Annetaanpa albiinopaprikalle vähän väriä ja paljon makua

"Pthyi!" meinasi päästä kun salaatin joukossa joutui ensi kertaa suuhun palanen valkoista paprikaa.

Kasvisparan maku kun oli, jos mahdollista, vieläkin aneemisempi kuin sen ulkonäkö.

Joka taas oli yhtä verevä ja herkullinen kuin vampyyrillä. Enkä nyt puhu mistään teiniherkkuvampyyreistä.

Mutta niin kuin kauhuelokuvat, jotka karmeudestaan huolimatta oudosti kiehtovat, myös valkoisessa paprikassa oli jotain kutkuttavaa.

Koska valkoisessa paprikassa oli vaisusta ensivaikutelmasta huolimatta rutkasti potentiaalia olla Valittu.

Sillä keväällä elämäni täytti missio.

Roomalaisen torimyyjän suosituksesta Suomeen kuskatut pienet, kevyesti pikantit vihreät friggitelli (tai friarielli) paprikat olivat nimittäin saaneet minut tulisesti rakastumaan.

Ja kuin vähäpäinen tytönheitukka heittäydyin rakkauteen sen kummempia analysoimatta. Kyllähän Suomesta nyt paprikaa löytyy.

Helluntaiheila vm. 2013.

Mutta kun ei löytynyt. Ei sitä oikeaa.

Kokeilin kaikki tavalliset. Samoin suipot. Hyvää oli. Muttei tarpeeksi.

Ja sitten vastaan tuli tämä väritön ja mauton paprikanraasu. Suomalainen friggitelli.

Valittuni.

Friggitelli -lisäke valkoisista paprikoista (2 hengelle)

500g valkoista paprikaa (paprikat kutistuvat hurjasti, ja puolen kilon satsi kutistuu varsin miniksi lisukkeeksi kahdelle. Kantsii tehdä kerralla enemmänkin, vaikka parhaimmillaan nämä ovat saman tien syötyinä.)
2 isoa valkosipulin kynttä
1 pieni peperoncino (chili)
1 tl (karkeaa meri)suolaa
runsaasti oliiviöljyä (friggitelli tarkoittaa kirjaimellisesti pieniä friteerattuja asioita!)

1. Pese ja halkaise paprikat. Poista siemenet ja valkoiset osat ja leikkaa paprikat sitten reilun peukalonpään kokoisiksi paloiksi.

HUOM! Nuo ihan aidot ja alkuperäiset friggitellit tehdään monesti myös siemeniä putsaamatta. Jos friggitellejä tulee vastaan etkä pelkää hentoa tulisuutta (tai siemeniä), viskaa ne pannuun ihan kokonaisina!

2. Kaada paistinpannuun reilusti öljyä (koko pohja pitää olla öljyn peitossa, vähintään) ja laita valkosipulin kynnet kuullottumaan öljyssä kullanruskeiksi.

3. Kun kynnet ovat saaneet värin pintaan molemmin puolin (varo etteivät ne kuitenkaan pala), heitä paprikat pannulle. Mausta hienonnetulla peperoncinolla ja suolalla ja nosta lämpöä niin että rätinä käy. Valmistaudu henkisesti siihen, että rasva roiskuu. Anna siis kaikessa rauhassa sen roiskua ja - välillä sekoitellen - paprikoiden pehmetä ritisevällä öljyssä kullanruskeiksi ja herrrrkullisiksi.

Setti on koossa. Syksy saa tulla.