Acqua passata, kaikki kaunis tyynni. Ollutta. Ja liian aikaisin mennyttä.
Haarukoin vallitsevaan tyhjyyteen aika monta vadillista papaijasalaattia. Tukahdutin tuskaa chilillä. Ja flirttailin vähän muillakin vierailla mailla.
Mutta eihän mikään oikeasti tuntunut miltään. Ei edes chili, kunnes.
Oli purkki papuja, kevyesti keväältä tuntuva ilta ja lopputuloksena lusikallinen muistoja.
Ja seurasihan se kiltisti perässä. Ikävöity ikävä.
Insalata fagioli cipolla e sedano - Trasteveren papusalaatti (2 hengelle)
1 tölkki valkoisia papuja
1 pienen pieni salottisipuli
1-2 sellerinvartta
ripaus suolaa ja mustapippuria
oliiviöljyä
(pieni purkki tonnikalaa)
Ja kuppilan geelipäiset pojat.. kuka niitä enää huomasi?
Nyttemmin muistojen Artùn tilalta löytyy ravintola Grazia & Graziella, jota en ole tullut vielä tutkineeksi terassia pitemmälle. Helsinkiläisten iloksi italialaistyyppiset aperitivot ovat sen sijaan hiljattain tulleet Pjazza -ravintolan ohjelmistoon!
1. Huuhtele pavut lävikössä kylmällä vedellä ja ravistele sitten ylimääräiset vedet pois.
2. Lisää pieneen salaattikulhoon papujen kaveriksi pieneksi siivutettu sipuli, pilkotut sellerinvarret (lehdetkin ovat tervetulleita) sekä tonnikala, jos haluat vielä vähän ruokaisamman satsin. Mausta suolalla ja pippurilla ja voitele lopuksi anteliasti oliiviöljyllä. Sekoita ja laita hetkeksi viileään makustumaan - jos mitenkään maltat.
Buon appetito!
Pst. Tätäkin kaikkea saattaa ihminen oikein kunnon ikävän tullen kaivata..
Liikenneruuhkia ja puunjuurien - ei roudan - koettelemia teitä matkalla kohti uusia seikkailuja.. |
Tahattoman post-modernia julistetaidetta.. |
Rakennuskantaa, jota ei Suomessa sallittaisi.. |
Autopesulan ravitsemia ruusuja.. |
..ja asuntoja, joiden kohdalla on pakko aina vähän taivastella. |
Teksti löytyy täältä.
Tàà onkin ihanaa! Kiitos muistutuksesta ja ihanaa kevàttà! :*
VastaaPoistaOi Elisa, kiitos itsellesi ja ihanaa kevättä myös sinne! Olen aivan äimistynyt, kun löysin täältä blogin piiloista yllättäen kommentteja, jotka ovat jääneet ihan vaille vastausta. Eräänlainen ennätys plakkarissa, siis.. jei.
PoistaMikäs sen parempi konsti herätellä ikävää ja matkakuumetta kuin hyvät ruokamuistot!
VastaaPoistaÄlä muuta sano Merja - ruoan etuoikeutettu paikka on lähes jokaisen erityislämpimän muiston kyljessä! Viimeiseltä kuukaudelta ei paljon muistikuvia olekaan - johtuneekohan liian monesta ABC -ateriasta...?
PoistaAh, tämä on niin nostalginen pikaruoka! Ensimmäisiä ihastuksia kun aloimme innostua italialaisesta keittiöstä.
VastaaPoistaHaa, kohtalotoverit!! Ihan mahtavaa, että näinkin runollinen italialaisruoka on ollut myös muiden ensi-ihastusten joukossa! Ensimmäiset ajat Italiassa oli kyllä yhtä päättymätöntä ilotulitusta kaikkien uusien ruokarakkauksien kanssa (muistan tosin kaikkien Italo-herkkujen keskellä joskus kipeästi kaivanneeni myös Edam -juustoa..). Ah ja oih niitä aikoja!
PoistaVoi, minä myös viihtyisin vallan mainiosti noissa maisemissa! Papu ei ole ollut koskaan minun lemppari, mutta niin herkulliselta tämä näyttää, että ehkä pakko kokeilla =). Ihanaa viikonloppua! PS: Blogissani olisi sinulle haaste ;)
VastaaPoistaKatinka, kiitos paljon kommentista - ja koita ihmeessä antaa pahamaineisille pavuille mahdollisuus, ne on iiiiiiiiiiiiihan huippuherkkua! Olen ollut (ja tulen vielä jokusen hetken olemaan) tien päällä ihan urakalla ja blogireppana on aevan hämähäkinverkoissa. Kun taas joku päivä asetun aloilleni, teen kivan kombon tästä ja siitä aiemminkin väliin jääneestä haasteestasi, can't wait! Kiitos kaunis kunniasta olla haastettujen joukossa ja mahtavaa alkanutta toukokuuta!
Poista