Kuuma peruna pizzassa

Kun elämän on jakanut useamman vuoden ajan Italian ja italialaisen kanssa, ovat tietyt saapasmaan eriskummallisuudet kääntyneet huomaamatta ihan tavallisiksi asioiksi.

Tällä viikolla löysin itseni selittelemässä niistä kahta.

Toinen oli luudalla kotonamme hurjasteleva noita-akka.

Ei. Emme ole erehtyneet vuodenajasta. Meidän joulukoristeisiin kuuluu ihan tarkoituksella tuo väkäleuka, Befana nimeltään, joka tuo loppiaisaattona SUKALLISEN karkkeja liesituulettimen alle tässä takattomassa kodissa.

Ja jos mahdollisesti olen ollut vähän tuhma (hyvin epätodennäköistä), Befana saattaa tuoda myös vähän hiiliä. Vaikka sokeristahan nekin ovat, mustasta väristään huolimatta.

Ihan outo tyyppi tuo Befana, myönnän. Mutta hyvällä asialla. Sen verran riemukasta on herätä kerran vuodessa aamuun, jona tärkein tehtävä on rapistella karkkipapereita ja laskea karkkisaaliin määrä.

Se toinen seliteltävä oli tietysti peruna, tai foneettisesti kirjoitettuna pyhä pEruna, joka on löytänyt tiensä pizzaan.

Muistan selkeästi itsekin hieman kiekaisseeni kun ensimmäistä kertaa moisesta pyhäinhäväistyksestä kuulin.

Mutta minä, niin kuin kaikki muutkin jotka ovat uskaltaneet tätä rapeaa ihmettä puraista, olen nyttemmin harras perunapizzakäännynnäinen.

Rosmariinin suukottelema perunapizza (1 pellillinen)

2 pienehköä (pestyä) yleisperunaa (tai pari keitettyä perunaa eiliseltä)
rosmariininvarsi
ripaus suolaa & pippuria
1 (-2) mozzarellapallero
oliiviöljyä


Pizzapohja (vaikkapa puolikas tätä Francesca-serkun pizzataikinaa)
250 g vehnäjauhoja
100 g durumjauhoja (tai manitoba-jauhoja, jos oikein onnekkaasti saat niitä käsiisi!)
7 g tuorehiivaa (tai n. 1/3 kuivahiivapussista)
2,5 dl kädenlämpöistä vettä
ripaus sokeria
1 kevyesti kukkurallinen tl suolaa
oliiviöljyä

HUOM! Jauhomäärän voi myös korvata pizzajauhoilla. Niitä ja ihanan sitkon antavia manitoba-jauhoja kannattaa katsastaa täältä ja täältä!


 Pizzataikinan valmistus

1. Sekoita hiiva ja ripaus sokeria kädenlämpöiseen veteen (jos käytät kuivahiivaa, vesi saa olla vähän lämpimämpää). Anna hiivan tekeytyä 10 min. ajan.

2. Mittaa jauhot laakeaan kulhoon. Lisää hiivaneste jauhoihin vähän kerrallaan ja alusta taikinaa sitten 5 min. ajan.
* Jos jauhot ovat kovin kuivaa sorttia, lisää kädenlämpöistä vettä hiivansekoituksen jälkeen kunnes takina on pehmeä kuin korvanlehti.

3. Lisää suola ja alusta taikina pehmeäksi ja tasaiseksi yleiskoneella tai käsipelillä vielä 10 min. ajan.

4. Peitä kulho kelmulla ja anna nousta vähintään kaksinkertaiseksi (suosittelen min. 2h) huoneenlämmössä tai vaikkapa uunin suojissa uunivalon hennossa lämmössä.

5. Levitä uunipellille tasainen, ohut kerros oliiviöljyä. Siirrä taikina kulhosta pellin keskelle, ja painele se pellin kokoiseksi siirtyen pellin keskeltä reunoja kohti. Kastele sormia tarpeen tullen oliiviöljyssä ja muista, että hiljaa hyvä tulee.

Jos oliiviöljyä jää lopuksi kovasti ajelehtimaan pellin reunoille, siivoa ylimäärät pois talouspaperilla, ettei uuni ala pahasti kärtsäämään.

6. Anna pohjan nousta keittiöpyyhkeellä peitetyllä pellillä vielä tunnin ajan.

Kuorimaveitsellä saa halutessaan kuoria pois myös kuoret,
mutta tiedä, että kuorineen perunat ovat vielä piirun verran herkumpia... 

Perunapizzan paisto

1. Pilko mozzarellat ja anna nesteiden valua niistä pois lävikössä vähintään tunnin ajan. Auta operaatiota myös puristamalla nesteitä pois nyrkissä ja/tai talouspaperilla.

2. Laita keittiökulhoon viileää vettä, huuhtele perunat ja siivuta ne sitten kuorineen kuorimaveitsellä vesiastiaan. Kun molemmat perunat on siivuina, huuhtaise vesi muutamaan otteeseen, niin että enimmät tärkkelykset menevät alas viemäristä. Kuivaa perunat sitten keittiöpyyhkeellä ja/tai talouspaperilla.
* voit käyttää pizzaan myös edellisiltä aterioilta jääneitä jäähtyneitä keitettyjä perunoita. Siivuta perunat tässä kohtaa ohuehkoiksi siivuiksi ihan vaan veitsellä.

3. Laita uuni kuumenemaan maksimilämpötilaan (275 C). Älä käytä paistossa kiertoilmaa ettei pizza kuivu ja kärtsää liiaksi.

4. Kun uuni alkaa olla valmis ja perunasiivutkin kuivia, siirrä ne lautaselle ja mausta suolalla, pippurilla, rosmariinilla ja ripauksella oliiviöljyä. Pyörittele perunat kauttaaltaan öljyssä ja mausteissa.

5. Lado perunat tasaisesti pizzataikinan pinnalle. Vältä perunoiden latomista päällekkäin, jotta ne eivät jää uunissa raaoiksi. Kun perunat on paikoillaan, laita pizzapohja uunin ylimmälle tasolle kypsymään 10 min. ajaksi tai kunnes perunat ja pizzan reunat ovat saaneet jo pikkaisen väriä.

6. Ota pizza uunista ja revi päälle kauttaaltaan vielä mozzarella. Laita pizza takaisin uuniin ja anna kypsyä kunnes mozzarella on sulanut (n. 5 min.).

HUOM! Mozzarellan ei tarvitse alkaa kuplia. Riittää että juusto on juuri ja juuri sulanut. Jos mozzarellasta jää paiston jälkeen nestettä, anna talouspaperin imaista pahimmat pois.

7. Lorauta valmiin pizzan pinnalle oliiviöljyä ja ripottele pinnalle vielä hieman rosmariinia, ja ehkä pikkuisen suolaakin..

Sitten vain maiskis ja rouskis - ja buon appetito!



Anita Ekbergin muistoksi oli tietysti käväistävä pikkaisen myös Fontana di Trevillä
(jossa muuten jatkuvat edelleen restaurointityöt - hyvinkin koko tämän alkaneen vuoden).

Kisakatsomon parhaat palat - Pizza Margherita

Kesän 2004 alkupuolella hyvin tuore poikaystäväni, joka hyvin epäitalialaisesti pyhitti sunnuntainsa muulle kuin suosikkijalkapallojoukkueensa otteluille, aloitti henkisen valmennuksen.

"Tiedäthän. Kuukauden päästä saatan vaikuttaa hieman tavallista kiinnostuneemmalta jalkapallosta."

"Voi myös olla, että olen välillä vähän hajalla."

"Niin, ja todennäköisesti tulen olemaan myös aika kireä."

"Ja varmaan suht hermostunut."

"Mutta älä välitä. Se johtuu vain jalkapallosta ja menee ohi."

"Ethän pelästy?"


Se oli ensimmäinen kesämme yhdessä. Ja ensimmäinen Italian kansainvälisillä kentillä potkima jalkapalloturnaus yhdessä.

Varoituksen sanat olivat tarpeen. Turnaus oli italialaisille katastrofi.

Ja kotikatsomossa erittäin erittäin vakava paikka.

Siis sellainen, jolle asialle vihkiytymätön ei voi olla nauramatta.


Suhteemme tulevaisuuden kannalta lienikin onni, että Italia lähti kotiin ensimmäisellä maitojunalla.

Ja kuten luvattu, se meni siltä erää ohi.


Nyt kun takana on erinäisten turnausten lisäksi yhdessä juhlittu maailmanmestaruus, eikä italialaispalloilijoiden kenttäkäytöskään enää ärsytä (ja - tarvitseeko tätä edes mainita - azzurrien etulinjassa taistelee eräs herra Pirlo..), jaan hämmästyttävän mielelläni jopa aamuyölle venähtävän ottelun ilman sijaistoimintoja.

Mutta koska kisarasitus on kuitenkin edelleen suurempi toisen kantaa, otan tasapuolisuuden nimissä kotikatsomon muonitusvastuun omille harteilleni.

Ja se taas tarkoittaa pizzaa. Pelleittäin täydellisen muhkeanrapeaa kotipizzaa.

Francesca -serkun pizzapohja (2-3 pellillistä, riippuen kuinka muhkea pitsa on mieleen. Jos kärsivällisyys riittää, suosittelen kolmen pellin taktiikkaa.)

500 g vehnäjauhoja
200g durumjauhoja (jos IKINÄ saat käsiisi manitoba-jauhoja, käytä niitä tämän verran tässä kohtaa ja saat taikinaan hullunherkullisen sitkon!)
7 g tuorehiivaa
5 dl kädenlämpöistä vettä
ripaus sokeria
1 rkl suolaa
oliiviöljyä

* Taikina on parhaimmillaan kun se saa tekeytyä viileässä yön yli. Paras soppi on jääkaapin vihanneksille tarkoitettu alaosa, jossa taikina viihtyy kosteutettuun keittiöpyyhkeeseen käärittynä.

Minimissään taikinan olisi hyvä tekeytyä huoneenlämmössä keittiöpyyhkeellä peitettynä vähintään kaksinkertaiseksi, eli noin reilun tunnin ajan.


Peruksista peruksin eli Margherita Pizza (ainekset 2 pellilliseen)
4 kpl mozzarellapalloja (à 125 g)
500 g tomaattimurskaa
1 tl suolaa
tuoretta basilikaa
oliiviöljyä


* jos haluat pizzapohjista ohuempia ja rapsakkaampia, jaa taikina kolmelle pellille ja varaa päällisiä varten kaksi lisäpalleroa mozzarellaa ja 800g tomaattikastiketta.

Pizzataikinan voi perimätiedon mukaan myös pakastaa. Laita osa taikinasta pakkaseen nostatuksen jälkeen ja ota käyttöpäivänä sulamaan ja uudelleen nousemaan 4 tuntia ennen pizzan valmistusta.


Taikinan valmistus

1. Sekoita hiiva ja ripaus sokeria kädenlämpöiseen veteen. Anna hiivan tekeytyä 10 min. ajan.

2. Mittaa jauhot laakeaan kulhoon. Lisää hiivaneste jauhoihin vähän kerrallaan ja alusta taikinaa sitten 5 min. ajan.

* Jos jauhot ovat kovin kuivaa sorttia, lisää kädenlämpöistä vettä hiivansekoituksen jälkeen kunnes takina on pehmeä kuin korvanlehti (täydellisen pizzataikinan tuntu on jonkun viisaan mukaan sama - ja se todellakin pitää paikkansa!).

3. Lisää suola ja alusta taikina pehmeäksi vielä 10 min. ajan. Muokkaa taikinasta pallero kulhon pohjalle.

Tästä lähdettiin kohottamaan..

Tunnin jälkeen näytti (parvekkeella) tältä.

..Ja illan tullen, neljän tunnin puoliviileän parvekekohottelun jälkeen näytti tältä.

4. Mikäli teet taikinan pitkällä kaavalla, kääri kulhon ympärille kosteutettu keittiöpyyhe ja laita kulho jääkaapin alatasolle tekeytymään seuraavaksi päiväksi. Ota taikina huoneenlämpöön 1 h ennen seuraavaa vaihetta.

* Mikäli teet taikinan samalle illalle, peitä kulho kelmulla ja anna nousta kaksinkertaiseksi (n. 1 h) huoneenlämmössä tai vaikkapa uunin suojissa uunivalon hennossa lämmössä.

5. Levitä uunipellille tasainen, ohut kerros oliiviöljyä. Ota taikinasta puolet (tai kolmasosa, jos haluat pohjasta ohuemman), laita taikina pellin keskelle, ja painele se pellin kokoiseksi siirtyen pellin keskeltä reunoja kohti. Jos taikina meinaa jatkuvasti kimmota takaisin alkuasemiin, anna sen olla rauhassa 5 min. ajan ja ota sitten uusi paineluyritys.

6. Anna pohjan nousta keittiöpyyhkeellä peitetyllä pellillä vielä 1h ajan.


Pizzan paisto kotiuunissa

1. Pilko mozzarellat ja anna nesteiden valua niistä pois lävikössä vähintään tunnin ajan. Auta kuivausoperaatiota myös puristamalla nesteitä pois ihan nyrkissä. Yksi suurista esteistä syöjän ja rapsakan pizzan välillä on liian märäksi jäänyt mozzis.

2. Laita uuni kuumenemaan maksimilämpötilaan (275 C). Älä käytä paistossa kiertoilmaa ettei pizza kuivu ja kärtsää liiaksi.

3. Kaada tomaattimurska kulhoon ja mausta suolalla sekä muutamalla revityllä basilikanlehdellä.

4. Kun uuni on lopulta täysillä, levitä tomaattimurska tasaisesti pizzapohjan päälle.

5. Laita pizzapohja uunin ylimmälle tasolle kypsymään 10 min. ajaksi. Noin 7 min. kohdalla käännä pizza, jos näyttää, että jollain suunnalla uunia väri tarttuu pintaan turhan hanakasti.

(Jos uunisi on supertehokas, poista pizza uunista aiemmin, ettei reunat totaalisesti kärtsää.)

6. Ota pizza uunista ja ripottele pintaan revitty mozzarella. Laita pizza takaisin uuniin ja anna kypsyä vielä tovi (n. 5 min.), eli kunnes mozzarella on sulanut.

HUOM! Mozzarellan ei tarvitse alkaa kuplia. Riittää että juusto on juuri ja juuri sulanut.

Kolmannella pellillä uuni saattaa olla jo superkuumassa tilassa. Tarkkaile tilannetta ja alenna lämpöä tarpeen tullen hieman.

7. Lorauta valmiin pizzan pinnalle oliiviöljyä ja ripottele pinnalle tuoreita basilikan lehtiä. Ihan uunikuuman pizzan lämmössä basilikan lehdet kypsyvät tummanruskeiksi, toim.huom.

Ja sitten vain sakset käteen, pizza sopiviksi annospaloiksi ja syömään telkkarin ääressä pikku iltapalaa! Goooooooooooooool!!

Pst. Italian futisjoukkueen kannatusbiisiksi on tänä vuonna uudelleenversioitu tämä ikivihreä. Katso ja ihastu (erityisesti vaikkapa kohdassa 0:16)!

Teksti löytyy täältä.

Pitihän se nyt kokeilla - pizza kukkakaalipohjalla

O-ou.

Ei sen ihan näin pitänyt mennä. Nimittäin, että palaisin Sisiliasta kukkakaalit mielessä.

Mutta tällä viimeisellä matkalla sattui käymään jotain niinkin päätöntä.


Kaikki alkoi siitä, kun eräänä päivänä rantapedillä köllötellessä, jossain siellä päiväunen ja valveen rajamailla, kuulin epämääräistä puhetta ruoasta. Siis jostain hirveän hyvästä ruoasta.

Ja mitäpä sitä silloin muutakaan voi, kun pikapalata tajuihinsa ja höristellä korviaan. Viereen parkkeeraannella rantaseuruella kun oli kaikenlaista asiaa ruoasta, eikä sellaisen onnen ohi voinut mitenkään uinua.

Ja niin siinä salakuunnellessa kukkakaali luikerteli tiukasti tuonne aivolohkoon.

Naapurit nimittäin puhuivat pizzasta, joka oli tajuttoman hyvää. Tai oikeastaan mielettömän hyvää. Ollakseen niin terveellistä. Eli jauhotonta. Ihmepizzasta, jonka pohja oli tehty kukkakaalista. Ja joka silti maistui pizzalta.

Okei..

Eihän siinä sitten taaskaan auttanut muu, kuin uteliaan roudata kotiinpalattua tähänkin talouteen yksi kukkakaalinpää. Ja kokeilla tätä maailman kahdeksatta ihmettä.


Ja mikäpä siinä. Tämä perinteisiä pizzapiirakoita ainakin huomattavasti jauhottomampi (aikaa tämä vaihtoehto ei kuitenkaan säästänyt) kukkakaalipohja ei ollut lainkaan kehnompi Sisiliantuliainen. Kyllä se ihan pizzalta maistui. Ja oli terveellistä. Ja perheen italialainenkin sen rankkasi tosi hyväksi. Niin kuin voi olettaa, viimeistään hikilenkin ja pitkän odottelun jälkeen.

Ei vaineskaan. Kannattaa tätä ainakin kokeilla. Varsinkin, jos haluaa nautiskella pitsaa oikein erityisen hyvällä omallatunnolla!

Pizza Margherita kukkakaalipohjalla (2 hengelle)

Pizzan ohjeita löytyy englanniksi erinäisiltä terveellisen ruokavalion sivuilta, kuten vaikkapa täältä. Paistoajat ovat tavallisesti lyhyempiä kuin mitä tässä ohjeessa, riippunee ehkä kukkakaalin kosteudesta jne. Omastani olisin halunnut rapsakan, mutta tästäkin tuli lopulta enemmän sellainen haarukoitava läpyskä.


Pohja:
n. 600 g putsattua kukkakaalia
1 tl suolaa
1 tl kuivattua oreganoa
1 kananmuna
1 rkl oliiviöljyä
1 dl (30g) raastettua parmesaania

puhdas keittiöpyyhe


Päällinen:
1 dl tomaattimurskaa
suolaa
1 (125g) mozzarella
oliiviöljyä
tuoretta basilikaa

1. Huuhtele ja pilko kukkakaalit ja kypsennä niitä höyryssä (tai mikrossa lisäämättä vettä) sen verran, että haarukka juurikin uppoaa kukkakaalin varteen (tässä testikeittiössä höyryttämiseen meni reilu vartti).

2. Anna kukkakaalien jäähtyä sen verran, että pystyt niitä käsittelemään. Seuraa nimittäin tämän ruokalajin jänskin ja rankin osuus. Toisin sanoen, kokoa kypsentämäsi kukkakaali keittiöpyyhkeen sisään, muodosta keittiöpyyhkeestä pussi kukkakaalin ympärille, ja purista kaalin nesteet mahdollisimman hyvin pois keittiöpyyhkeen läpi. Nestettä lähtee aika paljon - ja hyvä niin. Mitä vähemmän kukkikseen jää nestettä, sen rapsakampi pohjasta kuulemma pitäisi tulla.

Annoin näille kaikkeni!

3. Jos kotoasi löytyy tehosekoitin (ja tykkäät tasaisemmasta lopputuloksesta), kaada kukkakaalit sekä muut pohjan ainekset tehosekoittimeen ja pyöräytä taikina tasaiseksi. Muussa tapauksessa muussaa taikinamassa survimen avulla mieleiseksesi.

4. Lämmitä uuni 220 asteeseen. Taputtele kukkakaalitaikina leivinpaperille (omastani tuli halkaisijaltaan 30 cm) ja kypsennä uunin keskiosassa 20 min.

Ekan vartin jälkeen näytti tältä.

5. Poista pizza hetkeksi uunista vartin kohdalla ja levitä pintaan tasaisesti tomaattimurskaa. Ripottele tomaattimurskan päälle kauttaaltaan suolaa ja laita takaisin uuniin vielä 10 minuutiksi, mutta nosta tässä vaiheessa lämpö 275 asteeseen ja laita pelti uunin ylätasolle.

Mozzarellaa lisätessä kypsyystilanne oli tällainen.

6. Kun pizza on ollut uunissa kaikkiaan 20min.+10 min., ota pizza taas hetkeksi uunista, ja lisää mozzarella (mozzarella kannattaa muuten puristella mahdollisimman kuivaksi jo hyvissä ajoin etukäteen ja antaa sen tiputella vielä lisää nesteitä siivilässä sillä aikaa kun pohja valmistuu). Laita pizza vielä kerran takaisin uuniin ja anna kypsyä ylätasolla kunnes mozzarella on sulanut.

7. Anna pizzan jäähtyä huoneenlämmössä muutama minuutti. Kaada sitten pintaan hieman oliiviöljyä, mausta tuoreilla basilikanlehdillä - ja ei kun kokikset jääkaapista esiin ja pizzansyöntiin!