Syksy väreilee lautasella - "Hiekoitetut" uunivihannekset

Ruoanlaitto on parasta viihdettä myös katselijana. Ihan erityisen kiehtovaa viihdettä se on silloin, kun italialainen anoppi kokkaa. 

Silloin ihmeellisen tarkalla silmällä luottomyyjältä valikoidut vihannekset nostellaan laji kerrallaan kylpyyn tiskialtaaseen. Allas on niin puhdas, että siitä voisi syödä, tai sen vettä juoda. 

Vihannekset huuhdellaan huolellisesti runsaassa vedessä ja käydään vielä läpi, jotta mukaan ei päädy mitään, mikä saattaisi tuntua ikävältä suussa. 

Lopuksi keittiöliinoja säästelemättä vihannekset taputellaan tai lingotaan kuiviksi ja nostellaan sitten  isoihin muovikulhoihin odottamaan jatkokäsittelyä. 

Ruoanlaiton ytimessä on pieni keittiönpöytä. Se ääreen vedetään kukikkaaseen istuintyynyyn verhoiltu, jo kulmistaan kulunut olkituoli, ylle taas essu. Kädet suojataan muovihanskoin.

Pöydän äärellä, tukevassa penkissä istuen raaka-aineista ryhdytään veistelemään esiin täydellisin ydin ajasta, vaivasta ja tiskin sekä jätteen määrästä tinkimättä.

Muhkeasta latva-artisokasta jäljelle jää kunnioitettava keko terälehtiä ennen kuin suussasulava sydän on saatu esiin. Uunissa paahdettavat perunat kuoritaan terävällä veitsellä ja pilkotaan virheettömiksi pikku-nopiksi. Sitten molemmat pääsevät vielä uuteen kylpyyn pysyäkseen parhaassa vireessä ennen varsinaista kypsennystä.

 

Taitavat sakset leikkelevät vasikanleikkeestä pois kaiken sen, mikä saattaisi tulla hampaan ja moitteettoman pehmeyden väliin. Kalakauppiaan siistimistä pienistä mustekaloista löytyy vielä pienen soppalautasellisen verran ylimääräistä. Ohuet leikkeet nuijitaan vielä hieman ohuemmiksi. Ja niin edelleen. Ja niin edelleen.

Insomma. Ruoanlaitto ei ole millään asteikolla läpihuutojuttu.

Kävipä kerran toisella laidalla Eurooppaa niin hassusti, että tämän tinkimättömästi ruoalla hellivän anopin vieraillessa oli se aika vuodesta, kun kaupan vihannesosastolta ei tahtonut löytyä oikein mitään. Niinpä ruoka-aikaa odottivat inspiraation kadottaneen miniän lisäksi vain kurkun reppana sekä muoviin pakatut peruna- ja porkkanapussit ja häpeän punaa hehkuvat posket.

Koska verdura muodossa tai toisessa on kuitenkin itsestäänselvä osa italialaisateriaa, anoppi hetken pohdittuaan solmi ylleen essun ja nosti pöydälle muoviin kiedotut rotevat porkkanat. Kehui niiden makeutta ja alkoi sitten veistellä niistä sieviä tasakokoisia tikkuja. Veisteli yhden, jos toisenkin. Askarteli ahkerasti ja täytti porkkanoilla pellillisen.

Ripotteli komeuden päälle kuivuneesta leivästä surautetun korppujauhon kuin taikahiekan ja lopuksi vielä suolasi ja öljysi kaiken alla perfezione.

Ja niin tästä lähes tyhjästä loihditusta ja monin tavoin näppärästä onnesta onnettomuudessa tuli yksi pysyvä arjen apuri myös vähemmän tarkassa kotikeittiössäni. Kunnon minestronen tavoin se tekee avuliaasti selvää niistä jatkuvasti hävikkiuhan alla sinnittelevistä vihanneksista, joita olen supermarketista sen kummempia miettimättä kulloinkin hankkinut. Ja mikä parasta, tarpeen tullen se päästää pahasta myös paperipussissa päiviä sinnitelleen vaalean leivän.

Ruoka, mikä ehtymätön ilon, onnellisten sattumusten ja viihteen lähde!

Verdure sabbiose - "Hiekoitetut" vihannekset (4 hengelle)

Vihanneksia varioiden ja jääkaapin tilanteen mukaan, esim.

4 keskikokoista porkkanaa

1 keskikokoinen kesäkurpitsa

2 paprikaa

1 purjo 

6 perunaa

ja/tai fenkolia, kesäsipulia, kaalia, kukkakaalia, parsakaalia...

oliiviöljyä

suolaa

n. 1 dl korppujauhoa vaaleasta leivästä (HUOM! kovettuneen leivän voit nuijia isojakoiseksi muruksi vaikka keittiöpyyhkeen sisällä, jos tehosekotin puuttuu/ei jaksa purra leipään)

(parmesan-juustoa)

1. Valmistele uunipelti vuoraamalla se leivinpaperilla. Jos teet maltillisemman määrän vihanneksia uunivuokaan, voitele vuoan pohja oliiviöljyllä. Laita uuni lämpeämään 200 asteeseen.

2. Valmistele vihannekset. Pese, kuivaa ja pilko ne samankokoisisksi pitkittäisiksi tikuiksi tai lohkoiksi. 

3. Asettele vihannekset nätteihin riveihin pellille. Huomioi, että vihannekset kutistuvat jonkin verran kypsyessään, joten ne voivat olla myös ongelmitta vähän päällekkäin (Paitsi vesipitoiset kesäkurpitsat, joilla on hyvä olla kosketuspintaa peltiin, joten ryhmittele ne hieman väljemmin.)

4. Jos käytät vanhat leivänkäntyt korppujauhoksi, valmista korppujauho. Ripottele korppujauhoa tasaisesti vihannesten päälle. Lopuksi sirottele tasaisesti oliiviöljyä ja suolaa koko komeuden päälle.

5. Kypsennä uunissa n. 40 minuuttia. Huomioi, että kaalit palavat hieman helpommin, joten seuraa niiden paiston kehitystä tarkasti. Itse tykkään, että verdura on hieman abbrustolita, eli vihannekset saavat kunnolla - ja paikoin vähän ylikin - väriä pintaan.

HUOM!

Halutessasi voit hoitaa hiekotuksen myös pyörittelemällä vihannekset suola-korppujauhoseoksessa ennen vihannesten siirtoa pellille. Lopuksi voit ripotella jäljelle jääneet korppujauhot kristillisesti koko komeuden päälle.

Jos haluat ja talosta löytyy, voit rikastaa korppujauhoa raastamalla sen joukkoon parmesania maun ja juustonhimon mukaan. Tällä parmesan-korppujauho -hunnulla syntyvät muuten erityisen hyvät paahdetut uuniperunat!

Buon appetito!

Uunipellin syksyiseen tunnelmaan sopii tämä laulu, johon syksyn pimentyessä on ihana kääriytyä kuin kaapin perukoilta kaivettuun vilttiin. Vaikka kesän väistyminen aina kirpaiseekin, niin ajatus viltin alla vietetystä ajasta on tässä kohdin vuotta myös ihanan houkutteleva!

Teksti löytyy täältä.

Papusalaatti - muistojen afrodisiakki

Alkoi jo näyttää siltä, ettei jokakeväinen Rooman kaipuu saapuisi lainkaan. Sallin jopa ajatella, ettei se rakkain ja armain enää ikinä herättäisi samoja tunteita kuin ennen - eivätkä edes unelmat jasmiinintuoksuista kevätaamuista onnistuisi löytämään sijaa talviunilla kylmettyneen sydämen majapaikasta.

Acqua passata, kaikki kaunis tyynni. Ollutta. Ja liian aikaisin mennyttä.

Haarukoin vallitsevaan tyhjyyteen aika monta vadillista papaijasalaattia. Tukahdutin tuskaa chilillä. Ja flirttailin vähän muillakin vierailla mailla.

Mutta eihän mikään oikeasti tuntunut miltään. Ei edes chili, kunnes.

Oli purkki papuja, kevyesti keväältä tuntuva ilta ja lopputuloksena lusikallinen muistoja.

Ja seurasihan se kiltisti perässä. Ikävöity ikävä.

Insalata fagioli cipolla e sedano - Trasteveren papusalaatti (2 hengelle)

1 tölkki valkoisia papuja
1 pienen pieni salottisipuli
1-2 sellerinvartta
ripaus suolaa ja mustapippuria
oliiviöljyä
(pieni purkki tonnikalaa)

* Salaatin kekseliäs suomennos juontaa ajalta, jolloin tämä pikkupurtava astui elämääni ensimmäisellä ever aperitivolla Trasteveren Artù Caféssa. Kun ymmärsin, että pöydälle kasattuja pikkupurtavia sai OIKEASTI syödä niin paljon kuin sielu sieti ja tämä papusalaatti oli ihan ennenkuulumattoman hyvää, nousi Roomakin aivan uudelle ihanuuden tasolle.

Ja kuppilan geelipäiset pojat.. kuka niitä enää huomasi?

Nyttemmin muistojen Artùn tilalta löytyy ravintola Grazia & Graziella, jota en ole tullut vielä tutkineeksi terassia pitemmälle. Helsinkiläisten iloksi italialaistyyppiset aperitivot ovat sen sijaan hiljattain tulleet Pjazza -ravintolan ohjelmistoon!


1. Huuhtele pavut lävikössä kylmällä vedellä ja ravistele sitten ylimääräiset vedet pois.

2. Lisää pieneen salaattikulhoon papujen kaveriksi pieneksi siivutettu sipuli, pilkotut sellerinvarret (lehdetkin ovat tervetulleita) sekä tonnikala, jos haluat vielä vähän ruokaisamman satsin. Mausta suolalla ja pippurilla ja voitele lopuksi anteliasti oliiviöljyllä. Sekoita ja laita hetkeksi viileään makustumaan - jos mitenkään maltat.

Buon appetito!


Pst. Tätäkin kaikkea saattaa ihminen oikein kunnon ikävän tullen kaivata..

Liikenneruuhkia ja puunjuurien - ei roudan - koettelemia teitä matkalla kohti uusia seikkailuja.. 

Tahattoman post-modernia julistetaidetta..

Rakennuskantaa, jota ei Suomessa sallittaisi..

Autopesulan ravitsemia ruusuja..

..ja asuntoja, joiden kohdalla on pakko aina vähän taivastella.

Teksti löytyy täältä.

Insalata Caprese

Lomaan liittyen minulla oli vain kolme pientä toivetta (lue: pakkomiellettä).

Sisilia.

Sisilialaisen ruoan kokkauskurssi.

Viininpoiminta.

Koska olen mestari haaveilemaan, mutta vähemmän ansiokas toteuttaja, (tämäkin) pitkään mielessä ollut matka meni näin.

Lento Sisiliaan varattu kaksi päivää ennen lähtöä.

Summanmutikassa vastaan tullut kokkauskurssinsuuntainen tiedusteltu päivää ennen.

Viininpoiminta.. Se toteutunee ensi kerralla. La prossima volta.

Mutta näin se meillä aina menee. Nopein liikkein, suuremmitta suunnitelmitta.

Kaikkea ei saa, mutta silti aina enemmän kuin osasi toivoakaan.

Matkan kokkailuosio A Lumia -maatilamajoituksessa (agriturismo) Noton kaupungin maisemissa käynnistyi niin italialaisen keittiön perustoilta, että se melkein huolestutti. Eikä tämä tällä kertaa pienenä alkupalana toteutettu salaattiklassikkokaan ollut Sisilian lahja maailmalle, vaan peräisin ihan eri saarelta, Caprilta.

Mutta niin lähellä Pachino -nimistä tomaattivaltakuntaa (Italiassa kirsikkatomaatteja eli cilieginoja kutsutaan usein nimellä pomodori pachino, sillä perimätiedon mukaan parhaat kirsikkatomaatit tulevat kaakkois-Sisilian Pachinon kaupungista) katsoin seikkaa läpi sormien.

Sillä jos jossain, niin tässä italialaisen keittiön perustiilessä hyvä tomaatti pääsee loistamaan.

Insalata caprese - Tomaatti-mozzarella salaatti

makeita kypsiä tomaatteja

mozzarellaa (di bufala eli parhaassa tapauksessa puhvelin maidosta tehtyä mozzarellaa)

tuoretta basilikaa

(mustapippuria/oreganoa)

suolaa

erityisen hyvää oliiviöljyä

Tässä pienessä antipastiversiossa tomaatteihin tehtiin viilto, joka purskuteltiin oliiviöljyllä ja maustettiin suolalla ja oreganolla. Sisään leikattiin pieni pala mozzarellaa ja päälle pirskoteltiin vielä hieman balsamicosiirappia.

1. Pese ja siivuta tomaatit paksuhkoiksi siivuiksi.

2. Kaada mozzarellasta pois neste ja kuivaa juustoa hieman puristamalla sitä talouspaperipalan sisällä. Leikkaa juusto sitten paksuhkoiksi siivuiksi.

* HUOM! Sekä juusto että tomaatit ovat parhaimmillaan jos ne tarjoillaan salaatissa huoneenlämpöisinä!

3. Huuhtele ja kuivaa basilikanlehdet.

4. Lado tarjoilulautaselle (ympyränmuotoon) vuorotellen tomaatti- ja mozzarellasiivuja. Mausta suolalla (sekä oreganolla/pippurilla) ja oliiviöljyllä. Koristele lopuksi kokonaisilla basilikanlehdillä.

Bonu pitittu!

Teksti löytyy täältä.

Pääsiäisen eväitä

Olemme muutaman viime vuoden ajan pysytelleet pääsiäispyhät kiltisti Suomessa, vaikka ajankohta kevään sydämessä olisikin mitä oivallisin pienelle Italiansukuloinnille.

Toistaiseksi viimeisiksi jääneillä pääsiäisvisiiteillä huonot säät vain ovat onnistuneet lannistamaan siihen malliin, että tiiviisti sukulaisissa vietettyjen ja vähän tavallista hiljaisempien (pääsiäissunnuntai & maanantai) pyhäpäivien mittava vetovoima ei ole riittänyt sitä tosiseikkaa kumoamaan...

Mutta silloinkin kun me emme pääse Italiaan, Italia kyllä löytää tiensä meidän luokse.

Vähintään pikkuisina suupalasina.

Ja tietysti Skypen välityksellä.

Sekä yllättäen myös uskomattoman lämpöisenä aurinkona, josta me kovaonniset pohjolan kasvatit pääsemme turhan harvoin nauttimaan tähän aikaan vuodesta.

Pöytäliinalla leikittelevien auringonsäteiden lisäksi tällaisia muita Italiantuulahduksia löytyi pääsiäispöydistä tänä vuonna.

Pitkäperjantai sujui tavallista nopeammin upeassa auringonpaisteessa pitkän lounaan äärellä.

Alkupaloiksi napsittiin parmankinkulla ja basilikanlehdellä höystetyt puhvelinmozzarellat sekä marinoituja paprikoita.

Primoksi maisteltiin piemontelaista tagliolinipastaa tv-kokki Benedetta Parodin tankoparsapestolla.

Tämän peston koostumuksesta ei ihan ensimmäisenä tullut mieleen pesto, mutta kivan kevyt keväänvihreä pasta siitä kreemistä kuitenkin saatiin!

Pesto di asparagi - Benedettan parsapesto (4 hengelle)

1 nippu vihreää tankoparsaa
1 isohko valkosipulinkynsi
oliiviöljyä (pikkuloraus pannulle ja 1/2 dl pestoon)
kourallinen basilikaa
kourallinen pinjansiemeniä
1/2 dl raastettua parmesania
1 tl suolaa & ripaus mustapippuria

1. Laita valkosipulinkynsi kuullottumaan öljyssä paistinpannulla.

2. Huuhtele parsat, varmista eritoten, ettei nuppuihin jää piiloon hiekkaa. Napsi sitten puiset alaosat pois taivuttamalla parsaa niin että varsi napsahtaa poikki (tässä operaatiosta lähtee n. 3 cm pala). Leikkaa ensin pois nuput ja sitten jäljelle jäävä varsi pieniksi paloiksi ja heitä pannulle valkosipulin ja oliiviöljyn kaveriksi.

3. Pyöräytä parsoja hetki öljyssä, mausta suolalla ja ripauksella pippuria ja lisää pannulle sitten 2 dl vettä. Anna parsojen kypsyä kunnes haarukka uppoaa helposti varteen (n. 10 min.).

HUOM! Nuput kypsyvät nopeammin kuin varret, joten poista ne pannulta erilliseen pikkukulhoon kun ne ovat valmiita.

4. Sekoita parsojen varret, basilika, pinjansiemenet ja oliiviöljy tasaiseksi tehosekoittimella. Lisää myös parsojen keitinvettä niin, että pesto hieman notkistuu (älä kuitenkaan liikaa, ettei pestosta tule keittoa).

5. Pastan kypsyttyä sekoita pesto pastan joukkoon erillisessä sekoituskulhossa. Lisää mukaan myös parsan kukinnot ja parmesanraaste. Tsekkaa lopuksi vielä suola ja sitten syömään!

Pitkäperjantaina me kerettiläiset jatkoimme ateriointia vielä Saltimboccalla, mutta jotta anoppi ei liikaa järkyttyisi tuon päivän liha-aterioinnista, jätetään se osuus ruokailusta vain kuriositeetin tasolle..

Lauantaina siirryimme nautiskelemaan auringosta ja syömingeistä ystäväperheen hoteisiin Suomen etelään, Hankoon.

Hyvitykseksi perjantain synneistä tein anopin lihatonta lasagnea (ohje seuraa perässä myöhemmin), joka hupeni erittäin kiitettävästi juhlakansan suihin.

Bravissima mia suocera!

Pääsiäisen lammasruokaperinteitä kunnioitettiin herkullisen yrttisellä ja murealla lammaspaistilla, jonka ohjeen sain kokkimme luvalla tallettaa myös blogiin.

Lammaspaistia sipuli-porkkanapedillä à la Nina (6 hengelle)

n. 2 kg luutonta lammaspaistia
merisuolaa
tuoretta timjamia
tuoretta rosmariinia
10 valkosipulinkynttä
balsamiviinietikkaa
oliiviöljyä
mustapippuria

500 g sipulia
500 g porkkanaa

1. Putsaa lammas ylimääräisestä rasvasta ja kalvoista. Leikkaa valkosipuleista pitkittäisiä paloja ja painele ne upoksiin lihan sisään. Hiero lampaan pintaan kauttaaltaan hienoa merisuolaa, timjamia sekä hienonnettua rosmariinia. Lisää sekaan vielä balsamiviinietikkaa, mustapippuria ja oliiviöljyä ja tsekkaa, että kaikki ainekset peittävät lihan pinnat kauttaaltaan (nestettä ei tarvitse olla paljoa). Anna lampaan sitten marinoitua viileässä vähintään yön yli.

2. Ota paisti huoneenlämpöön tuntia ennen uuniinlaittoa. Leikkaa sipulit ohuehkoiksi lohkoiksi ja porkkanat n. 2 cm paloiksi. Peitä uunivuoan pohja sipuli-porkkanaseoksella ja kippaa lammaspaisti koko komeuden päälle. Kaada joukkoon myös loput marinadit (jos sitä on) ja muutama rosmariininoksa.

3. Laita paisti 200 -asteiseen uuniin. Kun paistoaikaa on kulunut 20 min, laske uunin lämpötila 130 -asteeseen ja anna paistin kypsyä vielä 1 h 45 min.

Sain perheeltä myös kunnian jakaa nonnan (isoäidin) herkullisen kesäkurpitsasalaattireseptin.

Nämä voisivat olla ne mummelien hölskykurkut Italian tapaan - mutta näin eksoottisesti siis kesäkurpitsalla.

Ah, mitä herkkua - ja mikä oivallinen tapa nautiskella kesän mittavaksi äityvästä kesäkurpitsasadosta (jos sellainen pääsee yllättämään)!

Zucchine alla Nonna Rosa eli Nonna Rosan kesäkurpitsasalaatti

3 kesäkurpitsaa
hienoa merisuolaa
valko- tai omenaviinietikkaa
1 valkosipulinkynsi
kuivattua oreganoa
oliiviöljyä

1. Pese kesäkurpitsat ja leikkaa ne sitten noin 0,5-1 cm viipaleiksi ja viipaleet vielä pitkulaisiksi paloiksi.

2. Laita palaset isohkoon pastalävikköön ja joukkoon runsahkolla kädellä hienoa merisuolaa. Anna ylimääräisten nesteiden valua pois kurpitsoista yön yli tai ainakin 5 h (operaation ajaksi lävikkö kannattaa siis sijoittaa kulhon tai tiskialtaan päälle).

3. Kun kesäkurpitsoiden kuivatusoperaatio on tullut päätökseensä, laita kattilaan kiehumaan etikka-vesi -nestettä sen verran, että palaset tulevat peittymään reilusti (2/3 osaa vettä ja 1/3 etikkaa). Lisää kesäkurpitsat nesteeseen kun se kiehuu ja anna kiehua max. 10min.

4. Kaada neste pois pastalävikön avulla ja siirrä kesäkurpitsat kulhoon. Sekoita kuumien kesäkurpitsoiden joukkoon heti valkosipulin kynsi isohkosti viipaloituna, kuivattua oreganoa käsien välissä hienonnettuna ja reipas loraus hyvää oliiviöljyä. Anna jäähtyä ennen tarjoilua.

Salaatti on erinomaista myös jääkaappikylmäna lisukkeena - tai ihan sellaisenaan.

Kuten seuraavan päivän piknikillä tuli todettua.

Kaunis kiitos Suomen kauneista kaunein pääsiäinen sekä vieraskokkimme jaetuista resepteistä! Grazie mille!

Spinach/spainich, herkkua yhtä kaikki!

Italiassa olin aikoinani henkeni pitimiksi ihan oikea professoressa. A real englanninkielen opettaja.

Jälkikäteen melkein jo hymyilyttää keille kaikille pääsin englannin kielen hienouksia opettamaan vain hitusen kuuluisaa rallienglantiamme stylemmällä aksentilla.

Silloin ei kyllä paljon naurattanut.

Mutta eipä siinä mitiä, hengissä siitäkin selvittiin.

Mahdollisia muistelmia varten tuli ainakin hyvää materiaalia.


Vaikka professorinkengät enimmäkseen pyörivät jaloissa, oli opettajan rooli kerrassaan hieno näköalapaikka tarkastella, tutustua ja ihastua italialaisiin.

Italialaisissa kielenopiskelijoissa erityisen ihanaa ja raikasta oli kaikenlaisen häpeän puute. Vaikka H-kirjain tuli ääntäessä aina sinne, minne se ei kuulunut (Horange juice, Hearth) ja puuttui sieltä missä sen olisi pitänyt olla ([h]ouse, [h]usband, [h]amburger); breikki oli brek ja priest oli praist; beach taas kääntyi bitchiksi; caldo ei ollut cold, vaan (h)ot, niin ei se ketään haitannut. Ilon kautta mentiin, pääasia oli ettei koskaan jäänyt sanattomaksi.

Ei paha oppi. Opettajallekaan.

Sen lisäksi, että open (italian) kielitaidot siinä väkisinkin kasvoivat, niin oppitunneilla myös reseptikirja pulskistui mahtavista ruokavinkeistä.

Ja koska tämä ope oli suuri fance (fans) of vege-TABLE, niin tämä spainach plate oli ihan my prefer!

Spinaci filanti con mozzarella - Pinaattia mozzarellalla (2 hengelle)

1 kg tuoretta pinaattia tai n. 400 g pakastepinaattia (Lidlistä löytyy muuten erihyvää ei-silputtua pakastepinaattia!)
oliiviöljyä
1 iso valkosipulinkynsi
suolaa & mustapippuria
1 mozzarella (n. 125 g)
Parmesania

1. Jos käytät tuoretta pinaattia, pese, putsaa ja ryöppää pinaatit nopeasti (muutama minuutti, niin että ne menevät hieman kasaan) kiehuvassa suolatussa vedessä. Kaada pinaatit lävikköön ja purista sitten lehdistä pois neste niin hyvin kuin taidat.

2. Laita isolle paistinpannulle kunnon plöräys oliiviöljyä ja muutamaan pienempään palaan pilkottu valkosipuli. Anna valkosipulin kuullottua rauhassa kullankeltaiseksi. Varo ettei sipuli pääse kärtsäämään kitkeräksi.

3. Kun valkosipulit ovat saaneet väriä ja keittiössä tuoksuu ihana valkosipuli, lisää pannulle pinaatit. Pakastepinaatteja ei tarvitse sulattaa etukäteen, vaan ne voi myös heittää pannulle ihan jääkalikkoina.

Lisää pinaatin joukkoon suola ja pippuri, ja anna sitten kypsyä rauhassa n. 10 min ajan, tai kunnes nesteet ovat haihtuneet.

4. Pilko mozzarella pieniksi kuutioiksi, ja sekoita kuutiot pinaattien joukkoon. Anna mozzarellan isoimpien nesteiden haihtua 5 min. ajan. Sammuta sitten levy ja raasta pinaattien päälle vielä loppusilaukseksi hieman parmesania.

Vähän samaan tapaan kuin meillä pinaattikeitto, niin tämä contorno on erityinen (lounas)suosikki ihan vaan keitetyn kananmunan kanssa nautittuna!

Buon appetito!

Lopuksi paikallaan lienee pieni Roberto Benignin iloinen taidonnäyte italialaisten omasta ralli - tai ehkä paremminkin Oscar-gaala -englannista.

Ja perään vielä opettavainen K-18 tarina siitä, mihin vaikeuksiin italialaisreppana saattaa maailmalla joutua.

 Tämänkin julkaiseminen on vähän niin kuin (ex-)open velvollisuus.

Ossobuco & Risotto alla Milanese

Muutama vuosi sitten vietin kevättalven Milanossa työn merkeissä.

Ja niin tiukasti sorvin ääressä se alkuvuosi sitten menikin, että Milanosta jäi visiitin jäljiltä muistoksi lähinnä lista kaikesta siitä, mitä siellä ei tullut tehtyä.

Mutta onneksi ihmisellä on kuitenkin tarve silloin tällöin edes syödä.

Niinpä useammankin kerran nälkä ajoi Naviglin alueen ruokapaikkoihin ja vääjäämättä myös milanolaisen ruokakulttuurin lähteille, sahramisen milanolaisrisoton ja ossobucon pariin.

Ja voi sitä liikuttunutta onnentunnetta, kun ensimmäistä kertaa lusikoin suuhun tuota milanolaisten kultaista mannaa ja maistoin sitruunaisen gremolatan suutelemaa mureaa ossobucoa.

Se lautasellinen...

Se hyvitti kaikki näkemättä jääneet nähtävyydet.

Tämä milanolaisrisotto kumoaakin sitten tyylikkäästi sen säännön,
etteikö risotto olisi sopiva vaihtoehto lisukkeeksi..

Ennen kun kirjaan reseptin, haluaisin kuitenkin lausua rohkaisun sanat:

Älä suotta pelkää tarttua tämän klassikon laittoon!

Aikaa annoksen rakentelu hieman vie (kaikkiaan n. 2,5 h), mutta lupaan, että muilta osin huippuherkullisen ossobucon (italiaksi se muuten tarkoittaa reikäistä luuta) ja milanolaisen risoton onnistuneeseen kotikokkaukseen ei tarvita maisteristason mittaisia kokkiopintoja.

Eli ei kun rohkeasti hommiin!


Ossobuco in gremolata & Risotto alla Milanese

Ossobuco (2 hengelle)
2 kpl Ossobucoa (nauta käy mainiosti, vaikka alkuperäisreseptissä liha onkin vasikkaa)
1 rkl (20 g) voita
1 pieni salottisipuli
1/2 dl vehnäjauhoa leivitykseen
1 dl valkoviiniä
suolaa&pippuria
5 dl hyvää kasvislientä (ossobucoon & risottoon tuleva liemi kannattaa keittää yhdessä ja samassa kattilassa. Jos - ja toivottavasti kun - käytät risottoon luuydintä, laita luuytimestä tyhjennetty luu liemen joukkoon!)


1. Laita kasvisliemi kiehumaan.

2. Pilko sipuli, ja anna sen pehmetä kaikessa rauhassa (n. 10 min.) voissa isolla pannulla. HUOM! Käytä pannua, johon saat myös kannen!

3. Leikkaa saksilla ossobucoa ympäröivä kalvo auki useammasta kohtaa, ettei kalvo vedä kypsyvää lihaa suppuun (varaudu jatkamaan leikkaushommia myös kypsennyksen alussa tarpeen tullen). Pyöräytä lihat sitten vehnäjauhoissa ja laita ruskistumaan pannulle.

Varo, etteivät sipulit pääse lihoja ruskistaessa kärtsäämään ja lisää pannulle pikkiriikkinen määrä lientä jos tilanne vaikuttaa paloherkältä.

4. Kun molemmat puolet ovat saaneet hyvän värin pintaan, lisää pannulle valkoviini ja anna haihtua.

5. Viinin haihduttua suolaa lihat kevyesti ja ripsauta päälle myös hieman mustapippuria. Lisää pannulle sitten 2 dl lientä - ja laita kansi päälle.

Anna lihojen hautua kannen alla vähintään 1,5 h. Itse käytin haudutusvaiheessa 1-9 asteikkoisella hellalla 2-tason lämpöä.

Kääntele lihoja kypsymisen mittaan aika ajoin ja lisää lientä aina kun tilanne alkaa näyttää liian tirisevältä. Lientä kuluu kypsennyksen aikana kaikkiaan n. 5 dl.

6. Lopuksi levitä lihan pintaan gremolata ja lusikoi joukkoon kostukkeeksi pannulla makustunutta lientä. Anna lihojen pysytellä pannussa vielä 5. min - ja sitten syömään!

Gremolata
1/2 sitruunan kuori
1 pieni valkosipulin kynsi
kourallinen persiljaa

Valmista gremolata raastamalla sitruunan kuori, hienontamalla valkosipulinkynsi ja kourallinen persiljaa. Sekoita ainekset.

Ecco la gremolata!

Risotto alla Milanese - Milanolainen risotto (3-4 hengelle)

270 g Carnaroli -riisiä
80 g voita (= 40g aluksi pannulle + 40g kypsennyksen päätteeksi) TAI
20 g naudan selkäydintä & 60 g voita (30 g pannulle ytimen kanssa + 30g lopuksi)
1 pieni (salotti)sipuli
3/4 dl Parmesan -juustoa
2 dl valkoviiniä
1,5 l hyvää kasvislientä
1 pussi sahramia
ripaus suolaa & pippuria

Luun ytimessä.

Luu kannattaa laittaa lientä maustamaan ja luun ydin (midollo) risottopannulle.

(0. Jos - ja toivottavasti kun - käytät luuydintä, irroita se luupalasta ja leikkaa se pieniksi paloiksi.

Ydinluita kannattaa muuten kysyä suoraan lihatiskiltä ja isomman erän satuttua kohdalle, pistää ytimet jemmaan pakkaseen.)

1. Laita kasvisliemi kuumenemaan yhdellä levyllä. Leikkaa sipuli ohuiksi siivuiksi, ja laita se kuullottumaan toisella levyllä isolla pannulla, jossa on myös puolet voista sekä luuydin.

HUOM! Jos et käytä luuydintä, voita tulee pikkaisen enemmän.. (ks. risoton ainekset).

2. Sipulien hauduttua pehmeiksi ja luuytimen saatua väriä pintaan, lisää pannulle riisi, ja kuullota riisiä voissa 5 min. ajan. Kaada sitten riisin joukkoon myös viini ja anna haihtua.

3. Aloita riisin kypsennys kaatamalla riisin joukkoon kuumaa kasvislientä kauhallinen (n. 1 dl) kerrallaan. Sekoittele liemi riisin joukkoon ja lisää lientä aina kun edellinen kauhallinen on imeytynyt riisiin.

4. Kun riisi alkaa olla kypsää (sekoittelua jatkunut n. 18 min.), lisää pannulle pieneen määrään kasvislientä liuotettu sahrami ja sekoita.

HUOM! Jos käytössäsi on sahramin emiluotteja, niitä tulee lisätä risottoon n. 10 kpl/syöjä.

Laita luotit liukenemaan pieneen määrään kuumaa nestettä (eli risotossa lientä) tuntia ennen niiden käyttöä.

Sahramia voi myös hieman hieroa pienemmäksi sormien välissä, jotta liukeneminen nopeutuu.

Luotit voi siivilöidä pois nesteestä ennen käyttöä tai lisätä nesteen mukana risottoon.

5. Sammuta levy ja sekoita risoton joukkoon loppuosa voista sekä raastettu Parmesan -juusto. Tarkista vielä suolatilanne ja lisää tarvittaessa pikkaisen lientäkin, jos risotto näyttää turhan kuivalta.

Nautiskele - siis todellakin NAUTISKELE! - ossobucon ja hyvän viinin kanssa!

Tuon taannoisen milanolaisen alkutalven johdosta Milanoa ei voi enää ajatella ilman risottoa - tai Gianna Nanninia ja tätä laulua.

Teksti löytyy täältä.

Antakee aurinkoo!

Pitipä sitten syksyllä mennä reteästi toivottamaan talvi tervetulleeksi.

Kun oli kerrankin ollut kesä jolla varmasti jaksaa.

Ja blaa. Ja blaa.

Tässä se taas nähdään. Oli se kesä minkälainen tahansa, ei se enää helmikuulle asti jaksa lämmittää.

Varsinkin kun talvi on ollut päättymättömän harmaa ja valoton syksy.

Mutta se on loppu ny.

Asettelin lautaselle auringon ja kaivoin kesäkuvat esiin.

Arrivederci estate, ciao!

Insalata di arance - Sisilialainen appelsiinisalaatti (2 hengelle)

4 (veri)appelsiinia
1/2 makea sipuli
kourallinen kalamataoliiveja
oliiviöljyä
suolaa

1. Leikkaa terävällä veitsellä appelsiineista pois kuoret ja kantaosat (ja trimmaa sitten vielä enimmät valkoiset pois). Siivuta aplarit n. puolen sentin siivuiksi ja lado tarjoilulautaselle.

2. Siivuta sipulista ohuita rinkuloita ja sirottele rinkulat appelsiinien päälle.

3. Leikkaa oliivit puoliksi ja viskele ne vielä salaatin kruunuksi.

4. Mausta hyvällä oliviöljyllä ja suolalla.

Ja jos kaapista ei tällä erää löydy tummia oliiveja eikä makeaa sipulia, niin appelsiinit ovat hämmästyttävän hyviä ihan yksinäänkin, oliiviöljyllä ja suolalla maustettuina!

* * *

Appelsiinisalaattia nautiskellessani fiilistelin lämpimukseni erään silkinpehmeän kesäillan tunnelmia taorminalaisten olohuoneessa, Piazza IX Aprilella.

..Eipä olisi lainkaan huonompi ajatus ottaa pieni varaslähtö kesään Sisiliassa, jossa uusi kesä alkaa olla jo ovella..

Onnea on oma ilmapallo.

Taorminan taidetta.

Kaukoputkilla oli havaittavissa ruuhkaa.

Tuolla alhaalla, mutkittelevan bussimatkan päässä on Giardini-Naxos.

Intianviikunat kotonaan.

Ex San Agostinon kirkko, nykyinen Taorminan kaupunginkirjasto.

Täällä on juhlittu häitä.

Nonnon kanssa huviajelulla.

Lauantai-illan huumaa Mocambo Barin terassilla.

Raphael Gualazzi – Calda Estate (dove sei)

Kappaleen sanat löytyvät täältä.


PS. Laulaja Gualazzista tulikin mieleeni, että eilen käynnistyi 64. San Remon (tai ihan tarkalleen ottaen Sanremon) musiikkifestivaali! Suoran lähetyksen dramaattinen - ja joidenkin mielestä katsojaluvut mielessä lavastettu - alku toi heti kärkeen juhlahumun keskelle Italiaa painavan talouskriisin. Kaksi Ariston -teatteriin piiloutunutta, kuukausia palkatta tehtaalla työskennellyttä miestä uhkasi nimittäin hypätä alas teatterin korkeuksista ellei heidän avunhuutoaan kuulla.

Ja kuultiinhan se, koskettavaksi ja penkkiinnaulitsevaksi aluksi 3,5 tunnin megalähetykselle, jonka pääsee katsomaan kokonaisuudessaan täältä.

Saapasmaan uudenvuodenherkut (?) - Cotechino & linssit

Uusi vuosi on nyt toivotettu tervetulleeksi asianmukaisin menoin.

Pöydässä ehkä italialaisen ruokakulttuurin karsein keksintö; vaurautta tuova porsas cotechinon muodossa RoopeAnkkamaista massimäärää uumoilevalla linssipedillään.

Kun säästöpossu saa ruoan muodon.

Päällä pyjamat.

Pyjaman alla onnea, elinvoimaa, menestystä ja pursuavaa energiaa tuovat punaiset alusasut.

Tämä paketti tulee eksklusiivisesti aina - anopilta.

Uuden vuoden pakollisten kokkailua ei voi ainakaan vaativuudesta syyttää.

Aattoillan piatto forte on italialaisen tuoremakkaran ja oman sinisen lenkkimme tyyppinen sekasikiö cotechino, jonka saa supermarketista muutamalla eurolla (hifistelyä voi halutessaan harrastaa keittämällä cotechinon sijaan porsaan sorkan eli zampinon).

Tämä pari tekee uudesta vuodesta juhlan.
HUOM! Castelluccio -linssit ovat kuulemma sitä linssien aatelia.

Halutessaan myös cotechinoa voisi keitellä kokoon tuntikausia ihan itsekin, mutta helpoimmillaan tämän juhla-aterian valmistus on seuraavanlaista korkeampaa kulinarismia.

Cotechino

1. Täytä cotechinonmentävä kattila kylmällä vedellä.

2. Avaa cotechinolaatikko ja liu'uta possupötkylä säilytyspusseineen kylmään veteen.

Parsakattila sai taas uutta tekemistä!

3. Laita kattila keitinlevylle ja anna veden kuumeta kiehuvaksi.

4. Ajasta cotechino kypsymään 15 min. kiehumisesta lähtien.

5. Kun aika on tullut täyteen, poista pussi vedestä, avaa saksilla ja kaada pois pussin sisällä oleva liemi.

6. Poista cotechinon suojakalvo, leikkaa pötkylästä n. 1 cm paksuisia paloja (tämä on valmistuksen vaativin vaihe!) ja tarjoile kuumana linssien kanssa.

Et voilà il Cotechino!

Uuden vuoden linssit taas tehdään perinteisesti seuraavaan tyyliin.

Italialaiset Uuden Vuoden linssit

250 g vihreitä (Castelluccio) linssejä
1 sellerinvarsi
1 keskikokoinen sipuli
1 rkl voita
loraus oliiviöljyä
suolaa&pippuria
8 dl kasvislientä

1. Laita linssit likoamaan muutamaksi tunniksi kylmän veteen. Jos ehdit, vaihda liotusvesi jossain välissä.

2. Pilko sipuli & selleri pieniksi paloiksi (tai pyöräytä silpuksi tehosekoittimessa), ja laita sitten kuullottumaan hiljalleen voi-öljyseoksessa kattilassa.

3. Kun sipuli ja selleri ovat kuullottuneet valkoisiksi ja lähes läpinäkyviksi, huuhtele linssit ja lisää ne lävikön kautta kattilaan.

4. Lisää linsseihin n. 1/2 tl suolaa ja ripaus pippuria ja anna niiden sitten nautiskella hetki pannun öljyissä. Laita sillä välin kasvisliemi kiehumaan toiseen kattilaan.

5. Kun kasvisliemi on kiehahtanut, laske lämpötilaa, mutta pidä liemi kuitenkin koko ajan lämpimänä. Lisää linssien joukkoon aluksi n. 1/3 liemestä ja anna linssien hiljalleen poreilla kypsiksi.

Kypsymiseen menee kaikkiaan n. 45 min. Lisää kasvislientä linssien sekaan tarpeen tullen pitkin kypsennystä, kunnes linssit ovat pehmentyneet syömävalmiiksi.

6. Tarkista suolatilanne ja laita sitten tarjolle cotechinon kanssa.

Ja muista, mitä enemmän linssejä syö, sitä enemmän massia on (kuulemma) seuraavana vuonna tulossa.

Buon appetito!


Italialaisten oma Uuno Turhapuro, kaikkien epäonnistujien äiti & sankari Fantozzi tiivistää seuraavassa italialaisen uudenvuodenjuhlinnan kliseet (tortellinit kermakastikkeessa, linssit&siansorkka, "trenino" eli tanssiva letka, ikkunoista ulos heitetyt vanhat kamat..) kymmeneen minuuttiin.

Näistä mallia vuoden päähän. Nyt - mitä mainiointa alkanutta vuotta 2014!