Katsokaas kun Italiaa kuohuttivat eilispäivänä oikein kunnolla perinteikkään pastatalo Barillan johtohahmo Guido Barillan kommentit. Johtajahan meni nimittäin mainitsemaan eräässä varsin ..hmm.. suorasanaisessa radion puheohjelmassa La Zanzara (Hyttynen) haluavansa pitää saman sukupuolen perheet pois Barillan maailmasta. Ikuisesti.
Ja toivotti samalla asiasta mahdollisesti närkästyviä siirtymään muihin pastoihin.
Kyllä. Tuossa ohjelmassa on hyvin tyypillistä sanoa ensin ja miettiä vasta sitten.
Jos silloinkaan.
Ja kuten arvata saattaa, moinen heitto ei mennyt ihan silkkana supliikkina. Ja niinpä pitkin eilispäivää erinäiset tahot ilmaisivat siirtyvänsä boikotoimaan tuota kaikille tuttua pastataloa. Joka on vaatimattomasti myös yksi tärkeimmistä Italian ja italialaisuuden symboleista maailmalla.
On muuten varsin erikoista, että niin monet italialaiset instituutit vaikuttavat huomattavasti urpommilta kuin mitä olen huomannut itse italialaisten olevan.
Mene ja tiedä.
Mutta siitä ajatuksen juoksusta vielä.
Jostain kumman syystä minua vaivasi eilen kova pastanälkä.
Spaghetti gamberi e zucchine - Kesäkurpitsa-katkarapu spaghetit (2 hengelle)
1 pieni kesäkurpitsa
100 g katkarapuja (mitä isompi ja kuorikkaampi, sen parempi!)
2 valkosipulin kynttä
1 pieni peperoncino -chili
oliiviöljyä
1 tl suolaa
1/2 dl kuivaa valkoviiniä
(minttua tai persiljaa)
200g pitkää pastaa (spaghetti, linguine, bavette)
kourallinen karkeaa suolaa pastan keitinveteen
1. Ota katkaravut ajoissa sulamaan.
2. Laita isommalle paistinpannulle (tähän pitää lopuksi mahtua koko pasta) ohuesti siivutettu valkosipuli hiljalleen kuullottumaan runsaassa oliiviöljyssä. Huolehdi, ettei valkosipuli pääse kärtsäämään.
3. Siivuta kesäkurpitsa ja heitä siivut sitten valkosipulin joukkoon pannulle. Lisää hieman suolaa, ja nosta läpötilaa sen verran, että kurpitsat alkavat saada väriä.
* Kesäkurpitsoiden kypsennys mukavanvärisiksi vie aikaa lähes puoli tuntia. Itse olin eilen liian laiska ja nälkäinen odottamaan (ks. kuva..), mutta mitä enemmän pinnassa on väriä, sitä paremmalta kesäkurpitsat myös maistuu.
4. Laita pastavesi kiehumaan ja vielä yhdelle levylle pienempi paistinpannu, jolla myös hommat käynnistetään kuullottamalla ohuesti siivutettu valkosipuli öljyssä.
5. Lisää pienemmälle paistinpannulle sitten katkaravut ja chili sekä ripaus suolaa. Pyörittele ravut kypsiksi, ja kaada ne sitten kesäkurpitsoiden joukkoon.
6. Kaada rapujen ja kesäkurpitsoiden joukkoon viini, ja anna sen haihtua iloisesti porisemalla.
7. Kun pastat ovat valmiita, kaada ne siivilän kautta paistinpannulle ja hyppyytä koko hoito sekaisin. Revi sekaan vielä tuoretta minttua tai persiljaa jos löytyy, ja sitten syömään!
Ps. Tämän pastan valmistukseen ei käytetty Barillan tuotteita.
Koti on siellä missä Barillakin. Tämän Barillan klassikkomainoksen tuntee koko Italia.
Eikä. Eilen juuri menin ostamaan kilon Barillan spagettia. :P Nyt meni maku siitä pastasta, tuollaisten lausuntojen jälkeen en tule sitä meidän huusholliin ostamaan. Ylipäänsä olen siitä kerettiläinen, että spagetti kuin spagetti, en huomaa käytännössä eroa eri merkkien välillä. Sen sijaan se toinen kotonani asuva ihmishahmo (joka urheiluharrastuksensa vuoksi meillä sitä pastaa syö) vaatii ehdottomasti brändipastaa, kun se kuulemma maistuu aiiiivan erilaiselta kuin marketin oma merkki. ;P
VastaaPoistaVoi Riina parka, sattuipas sopivasti.. Tuo Barilla-boikotti on kyllä meidänkin perheessä vähän vaikeaa, kun kaappeja (ja kaupan hyllyjä tietysti myös) aika lailla dominoi tuo tummansininen merkki. Ja merkillä on väliä (pastaknoppitietoa osa 1: olen oppinut/tullut aivopestyksi, että merkkipastoissa yksi tärkeä tekijä on pastan kypsyyden hallinta!). Mutta ihan piruttain vaihtan DeCeccoon. Se on parempaakin.
Poista(vaikka kyllähän ne kaikki aika samalta maistuu vielä tähänkin suuhun..)
En tiedä, ehkä tämä suomalainen tapa miettiä ja tuumia ja jättää sitten lopulta sanomatta on joskus ihan hyvä sekin :)
VastaaPoistaTässä asiassa voin kyllä sanoa ihan suoraan päin naamaa, että olen aivan samaa mieltä!
PoistaKatkikset ja kesäkurpitsa sopivat kyllä hienosti yhteen. Meilläkin tehdään usein niistä pastaa. Vakio-ohjeessamme on valkoviinin sijaan konjakkia ja chilin tilalla sahramia. Ja se ohje on ... khöm... Barillan spaghettipaketin kyljelstä vuodelta xx.
VastaaPoistaNam nam, katkikset konjakissa, mitä herkkua! Meinasin itsekin kaivaa sahramit kaapista tuomaan väriä tähän harmauteen, mutta sitten päätin säästää ne johonkin "tärkeämpään". Varmaan kaamokseen.
PoistaJa juu.. jokunen resepti on Barillan paketeista tullut liimailtua omaankin muistivihkoon tässä vuosien varrella kun olen yrittänyt ylläpitää tätä meidän täydellistä perheidylliä!
Eihän tässä tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Melkoinen aivopieru.
VastaaPoistaMutta eihän tämä lausunto oikeastaan yllätä... Italiassa varsinkin mainoksissa näyttäisi olevan vallalla vielä niiin ”perinteisiä arvoja” joissa vain nainen kokkaa ja siivoaa ja passaa miestään ja perhettään (vai onkohan mulla jäänyt vaan nämä Barillan mainokset mieleen), että mun on vaikea nähdä että ne siitä suoraan loikattaisi homopareihin ja sateenkaariperheisiin...
Tämä oli kyllä hyvin italialainen pieru. Luulen, että tuossa Zanzarassakin oli Barillan pojalla niin kovat paineet olla briljantti, että tuli lausuttua viihdemielessä vähän mitä sattuu.
PoistaWow. Olenpa avarakatseinen.
Mutta totta. Kuten sanoit, Barilla on (Mulino Biancon ohella) yksi niistä rasittavan disneymäisten nais- ja perhemyyttien ylläpitäjistä, jota tässä alati muuttuvassa maailmassa ilmeisesti sitten tarvitaan. Ainakin niiden merkkien takana seisovien liikeMIEHIEN mukaan.