Syksy väreilee lautasella - "Hiekoitetut" uunivihannekset

Ruoanlaitto on parasta viihdettä myös katselijana. Ihan erityisen kiehtovaa viihdettä se on silloin, kun italialainen anoppi kokkaa. 

Silloin ihmeellisen tarkalla silmällä luottomyyjältä valikoidut vihannekset nostellaan laji kerrallaan kylpyyn tiskialtaaseen. Allas on niin puhdas, että siitä voisi syödä, tai sen vettä juoda. 

Vihannekset huuhdellaan huolellisesti runsaassa vedessä ja käydään vielä läpi, jotta mukaan ei päädy mitään, mikä saattaisi tuntua ikävältä suussa. 

Lopuksi keittiöliinoja säästelemättä vihannekset taputellaan tai lingotaan kuiviksi ja nostellaan sitten  isoihin muovikulhoihin odottamaan jatkokäsittelyä. 

Ruoanlaiton ytimessä on pieni keittiönpöytä. Se ääreen vedetään kukikkaaseen istuintyynyyn verhoiltu, jo kulmistaan kulunut olkituoli, ylle taas essu. Kädet suojataan muovihanskoin.

Pöydän äärellä, tukevassa penkissä istuen raaka-aineista ryhdytään veistelemään esiin täydellisin ydin ajasta, vaivasta ja tiskin sekä jätteen määrästä tinkimättä.

Muhkeasta latva-artisokasta jäljelle jää kunnioitettava keko terälehtiä ennen kuin suussasulava sydän on saatu esiin. Uunissa paahdettavat perunat kuoritaan terävällä veitsellä ja pilkotaan virheettömiksi pikku-nopiksi. Sitten molemmat pääsevät vielä uuteen kylpyyn pysyäkseen parhaassa vireessä ennen varsinaista kypsennystä.

 

Taitavat sakset leikkelevät vasikanleikkeestä pois kaiken sen, mikä saattaisi tulla hampaan ja moitteettoman pehmeyden väliin. Kalakauppiaan siistimistä pienistä mustekaloista löytyy vielä pienen soppalautasellisen verran ylimääräistä. Ohuet leikkeet nuijitaan vielä hieman ohuemmiksi. Ja niin edelleen. Ja niin edelleen.

Insomma. Ruoanlaitto ei ole millään asteikolla läpihuutojuttu.

Kävipä kerran toisella laidalla Eurooppaa niin hassusti, että tämän tinkimättömästi ruoalla hellivän anopin vieraillessa oli se aika vuodesta, kun kaupan vihannesosastolta ei tahtonut löytyä oikein mitään. Niinpä ruoka-aikaa odottivat inspiraation kadottaneen miniän lisäksi vain kurkun reppana sekä muoviin pakatut peruna- ja porkkanapussit ja häpeän punaa hehkuvat posket.

Koska verdura muodossa tai toisessa on kuitenkin itsestäänselvä osa italialaisateriaa, anoppi hetken pohdittuaan solmi ylleen essun ja nosti pöydälle muoviin kiedotut rotevat porkkanat. Kehui niiden makeutta ja alkoi sitten veistellä niistä sieviä tasakokoisia tikkuja. Veisteli yhden, jos toisenkin. Askarteli ahkerasti ja täytti porkkanoilla pellillisen.

Ripotteli komeuden päälle kuivuneesta leivästä surautetun korppujauhon kuin taikahiekan ja lopuksi vielä suolasi ja öljysi kaiken alla perfezione.

Ja niin tästä lähes tyhjästä loihditusta ja monin tavoin näppärästä onnesta onnettomuudessa tuli yksi pysyvä arjen apuri myös vähemmän tarkassa kotikeittiössäni. Kunnon minestronen tavoin se tekee avuliaasti selvää niistä jatkuvasti hävikkiuhan alla sinnittelevistä vihanneksista, joita olen supermarketista sen kummempia miettimättä kulloinkin hankkinut. Ja mikä parasta, tarpeen tullen se päästää pahasta myös paperipussissa päiviä sinnitelleen vaalean leivän.

Ruoka, mikä ehtymätön ilon, onnellisten sattumusten ja viihteen lähde!

Verdure sabbiose - "Hiekoitetut" vihannekset (4 hengelle)

Vihanneksia varioiden ja jääkaapin tilanteen mukaan, esim.

4 keskikokoista porkkanaa

1 keskikokoinen kesäkurpitsa

2 paprikaa

1 purjo 

6 perunaa

ja/tai fenkolia, kesäsipulia, kaalia, kukkakaalia, parsakaalia...

oliiviöljyä

suolaa

n. 1 dl korppujauhoa vaaleasta leivästä (HUOM! kovettuneen leivän voit nuijia isojakoiseksi muruksi vaikka keittiöpyyhkeen sisällä, jos tehosekotin puuttuu/ei jaksa purra leipään)

(parmesan-juustoa)

1. Valmistele uunipelti vuoraamalla se leivinpaperilla. Jos teet maltillisemman määrän vihanneksia uunivuokaan, voitele vuoan pohja oliiviöljyllä. Laita uuni lämpeämään 200 asteeseen.

2. Valmistele vihannekset. Pese, kuivaa ja pilko ne samankokoisisksi pitkittäisiksi tikuiksi tai lohkoiksi. 

3. Asettele vihannekset nätteihin riveihin pellille. Huomioi, että vihannekset kutistuvat jonkin verran kypsyessään, joten ne voivat olla myös ongelmitta vähän päällekkäin (Paitsi vesipitoiset kesäkurpitsat, joilla on hyvä olla kosketuspintaa peltiin, joten ryhmittele ne hieman väljemmin.)

4. Jos käytät vanhat leivänkäntyt korppujauhoksi, valmista korppujauho. Ripottele korppujauhoa tasaisesti vihannesten päälle. Lopuksi sirottele tasaisesti oliiviöljyä ja suolaa koko komeuden päälle.

5. Kypsennä uunissa n. 40 minuuttia. Huomioi, että kaalit palavat hieman helpommin, joten seuraa niiden paiston kehitystä tarkasti. Itse tykkään, että verdura on hieman abbrustolita, eli vihannekset saavat kunnolla - ja paikoin vähän ylikin - väriä pintaan.

HUOM!

Halutessasi voit hoitaa hiekotuksen myös pyörittelemällä vihannekset suola-korppujauhoseoksessa ennen vihannesten siirtoa pellille. Lopuksi voit ripotella jäljelle jääneet korppujauhot kristillisesti koko komeuden päälle.

Jos haluat ja talosta löytyy, voit rikastaa korppujauhoa raastamalla sen joukkoon parmesania maun ja juustonhimon mukaan. Tällä parmesan-korppujauho -hunnulla syntyvät muuten erityisen hyvät paahdetut uuniperunat!

Buon appetito!

Uunipellin syksyiseen tunnelmaan sopii tämä laulu, johon syksyn pimentyessä on ihana kääriytyä kuin kaapin perukoilta kaivettuun vilttiin. Vaikka kesän väistyminen aina kirpaiseekin, niin ajatus viltin alla vietetystä ajasta on tässä kohdin vuotta myös ihanan houkutteleva!

Teksti löytyy täältä.