keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Pasta kuin joulupuuro

Istuskelimme muutama viikko sitten iltaa italialais-suomalaisessa porukassa ja tottahan ruoan lomassa piti ruoasta puhua.

Puhe kääntyi myös niihin omiin lempi-, jollei jopa lohturuokiin, jotka maistuivat erityisen hyvälle lapsina ja joihin edelleen tulee ajoittainen selittämätön himo.

Yksi tällainen yllättävä maku yhdisti pohjolan tyttäret etelän poikiin aivan odottamattomalla tavalla. Vai mitä muuta voi ajatella pastasta, joka maistuu ihan jouluisalta riisipuurolta kaikessa sen ihanuudessaan?


Pasta di Nonna Antonietta (2 hengelle)

100g ricottaa
1 tl kanelia
1 tl suolaa
1/2 dl keitinvettä (+ 1/2 dl keitinvettä lopuksi tarpeen tullen)
(parmesaania & ripaus mustapippuria)

200g lyhyttä pastaa (mielellään isokokoista, esim. paccheri)
karkeaa suolaa keitinveteen


1. Laita pastavesi kiehumaan.

2. Sekoita esim. salaattikulhossa ricotta, suola ja kaneli. Lisää pastan keitinvettä ja vatkaa seos tasaiseksi.

3. Kun pasta on kypsää, valuta keitinvesi pois lävikössä ja sekoita pasta ricottaan. Lisää tarpeen tullen hieman keitinvettä.

(4. Mikäli haluat, voit lisätä pastaan vielä hieman parmesaania ja mustapippuria - mutta se alkaa olla jo ihan eri tarina..)

Kanelin voi reseptissä korvata myös muskottipähkinällä. Muskottipähkinää riittää kuitenkin pienempi määrä kuin kanelia. Ja kuten pastat yleensä, myös tämä on paras syödä heti valmistuttuaan.


Tällaisen hyväätekevän iltapuuron jälkeen ei voi kun tyytyväisenä lauleskella ninna-nannan ja toivottaa buona notte!


Tuutulaulun teksti löytyy täältä.

4 kommenttia:

  1. Hei, rakastan italiaa ja kaikkea mitä siihen liittyy, ruokaa, musiikkia, kulttuuria, kieltä. Löysin blogisi kun etsin suomalaista, joka asuisi italiassa. Minusta olisi kiva kuulla, miten olet konenut italian suomalaisena ja miten erilaista elämä siellä oli. Kirjoitat tosi kivasti ja ruokareseptit ovat kokeilemisen arvoisia! Jatka kirjoittamista niin minä jatkan lukemista =)

    VastaaPoista
  2. Moikka Katinka ja kaunis kiitos viestistä! On ilo jakaa näitä pieniä palasia toisten samanmielisten kanssa, joten jatkan mielelläni aloittamallani tiellä! Kokemukset elämästä Italiassa kyllä vaihtelivat laidasta laitaan, päivästä, säästä, kellon-, vuoden- ja vuorokauden ajasta, yleisestä mielialasta jne. jne. riippuen. Suhde Italiaan siis oli - ja lienee edelleen - yhtä hullu kuin päättömästi rakastuneella vain voi olla! Saanen kuitenkin jotain hieman jäsenneltyä ylös kirjattua, joten tulen palaamaan asiaan. Kiitos kivasta vinkistä!

    VastaaPoista
  3. Vau, kyllä olis nonna Antonietta nyt ylpeä! Kiva että resepti pääsi kokeiluun ja blogiin.

    VastaaPoista