “A’ vongole fuiùte”* - Simpukkapasta ilman simpukoita (2 hengelle)
* a vongole fuiùte (napol.) / a vongole fuggite (ital.) / paenneilla simpukoilla (suom.)


4 rkl oliiviöljyä
1 iso valkosipulinkynsi
1/2 ruukullinen lehtipersiljaa (olettaen että ruukussa kasvaa asiallisen tuuhea persilja)

170 g spaghettia
kunnon kourallinen suolaa pastan keitinveteen (n. 3,5 l)

Voit myös rikastaa pastaa ripauksella peperoncino -chiliä ja/tai parilla kirsikkatomaatilla. Laita murennettu peperoncino muhimaan öljyyn valkosipulin kanssa ja lisää lohkotut tomaatit vasta persiljan jälkeen. Kun lisäät tomaatit, öljy saisi olla sen verran kuuma, että se sihahtaa. Pyöräytä tomaatteja öljyssä ihan vain muutama minuutti.

1. Laita pastavesi kiehumaan.

2. Leikkaa valkosipulinkynsi puoliksi (jos iso) ja puolikkaat sitten ohuiksi ja mahdollisimman samankokoisiksi siivuiksi.

3. Lisää pieneen kattilaan öljy ja valkosipuli, ja kuullota valkosipuleita kunnes väri alkaa taittaa kohti kultaa.

4. Huuhtele persilja ja ravistele enimmät vedet pois lehdistä. Hienonna persilja.

Vielä aika vaaleannäköistä porukkaa pannulla.

5. Tämän yksinkertaisen pastan haastavin hetki koittaa tässä. Öljyn tulisi olla niin kuumaa, että kun on aika lisätä persilja pannulle, öljy sihahtaa. Valkosipulit eivät kuitenkaan saisi kärähtää, vaikka niiden värin tulisi tässä kohtaa ollakin täydellisen herkullisen kullanruskea.

Challenge accepted!

6. Lisää siis hienonnettu persilja pannulle ja pyöräyttele kuumassa öljyssä muutaman minuutin ajan. (Ja mikäli lisäät tomaatin, sen aika pannulla on siis näiden muutaman minuutin jälkeen.)

Ota pannu sitten pois levyltä odottamaan että pasta on kypsää.

Ihan parhaat spaghetin sekoitusvälineet ovat - tadaa! -
puulusikoiden varret.
Toimivat mainiosti myös nuudeleiden kesytykseen.

7. Spaghetit ovat jossain välissä siis siirtyneet kattilaan. Kun pastan keittoaika tulee täyteen, kaada spaghetit lävikköön ja läviköstä tarjoiluastiaan.

Kaada spaghetin päälle persiljaöljy ja sekoita huolellisesti. Tarkista lopuksi suola.

Tästä ei pasta ehkä enää nerokkaammaksi taivu.

Buon appetito!

Och samma på finska.

Italian- ja napolinkieliset tekstit löytyvät täältä.

Hammaslääkäriliitto suosittelee - Mantelikrokantti

Mieheni lapsuuteen ovat kuulemani mukaan kuuluneet oleellisesti pitkät päivät meren rannalla, nukketeatteriesitykset Gianicolo-kukkulalla sekä vierailut nyt jo edesmenneessä huvipuistossa, Rooman LunEurissa. Tai jossain Rooman lähiseutujen kyläjuhlilla, joilla pääsi karusellikyytiin.

Itse taas pääsin hätinä kerran kesässä Lintsille. Muuten leikin kiltisti käpylehmillä. (No en ihan. Mutta melkein.) Tai seikkailin metsissä ja kallioilla.

Näihin kovin erilaisiin lapsuuksiin Euroopan laidoilla liittyi kuitenkin myös yksi ilahduttavan yhteneväinen muisto. 

Ihmeellinen, maaginen ja huumaava tuoksumuisto, joka merkitsi aina jotain erityistä. Niin sille pienelle polvihousuiselle pojalle Roomassa kuin tälle takkutukkaiselle tytölle suomalaisessa pikkukaupungissa. 

Hattara. Zucchero filato. 

Siihen kiteytyi lapsen onni. Yli kulttuurirajojen.

Kun taannoin kokkailin Sisiliassa, sain oppia, että erään onnekkaan lapsuuden huvipuistoherkkuihin  oli kuulunut muutakin kuin hattara. 

Aika epistä.

Mutta ehkä tämän takkutukan piti vain tulla tiettyyn ikään osatakseen nautiskella näitä huvipuistoherkkuja itseään satuttamatta.

Croccantini di mandorle - Mantelikrokantit

200 g sokeria (tai 75 g hunajaa ja 125 g sokeria)
200 g manteleita
kasviöljyä
(sitruunan- tai appelsiininpuolikas)

(0. Jos haluat kuoria mantelit, keitä niitä ensin muutaman minuutin ajan. Kaada sitten keitinvesi pois ja anna mantelien hetken jäähtyä, ennen kuin puristelet mantelit yksitellen ulos kuoristaan. Kuivaa mantelit lopuksi talouspaperilla.

Halutessasi voit myös paahtaa manteleita - kuorittuja tahi ei - n. 5 min. ajan 200 -asteisessa uunissa.)

1. Lisää mantelit ja sokeri paistinpannulle. Lämmitä seosta keskilämmöllä välillä hämmennellen, kunnes sokeri alkaa pikku hiljaa sulaa. Sokerin sulaessa huolehdi, ettei joukkoon jää isoja sulamattomia sokeripaakkuja ja ettei sokeri pääse palamaan kitkeräksi.

Kun sokeri on sulanut, poista pannu välittömästi levyltä.

2. Kun vielä odottelet, että pannulla alkaa tapahtua jotain, leikkaa pala leivinpaperia ja laita se sellaiselle pinnalle, jota kuuma sokeri ei tärvele. Voitele leivinpaperi kevyesti öljyllä (krokantti tulee olemaan n. 30cmx30cm).

Ota esiin myös muotoiluväline; muovilasta tai iso veitsi (tätä käytettiin Sisiliassa) ja voitele työvälineenkin terä kauttaaltaan öljyllä.

Muotoiluun voi käyttää myös sitruunan tai appelsiinin puolikkaan (muistahan pestä hedelmän ennen käyttöä). Sanovat, että krokanttiin jää tässä metodissa häivähdys herkullista sitruksen makua!

3. Kun krokantti on valmis eli sokeri sulanut, seuraa valmistuksen haastavin vaihe. Kaada kuuma sokerimassa leivinpaperille ja muotoile se kompaktiksi neliöksi nakutellen levyä kasaan niin reunoilta kuin pinnaltakin.

Varsin vääjäämättömästi sokeri tuppaa tarttumaan kiinni työvälineen öljyämisestä huolimatta. Voit pitää käsillä myös toista veistä varmuuden vuosi. Pääasia on, että et koske sormin sokeriin (tai veitsen terään).

Minä koskin.

Se oli enemmän kuin kuumaa.


3. Kun krokantti on ihan pikkuriikkisen jäähtynyt, muttei vielä kokonaan kovettunut, leikkaa krokantti sopivankokoisiksi suupaloiksi.

Tarjoile jälkiruokakahvin kanssa. Tai anna kaverille lahjaksi.

Jos säilytät krokanttiaarretta tulevaisuuden herkkuhetkiin, siirrä krokantit säilytyspurkkiin vasta niiden täysin jäähdyttyä. Säilytä aarre pimeässä ja viileässä.

LunEurista ei ole jäänyt historiaan mainittavia filminpätkiä (jostain syystä rapistumaan päässyt puisto on tuntunut roomalaisia lähes nolostuttavan), mutta tämä kyllä korvasi sen puutteen:

Circus Maximus huvin ytimessä. 

Iiiiik!

Aarianarvoinen Pasta alla Norma

Ensimmäisellä Sisilianmatkallani muistikirjani mittavalla to-do -listalla oli seuraava merkintä:

- syö 

Ja siinäpä se lista sitten olikin.

Onneksi joskus sitä osaa keskittyä olennaiseen.

Pasta alla Norma - Sisilialainen munakoisopasta (2 hengelle)

1 munakoiso (mieluusti mahdollisimman kapea)
1 valkosipulin kynsi
1 pieni (salotti)sipuli
runsaasti oliiviöljyä
suolaa (1 tl kastikkeeseen ja n. 1 rkl munakoisojen itkettämiseen)
(ripaus sokeria pastakastikkeeseen)
400g (1 tölkki) kuorittuja tomaatteja
muutama basilikan lehti
suolattua ricottaa eli ricotta salataa (jota ei ihan helposti kaupasta löydy. Joten Pecorino tai Parmesan kelpaavat myös. Mainiosti.)

160 g lyhyttä pastaa (esim. penne rigate tai rigatoni)
kourallinen karkeaa merisuolaa pastan keitinveteen

Italiantuomiset, Graziella (ja Cirio) tomaattisäilykkeet,
pääsevät pannulle vain erityistapauksissa.

1. Pese ja leikkaa munakoiso noin 1cm paksuiksi siivuiksi. Lado munakoisosiivuista kerros siivilään ja ripottele päälle tasaisesti suolaa. Toista tarvittaessa kunnes kaikki munakoisot ovat saaneet suolasateen päälleen. Laita päälle painoksi esim. lautanen ja anna koisojen itkeä pois kaikki katkeruudet 30 min. ajan. Lopuksi huuhtele ja kuivaa munakoisot.

* HUOM! Jos itkettämiseen ei ole aikaa (tai haluaa jostain kohtaa muuten vain nipistää), moni jättää friteerattavissa munakoisoruoissa itketysvaiheen kokonaan väliin. Olen ollut huomaavinani, että samaltahan ne kyllä maistuvat.. (Ripaus suolaa kannattaa tosin siinä tapauksessa laittaa koisojen pintaan friteerauksen jälkeen).

2. Kaada paistinpannulle ujostelematon plörays oliiviöljyä ja lisää pilkottu sipuli ja valkosipuli siihen kuullottumaan hiljalleen ja hiljaisella lämmöllä.

3. Kun sipulit ovat pehmenneet, lisää pannulle tomaatit ja mausta suolalla sekä ripauksella sokeria. Anna kastikkeen kuumeta niin, että se hetken ajan pulpahtelee ja laske lämpö sitten ihan minimiin - ja käy friteerausshown pariin.

4. Munakoisojen friteerausta varten käsillä kannattaa olla pulska rulla talouspaperia. Öljynä ei kannata käyttää kodin parasta neitsytoliiviöljyä, vaan tavallinen oliiviöljy käy mainiosti. Tai jopa auringonkukkaöljy. Tai rypsi.

Koisosiivut voi pilkkoa ennen friteerausta myös kuutioiksi, 1/4 lohkoiksi tai tikuiksi. Muoto on vapaa. Jos annoksen haluaa kuitenkin koristella, jätä muutama siivu kokonaisiksi annoksen viimeistelyä varten.

Friteeraus sujuu näppärästi paistinpannulla. Kaada pannulle öljyä sen verran, että koko pohja peittyy kunnolla, mutta mitään uppopaistomäärää ei tarvita.

Lämmitä öljy niin lämpimäksi, että se alkaa poreilla, kun siihen lisätään munakoisosiivu (omalla 1-9 -asteikkoisella hellalla 6 on sopiva), mutta ei polta koisoa saman tien.
HUOM! Saamieni tietojen mukaan puukauha/haarukka/lasta on tässä kohtaa oiva mittari. Mikäli öljyyn upotetut kauhan varren ympärille alkaa muodostua pieniä kuplia, öljy on friteerausvalmista!

Lisää sitten huuhdellut ja talouspaperilla tarkasti kuivatut munakoisot pannulle.

Munakoisoille maistuu öljy, joten lisää pannulle öljyä, jos joku koisonreppana ei ole kauttaaltaan kylvyssä.

Kypsennä koisoja molemmin puolin kunnes pinta saa kauniin värin.

Siirrä valmiit koisot vähintään kaksinkertaiselle talouspaperipedille. Lisää myös päälle muutama kerros paperia ja painele koisoja kunnes pahimmat öljyt on saatu imaistua pois. Vaihda uusi paperisetti tarvittaessa.

Tähän operaatioon menee hyvinkin semmoiset puoli tuntia.

5. Laita pastavesi kiehumaan jossain koisoshown puolivälissä. Kun munakoisojen friteeraussessio on päätöksessään, lisää kiehuvaan veteen suola ja pasta. 

* Jos pastakastike ei ole tähän mennessä vetäytynyt riittävästi kasaan, nosta lämpöä nyt ja anna kastikkeen hieman tiivistyä.

Kun pastan keittoaika on ihan loppusuoralla, lisää kastikkeeseen munakoisot ja revityt basilikanlehdet.

HUOM! Muista jättää muutama munakoisosiivu syrjään, jos haluat koristella annoksen niillä.

6. Kun pasta on kypsynyt pakkaukseen merkityn ajan (tai parikymmentä sekuntia sen alle), kaada pasta lävikön kautta tomaattikastikkeen sekaan. Nosta pannun lämpö tiriseväksi ja pyöräytä pastaa niin, että se on kauttaaltaan tomaattikastikkeen peitossa. Poista pannu sitten kuumalta levyltä ja annostele pasta lautasille.

Muutaman munakoisosiivun lisäksi annos on ehdottomasti kruunattava ISOLLA terällä raastetulla juustolla. Ja jos kotoa löytyy pikku ciuffetto (töyhtö) basilikaa, niin ei huono!

Pastan nimi tulee muuten sisilialaissäveltäjä Vincenzo Bellinin menestysopperasta Norma.

Kun catanialaissyntyinen sanaseppo Nino Martoglio aikoinaan sai eteensä tähän tapaan valmistetun pastan, onnesta ymmyrkäinen mies huudahti “Chista è ‘na vera Norma!“ "Tämähän on Normanvertainen mestariteos!"

Olen samaa mieltä.

Teksti löytyy täältä.