Piskuinen suomalaisitalialainen yksikkömme tavallisessa automarkettien isännöimässä pikkukaupungissa on enimmäkseen kuin mikä tahansa suomalaisperhe. Käymme ostoksilla supermarketeissa, välillä heittäydymme höveleiksi niiden kylkeen kaivautuneissa buffet-ravintoloissa ja perjantai-iltaisin rentoudumme mussuttamalla television edessä.
Ajankuluksi käymme ihmettelemässä kaupunkiin avattua Normalin liikettä ja ostamme legginsejä Lindexiltä, jos Citymarketista ei löydy sopivia. Tutkimme ruokatarjouksia sovelluksista, vaihdamme auton renkaat aina joko liian aikaisin tai pikkaisen liian myöhään ja viikonloppuisin yritämme taipua ulos hyvän sään aikana.
Yleisesti ottaen emme herätä huomattavaa huomiota tai pahennusta. Ainakaan silloin, jos osaamme pitää suun volyyminappulat riittävän hiljaisella.
Mutta on jotain, missä emme ole vieläkään taipuneet maan tapoihin. Hyvinä hetkinä saatan ajatella, että olemme sopivasti boheemeja, huonompina häpeilen Operaatio Elämän päähunsvottina. Onneksi, onneksi voin osoittaa omalaatuisten tapojemme keskeltä syyttävän sormen kohti eteläistä Eurooppaa.
Päivämme käynnistyvät nimittäin puuron sijaan hilloleivällä, lounasta syömme parhaaseen päiväuniaikaan, iltapäivällä ravitsemme itseämme mieluiten makealla; kuivakakulla tai pullalla ja iltaruoka - jessus sentään - sen aika ei koita ikinä. Ei ainakaan sille, joka italialaisiin tapoihin tottumattomana odottelee pöytäänpääsyä kello 17 aikoihin.
Mutta kun kello lähestyy 19.30 alkaa keittiössä tulla valmista. Varsinkin, jos työn alla on jotain niin helppoa, että sen valmistaminen sujuu käden käänteessä myös vähän jo väsähtäneeltäkin kokilta.
Ja ah, samalla iskulla pois pelistä on hoidettu myös iltapala! Se lohduttaa, kun latoo nukkuma-aikaan lautasia pesukoneeseen.
Pasta e broccoli - Parsakaalipasta (4 hengelle)
400 g lyhyttä pastaa
kourallinen karkeaa suolaa keitinveteen
1 pakkaus (n. 300 g) parsakaalia (myös pakastettu käy)
2-3 valkosipulinkynttä
reteästi oliiviöljyä (eli niin, että pannun pohja peittyy)
2-3 sardellifilettä tai ripaus suolaa
Parmesan-juustoa ja/tai peperoncinoa tai muuta kuivattua chiliä
1. Huuhtele ja pilko parsakaalin nuput pieniksi kimpuiksi. Pilko pieniksi paloiksi myös varsi ja terhakkaat lehdet. Jos kantaa lähinnä olevassa osassa on puutunutta kuorta, kuori se pois ennen pilkkomista.
2. Jos kokkaat neljälle, laita vesi kiehumaan 5 litran kattilaan. Älä kuitenkaan täytä kattilaa piripintaan, vaan jätä n. 1/4-kattilan verran kiehuma- ja pastavaraa. Heitä pilkotut parsat ja suola saman tien kattilan kylmään veteen.
3. Ota isokokoinen paistinpannu ja lisää öljy sekä siivutetut valkosipulinkynnet. Kuullota sipuleita matalalla lämmöllä samaan aikaan kun vesi kuumenee kattilassa. Pidä huolta, ettei pannun lämpö nouse liian korkeaksi ja valkosipuli kärtsää ja kitkeröidy. Kun valkosipuli on saanut kultaista väriä pintaan, voit sammuttaa levyn.
HUOM! Jos kotoasi löytyy sardelleja, lisää ne sulamaan öljyssä valkosipulin kanssa. Mutta ei huolta, ilmankin pärjää!
4. Kun pastakattilan vesi alkaa kiehua, lisää parsakaalin kaveriksi kattilaan myös pasta. Jos pastan keittoaika on alle 10 minuuttia, annan parsan kiehua muutama minuutti ennen pastan lisäämistä.
Pastan lisättyäsi säädä keittoajan ajastin yhden minuutin verran lyhyemmäksi kuin mikä on pastan keittoaikasuositus.
5. Varustaudu reikäkauhalla tai jos se puuttuu, ota juomalasillinen keitinvettä talteen ennen kuin siivilöit pastan ja parsan. Tarkista myös, että lautaset ja muut syömävälineet ovat pöydässä!
6. Kun ajastin alkaa soida pastan kypsymisen kunniaksi, siirrä paistinpannu valkosipuleineen samalle levylle, missä pasta juuri kiehui. Älä sammuta levyä, vaan ala lapata reikäkauhalla pastaa ja parsakaalia pannulle. Keitinvettä saa ja pitää tulla mukaan!
Kun kaikki pasta on pannulla, sekoita öljy, pasta ja parsakaali ja painele pehmentyneitä parsakaaleja niin, että ne muuttuvat osittain pastan kastikkeeksi. Lisää tarpeen tullen keitinvettä, jotta parsasta muodostuu pastaa joka puolelta syleilevä sose, “cremina”.
7. Kun ainekset pannulla ovat suloisesti sekoittuneet toisiinsa, sammuta levy ja siirrä pannu pöytään tai annostele suoraan lautasille.
Lisää maun mukaan peperoncinoa ja / tai parmesaania tai syö sellaisenaan. Buon appetito!
´O surdato ´nnammurato, Il soldato innamorato (Rakastunut sotilas napolinmurteella) on eritysesti napolilaisten juhlien klassikko, jolla suomalaisraittien korviahuumaavaa hiljaisuutta voi tarvittaessa somasti rikkoa. Teksti löytyy täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti